Pohjoismainen yhteiskunta- ja oikeusjärjestelmä liian raskaassa lastissa?

EIT: Kidutuksen kielto – Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen – Yksityiselämän suoja – Perhe-elämän suoja – Valituksen tutkittavaksi ottaminen

Maat: Norja

Antopäivä: 5.6.2018

Art: 3, 5, 8, 8:1, 8:2

EIT: 62363/16, 62803/16 V: I.F ja I.F.F.

Kysymys siitä, rikottiinko vapaudenriistolla EIS 3 artiklassa määrättyä epäinhimillisen kohtelun kieltoa ja loukattiinko EIS 8 artiklaan perustuvaa oikeutta perhe-elämään.

Asia koskee:

Asia koskee afganistanilaista perhettä, joka oli jättänyt noudattamatta maastapoistumismääräystä ja joka sijoitettiin sittemmin Poliisin säilöönottokeskukseen (Trandum) maastapoistamista varten. Perhe väitti, että vapaudenriistolla rikottiin EIS 3 artiklassa määrättyä epäinhimillisen kohtelun kieltoa ja loukattiin EIS 8 artiklaan perustuvaa oikeutta perhe-elämään.

Tosiseikat:

Ensimmäinen valittaja on Afganistanin kansalainen, joka saapui Norjaan vuonna 2013 ja jolle myönnettiin turvapaikka samana vuonna. Toinen valittaja on ensimmäisen valittajan ja hänen vaimonsa vuonna 2014 syntynyt tytär. Perheen oleskelulupahakemus hylättiin lopullisesti 21.4.2015, ja perhe määrättiin poistumaan maasta toukokuun 2015 aikana.

Poliisi pyysi 19.5.2016 käräjäoikeutta määräämään perheen sijoittamisesta Trandumiin odottamaan maastapoistamista.

Käräjäoikeus tarkasteli asiaa lapsen oikeuksien yleissopimuksen perusteella ja totesi, ettei Trandum ollut paras mahdollinen paikka tyttärelle. Käräjäoikeus piti kuitenkin välttämättömänä, ettei perhettä hajotettaisi, perustelunaan lapsen etu. Näin perhe voitaisiin palauttaa yhdessä. Käräjäoikeus päätti 2.6.2016 sallia vapaudenriiston 11.6.2016 saakka.

Perhe valitti päätöksestä 9.6.2016, mutta poistettiin maasta ennen kuin asiaa koskevat asiakirjat saapuivat hovioikeuteen 16.6.2016. Hovioikeus päätti keskeyttää valitusprosessin, ja korkein oikeus hyväksyi päätöksen 1.7.2016.

Valittajat valittivat EIT:hen 28.10.2016.

Väitteet:

Valittajat väittivät, että vapaudenriisto merkitsi suhteetonta puuttumista EIS 8 artiklan mukaiseen oikeuteen nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta. Lisäksi he väittivät, että lapsiperheen vapaudenriisto oli EIS 3 artiklassa tarkoitettua epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua. Valittajat väittivät myös, että vapaudenriistolla rikottiin EIS 5 artiklaa, sillä viranomaiset olisivat voineet käyttää toimenpiteitä, joilla ei olisi puututtu yhtä vahvasti heidän oikeuksiinsa.

Valtio vastusti valittajien väitteitä.

EIT:n arvio:

EIT korosti aluksi, että ensimmäisen ja toisen valittajan valituksia oli tarkoituksenmukaista käsitellä yhdessä, koska ne olivat samankaltaisia ja liittyivät toisiinsa.

EIT huomautti lisäksi, että EIS:n luoma suojamekanismi on luonteeltaan toissijainen kansallisiin oikeusjärjestelmiin nähden. Jäsenvaltioilla on näin ollen useita velvollisuuksia EIS:n perusteella. EIT:n ei pidä omaksua yksittäiselle EIS:n sopimusvaltiolle kuuluvaa vastuuta. Kaikkien kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämistä koskeva sääntö perustuu tähän näkemykseen ja heijastuu tehokasta oikeussuojakeinoa koskevaan EIS 13 artiklaan. Kaikkien kansallisten oikeussuojakeinojen käyttämistä koskeva sääntö on välttämätön osa EIS:n luomaa suojajärjestelmää.

EIS 13 artiklaan voi vedota, jos tehokkaita kansallisia oikeussuojakeinoja ei ole. EIT piti tärkeänä, ettei EIS 13 artiklaa käytetä väärin, jos mahdollisuuksia käsitellä asia epäillään.

Valittajien väitteet koskivat EIS 3 artiklassa tarkoitettua epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua. EIT korosti, että vastaavissa asioissa on käytännössä ollut kaksi tapaa korjata tapahtunut rikkominen: vapaudenriistoon liittyvien olosuhteiden parantaminen tai korvauksen maksaminen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta. Jos valittaja on joutunut oleskelemaan EIS 3 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa, rikkomisen lopettavat kansalliset toimenpiteet ovat ensisijaisia. EIT huomautti, että valittaja ei menetä oikeutta korvaukseen tapahtuneista rikkomuksista, vaikka hän ei enää olisi epäasianmukaisissa olosuhteissa.

Lisäksi EIT totesi, että kidutukselta sekä epäinhimilliseltä ja halventavalta kohtelulta suojelua koskeva perusoikeus edellyttää kansallisia ennalta ehkäiseviä ja hyvittäviä keinoja, jotta niitä voitaisiin pitää tehokkaina. EIS velvoittaa valtiot perustamaan tehokkaita mekanismeja, joiden avulla tällainen kohtelu voidaan lopettaa pikaisesti.

EIT tarkasteli tämän jälkeen EIS 3 artiklan väitettyä rikkomista suhteessa EIS 13 artiklassa määrättyyn tehokasta oikeussuojakeinoa koskevaan oikeuteen. Jotta EIS 13 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyisivät, viranomaisen, joka on riittävän riippumaton, on tehtävä ja pantava täytäntöön sitova päätös. EIT pani merkille, että valittajilla oli mahdollisuus valittaa käräjäoikeuden päätöksestä, ja totesi, että näin oli myös tehty. Koska valittajat oli poistettu maasta ennen asian käsittelyä hovioikeudessa, olennainen kysymys tässä asiassa oli se, oliko heillä oikeus saada korvausta väitetyistä rikkomuksista.

EIT pani merkille, että tilanne oli tässä asiassa samankaltainen kuin hovioikeuden 31.5.2017 antamassa ratkaisussa (LB-2016-8370), jossa siinäkin oli kyse Trandumiin sijoitetusta perheestä. Molemmin tapauksissa perheet oli poistettu maasta Afganistaniin, ja päätöksistä valitettiin siellä. Valittajat väittivät molemmissa tapauksissa, että heidän EIS:ään perustuvia oikeuksiaan oli loukattu, ja vaativat korvausta aineettomasta vahingosta.

Hovioikeuden 31.5.2017 antamassa ratkaisussa arvioitiin perheen oleskelua Trandumissa EIS 3 artiklan, 5 artiklan ja 8 artiklan kannalta, ja perheelle myönnettiin korvausta vapaudenriistoon liittyvien olosuhteiden vuoksi.

EIT katsoi, että edellä mainitussa asiassa toteutettu siviiliprosessi oli tehokas ja riittävä sellaisten rikkomusten osalta, joista oli kyse tässä asiassa. EIT korosti, ettei tässä asiassa ollut mitään konkreettista tietoa käytännön syistä, jotka olisivat estäneet valittajia käyttämästä samoja oikeussuojakeinoja kuin edellä mainitussa asiassa. EIT katsoi sen vuoksi, että kaikkia kansallisia oikeussuojakeinoja ei ollut käytetty ja että asia oli jätettävä tutkimatta EIS 35 artiklan 1 ja 4 kappaleen nojalla.

**********************************************************

Original summary made in Norwegian language by the Norwegian Centre for Human Rights, published by Lovdata Foundation, Norway.

Lähde (lihavoinnit omia):

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2018/20185200

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/

Kuvan lähde:

www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunn…