Ilmiöhallitus, ilmiöjohtaminen, ilmiöoppiminen, ilmiömäiset oppilaat?…
”Hallintotieteen professori Petri Virtanen: Suurten kaupunkien erillisratkaisut ja kokeilutoiminta ovat keino saada sote maaliin saakka”
– Olen tavannut vuosina 2016-2018 ministeriöiden johtoa johtamiskoulutuksessa ja arvioni on, että ministeriöiden johdon yhteistyövalmiudet ja -rakenteet ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan. Koko johtamisen oppimisajattelu rakennetaan nykyään ilmiölähtöisen julkisen politiikan pohjalle.”
– Myös Rinteen hallituksen muodostamisessa hyödynnetiin ilmiölähtöisen julkisen politiikan ajattelutapaa. Hallitusohjelma muodostettiin ajankohtaisten ja 2020-luvulla edessä olevien ilmiöiden pohjalta, hän sanoo.”
https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/hallintotieteen-professori-petri-virt…
—
Olemmeko rakastumassa ilmiöihin? 
Luotammeko ilmiöihin? 
Mistä tulevat ja minne menevät nuo trendikkäät ilmiöt? 
– – ”Petri Virtasen lista: Kahdeksan syytä, miksi sote-uudistuksen synnyttäminen on ollut Suomessa niin vaikeaa
1. Uudistusta ei ole valmisteltu aidosti parlamentaarisesti. Nyt tähän on edellytyksiä, koska pääministeri Rinteen hallitus on nostanut esille parlamentaaristen komiteoiden käytön mahdollisuuden tämäntyyppisissä isoissa reformeissa.
2. Uudistukseen liittyvän poliittisen agendan muuttuminen hallituskauden aikana. Poliittiset tavoitteet ovat muuttuneet ja niitä on koplattu toisiinsa tavalla, joka on tehnyt uudistuksesta käytännössä mahdottoman toteuttaa.
3. Poliittisen ohjauksen häilyvyys. Johtuu oikeastaan edellisestä. Tämä on johtanut monenlaisiin ongelmiin uudistusten läpiviemisessä ministeriöissä ja tuonut mukanaan hallinnolliseen valmisteluun tempoilevuutta ja mahdottomia aikatauluja.
4. Uudistuksia on alettu rakentaa hallituskauden vaihtuessa aina uudelleen A:sta Ö:hön. Edellisellä kaudella tehtyä valmistelutyötä on siis ollut vaikea hyödyntää johtuen poliittisista suhdanteista ja poliittisen agendan häilyvyydestä. Tämä on paradoksi, koska sote-uudistuksen tarpeellisuudesta poliittisen kentän toimijat ovat sinänsä olleet samaa mieltä.
5. Sote-uudistuksiin liittynyt ajattelutapa kaiken olemassa olevan ”alas repimisestä” ja ”kaiken uudelleen rakentamisesta”. Nykyisessä järjestelmässämme on nimittäin paljon hyvääkin – esimerkiksi terveydenhuollossa ja varsinkin erikoissairaanhoidossa hoitoa ja toimintaprosesseja on jo paljon tehostettu. Vanha viisaus on, ettei jotain hyvin toimivaa kannata rikkoa.
6. Tietojärjestelmien erillisyys ja sote-rakenteiden sisäisiä hierarkioita mukaileva luonne. Niin kauan kuin tietojärjestelmien uudistaminen ei tapahdu käsi kädessä toiminnallisen reformin kanssa, lopputuloksesta ei voi tulla kovin hyvä.
7. Sote-uudistukset ovat olleet aika monesti nähty hallinnollisiksi reformeiksi, ei palveluintegraation toteuttamisen mahdollisuutena. Kokonaan oma lukunsa on jo alkanut hyvinvointiajattelun muutos, joka korostaa kansalaisten ja palvelujen käyttäjien subjektiivisia valintoja. Tämä edellyttäisi sosiaali- ja terveydenhuollossa uudenlaista ajattelua esimerkiksi hallinnollisia ja palvelureformeja tukevista kampanjoista, jotka liittyisivät esimerkiksi ihmisten terveyskäyttäytymisen muutoksiin. Liikunta, tupakoimattomuus ja kohtuullinen alkoholinkäyttö ovat asioita, jotka vaikuttavat suoraan terveysmenoihin. Samoin olisi hyvä muistaa, että maamme keskeiset sosiaali- ja terveysongelmat ovat jo muuttaneet muotoaan. Nykyisin keskeisiä ongelmia ovat mielenterveyden erilaiset häiriöt, masentuneisuus ja yksinäisyys: nämä kysymykset pitäisi saada näkymään nykyistä vahvemmin uusissa palvelukonsepteissa ja -ratkaisuissa.
8. Sote-uudistuksia on yritetty toteuttaa liian massiivisina projekteina. Kokonaisvaltaisen sote-reformin suunnittelu, valmistelu ja toimeenpanon käynnistäminen tuskin onnistuu yhden hallituskauden aikana. Tämä fakta avaa mahdollisuuden fiksulle kokeilutoiminnalle, jota voitaisiin toteuttaa erilaisissa sote-palveluissa valtakunnallisesti tai eri puolella Suomea riippuen siitä, missä vaiheessa maakunnat ovat ja millaisia asioita halutaan kokeilla. Näihin kokeiluihin voisi liittää käyttäytymistaloustieteestä tuttua tuuppauksen (nudge) ideaa, jossa kansalaisten terveyskäyttäytymistä jaa palvelupreferenssejä haluttaisiin muuttaa kokonaistaloudellisesti järkevään suuntaan ja myös kohti parempaa palvelukokemusta.” – –
https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/hallintotieteen…
Ilmoita asiaton viesti
Ja mitä otsikon aiheeseen tulee, niin koulurauhan rikkonut ilmiöoppiminen voi olla seurauksiltaan yhteiskunnallemme hyvinkin arvaamaton.
Onko meillä oikeus kokeilla näitä ilmiöoppimisen metodeja pienillä koululaisillamme ja mahdollisesti tehdä heistä jo hyvin varhain eri tavoin ”opiskeluvammaisia” tai ”opiskelupelkoisia”?
Ensin kokeiltiin Aktiivimallilla työttömiä ja nyt kokeillaan lapsilla ilmiöoppimista? Onko tällaiset ihmiskokeilut perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuspykälän mukaisia?
Ks. yle.fi 22.8.2019:
– – ”Osa on ihan pihalla
Kari Lehtola on itse ollut opettajana 16 vuotta ja 14 viime vuotta aluehallintoviraston ylitarkastajana. Hän muistuttaa, että kaikki oppilaat eivät ole samanlaisia ja että alakoulun ja yläkoulun taitteessa lapset voivat olla hyvinkin erilaisessa kehitysvaiheessa.
Suurissa ryhmissä heikkotasoinen oppilas ei Lehtolan mukaan ole vahvoilla.
– Todennäköisesti tulee käymään niin, että osa oppilaista on ihan pihalla koko touhusta.
Hänen mielestään uusia tapoja pitää kokeilla silläkin uhalla, että lapset vaikuttaisivat olevan jonkinlaisia koekaniineja.
– Siinä on upea, kunnianhimoinen lähtökohta. Mutta kokeilussa pitää olla tietoisia siitä, että nämä oppilaat ovat koekaniineja.”
https://yle.fi/uutiset/3-10933859?utm_source=newsl…
Ilmoita asiaton viesti
Hannele Cantell: ”Mitä on monialainen opiskelu (10 min videoesitys)
https://www.youtube.com/watch?v=AXqJquXlcOI
—
”Ilmiöoppiminen: koulutyön eheyttämisen uusin aalto”
https://alusta.uta.fi/2018/12/11/ilmiooppiminen-ko…
Ilmoita asiaton viesti