"Hyvä lainsäädäntö ei synny kiireellä", Hannele Pokka 5.8.2017

HS 5.8.2017 Pääkirjoitus | Vieraskynä

Hyvä lainsäädäntö ei synny kiireellä

Lakeja valmistellaan uudenlaisessa, avoimessa toimintaympäristössä. Keskeneräisiä ehdotuksia saatetaan esimerkiksi arvioida sosiaalisessa mediassa.  

Kesän aikana on puhuttu hallituksen sote-uudistuksesta, jota koskevasta hallituksen esityksestä eduskunnan perustuslakivaliokunta löysi useita puutteita. Onko lakien valmistelun taso olennaisesti heiken­tynyt, kun lainvalmistelun laadusta puhutaan jatkuvasti?

Maakunta- ja sote-uudistusta valmisteltiin kovalla kiireellä, mikä kostautui eduskunnassa. Kiire ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka on muuttunut lainvalmistelussa. Koko säädösvalmistelun toimintaympäristö on erilainen kuin takavuosina, jolloin komiteat valmistelivat kaikessa rauhassa ja piilossa julkisuudelta esityksiään, jotka luovutettiin juhlallisesti ministerille.

Säädösvalmistelulta ja ylipäänsä hallinnolta vaaditaan avoimuutta. Kansalaiset haluavat tietää valmisteilla olevien lakien sisällöstä ja niiden vaikutuksista mahdollisimman varhain. Virkamiehet ovat saaneet tottua siihen, ­että heidän keskeneräisiä ehdotuksiaan arvioidaan ja arvostellaan sosiaalisessa mediassa.

Lainvalmistelun aikataulut ja ­prioriteetit tulevat pääosin hallitusohjelmasta. Hallitusohjelman toteuttamiseen on periaatteessa aikaa koko vaalikausi, mutta käytännössä keskeisten esitysten tulee olla eduskunnan käsittelyssä jo vaalikauden puolivälissä. Uusien vaalien lähes­tyessä eduskunta ei enää ehdi paneutua suuriin uudistuksiin.

Valmistelun nopeuttamiseksi ministeriöissä on ryhdytty käyttämään selvityshenkilöitä laatimaan ehdotuksia uusien säädösten pohjaksi. Yhden ihmisen työ tuottaakin ri­peästi ehdotuksen. Varsinaisen hallituksen esityksen valmistelu kuulemisineen ja lausuntovaiheineen alkaa vasta selvityshenkilön työn päätyttyä. Lopulta säädösvalmistelun kokonaisaika ei välttämättä lyhene.

Etenkin suurissa uudistuksissa uusia säännöksiä kannattaa aina valmistella laajapohjaisissa työryhmissä tai toimikunnissa, joissa myös sidosryhmät, kansalaisjärjestöt ja muut keskeiset tahot ovat edustettuina. Näin erilaiset mielipiteet ja säädösten vaikutukset voidaan ottaa huomioon riittävän aikaisin.

Sidosryhmien mukanaolo ei poista sitä, että säädösten vaikutusten arvioinnissa kaikilla ministeriöillä on parantamisen varaa. Kysymys on säädösten taloudellisten vaikutusten lisäksi niiden sosiaalisesta ja ympäristöllisestä ulottuvuudesta.

Usean ministeriön toimialaa koskettavat säädöshankkeet pitäisi valmistella alusta pitäen yhteishankkeina. Ehkä tulevaisuudessa laki­esitykset ovat valtioneuvoston eivätkä yksittäisen ministeriön esityksiä. Muodollisesti näin jo on. Eduskunta saa hallituksen esityksen, mutta käytännössä valmistelusta on vastannut yksi ministeriö.

Laajoissa uudistuksissa poliitikkojen vieroksuma parlamentaarinen valmistelu on välttämätöntä. Silloin uudistuksen valmistelulle saadaan kohtuullinen aikataulu, kun kaikkea ei tarvitse hoitaa vaalikaudessa. Puolustusvoimien kehittäminen on hyvä esimerkki siitä, miten kaikki puolueet ovat sitoutuneet pitkän linjan tavoitteisiin.

Yliopistojen professorit ja dosentit ovat ainakin ympäristöhallinnossa kysyttyjä asiantuntijoita lainvalmistelutyössä. ­Alan asiantuntijoilla on paljon annettavaa, eikä yhtään suurta lain­uudistushanketta kannattaisi aloittaa ilman tiedemaailman edustajien mukanaoloa.

Lainvalmistelun sisältöön on vaikuttanut myös nykyinen perustus­laki. Se asettaa tiukat reunaehdot perusoikeuksien toteuttamiselle ja yksilön suojalle. Vaikka perustuslaki on ollut voimassa jo seitsemäntoista vuoden ajan, ministeriöissä riittää yhä työtä korjata perustuslain kanssa ristiriidassa olevat säädökset.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kiitettävästi pystynyt toimimaan muista valiokunnista poikkeavasti eräänlaisena ”oikeusvaliokuntana”. Se on pyrkinyt tulkit­semaan perustuslakia ilman oppo­sition ja hallituksen välisiä rajoja.

Olisi hyvä, jos valiokunta voisi kertoa tärkeänä pitämistään linjauksista enemmän julkisesti, koska niistä muodostuu käytäntö, jonka mukaisesti perustuslaissa asetettuja tavoitteita toteutetaan muidenkin, vastaavanlaisten lakiesitysten yhteydessä.

Poliittinen ohjaus ei ole vuosikymmenien aikana juuri muuttunut. Ministeriöt ovat poliittisesti ohjattuja organisaatioita, joita johtaa ministeri. Säädösvalmistelussa viimeisen sanan sanoo poliittinen taho, maan hallitus, joka päättää esityksen antamisesta eduskunnalle.

Hannele Pokka

Kirjoittaja on ympäristöministeriön kansliapäällikkö.