Anna oma panoksesi ja osallistu Suomen merenhoitosuunnitelman (2022–2027) lausuntopyyntöön

—

Lähteestä Bryssel 18.11.2020 C(2020) 7730 final
Komission ilmoitusTuulivoimahankkeita ja EU:n luontolainsäädäntöä koskeva ohjeasiakirja, s. 13 – 15

1.2 EU:n toimintapoliittinen kehys uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi

”EU:n uusiutuvaa energiaa koskeva politiikka käynnistyi vuonna 1997, kun hyväksyttiin komission valkoinen kirja ”Tulevaisuuden energia: Uusiutuvat energialähteet” [18].

Siinä suositeltiin, että uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiankulutuksesta kaksinkertaistettaisiin 12 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, ja laskettiin perusta uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön edistämisestä annetun direktiivin 2001/77/EY19 hyväksymiselle.

Sen jälkeen EU hyväksyi direktiivin 2003/87/EY20, jolla luotiin EU:n kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä ja jonka tavoitteena oli edistää hiilestä irtautumista ja välillisesti edistää uusiutuvia energialähteitä.

Joulukuussa 2008 EU:n valtionpäämiehet sitoutuivat asettamaan tavoitteen vuodelle 2020 osana ilmasto-ja energiapakettia. Osana tätä tavoitetta jäsenvaltiot sopivat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoon) ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä 20 prosenttiin Euroopan energian kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.

Uusiutuvaa energiaa koskevan sitoumuksen täytäntöön panemiseksi EU hyväksyi direktiivin 2009/28/EY21uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (tunnetaan yleisesti uusiutuvaa energiaa koskevana direktiivinä).

Uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä asetetaan kullekin jäsenvaltiolle pakolliset kansalliset tavoitteet sen varmistamiseksi, että EU kokonaisuutena saavuttaa tavoitteensa eli 20 prosenttia energiasta uusiutuvista energialähteistä.

Direktiivin mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava selkeä toimintasuunnitelma sen osoittamiseksi, miten ne aikovat saavuttaa uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteensa.

Jäsenvaltioiden hyväksymissä kansallisissa uusiutuvaa energiaa käsittelevissä toimintasuunnitelmissa [22] määritellään energia-, lämpö- ja liikennealan tavoitetaso, suunniteltu tekniikkayhdistelmä ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat politiikkatoimet.

Vuoden 2020 tavoitetason ja Euroopan komission ehdotuksen, joka oli osa puhtaan energian pakettia, pohjalta EU loi vuonna 2018 puitteet vuoteen 2030 ulottuvalle ilmasto-ja energiastrategialle [23].

EU:n keskeisettavoitteet vuodelle 2030 ovat

vähintään 40 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä (verrattuna vuoden 1990 tasoon), 18

https://europa.eu/documents/comm/white_papers/pdf/com97_599_fi.pdf19
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32001L007720
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32003L008721
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=celex%3A32009L002822
https://ec.europa.eu/energy/en/topics/renewable-energy/national-renewable-energy-action-plans-202023
https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2030_en

Tuulivoimahankkeita ja EU:n luontolainsäädäntöä koskevat ohjeet [14]

– uusiutuvan energian osuus kulutuksesta vähintään 32 prosenttia, mukaan lukien mahdollisuus nostaa tavoitetta vuoteen 2023 mennessä (EU:n tasolla sitova tavoite), ja

– yleistavoite, jonka mukaan energiatehokkuus EU:n tasolla nostetaan vähintään 32,5 prosenttiin eli sitä nostetaan vuodelle 2020 asetetusta 20 prosentin tavoitteesta. Uusiutuvaa energiaa koskevat sitoumukset vuodelle 2030 toteutetaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä joulukuussa 2018 annetun tarkistetun direktiivin (EU) 2018/200124 avulla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030 on vähintään 32 prosenttia, antamalla panoksensa EU:n tason tavoitteen saavuttamiseen. Yksittäisten jäsenvaltioiden panokset, joilla ne pyrkivät EU:n tason tavoitteeseen, esitetään yhdennetyissä kansallisissa energia-ja ilmastosuunnitelmissa, joihin sisältyy toimintapoliittinen lähestymistapa ja ehdotettu tekniikkayhdistelmä jäsenvaltioittain vuoteen 2030 saakka.

Laatikossa 1-2 esitetään ennuste EU:n kokonaissähkökapasiteetista vuoteen 2050 mennessä Euroopan komission vuoteen 2050 ulottuvassa pitkän aikavälin strategiassa [25] kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi esitettyjen eri skenaarioiden osalta. Se osoittaa, että valituista skenaarioista riippumatta tuuli-ja aurinkovoima ovat ainoat lähteet, joiden tarjoama kapasiteetti kasvaa, kun taas muiden lähteiden merkitys joko vakiintuu tai vähenee.

Tässä pitkän aikavälin strategiassa ennustetaan, että lähes 85 prosenttia EU:n sähköstä tuotetaan uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2050 mennessä hiilestä irtautumista koskevissa skenaarioissa (73 prosenttia perusskenaariossa, jossa pelkästään tuulen osuus on jopa 26 prosenttia vuonna 2030 ja jopa 56 prosenttia vuonna 2050 (Euroopan komissio, 2018b)).

Maatuulivoima vastaisi lähes kolmea neljäsosaa tuulivoiman kokonaiskapasiteetista vuonna 2030 ja kahta kolmasosaa vuonna 2050.

Jotkin sidosryhmät esittävät, että jopa 32 prosenttia aurinkosähköstä ja tuulivoimasta tuotetusta sähköstä voitaisiin hankkia kotitalouksilta, yhteisöiltä, pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä ja julkisyhteisöiltä vuoteen 2050 mennessä. [26]

Ilmastoneutraalin energiasektorin edellytysten täyttämiseksi vuonna 2050 tuulivoimalaitosten rakentamista on nopeutettava merkittävästi.

Komission pitkän aikavälin strategian mukaan tuulivoiman kapasiteetin on kasvettava vuoden 2018 tasosta eli 180 gigawatista 351 gigawattiin vuonna 2030, mikä vastaa kapasiteetin kaksinkertaistumista.

On odotettavissa, että maalle asennetaan 263 GW ja merelle 88 GW27, mikä on lähes viisi kertaa vuoden 2018 kapasiteetti.

Vuodelle 2050 valitusta skenaariosta riippuen tuulivoiman kapasiteetti kasvaisi 700 gigawattiin ”energiatehokkuusskenaariossa” ja 1200 gigawattiin ”Power 2X (P2X)” -skenaariossa.

Kun lasketaan, paljonko näihin voimalakokonaisuuksiin tarvitaan tilaa, saadaan vaikuttavia tuloksia. Enimmäisskenaariossa (1,5TECH), jossa kokonaiskapasiteetiksi oletetaan 450 GW merellä (yksi kolmasosa), WindEurope odottaa, että vuoteen 2050 mennessä 85 prosenttia kapasiteetista asennetaan pohjoisille merialueille (Atlantille Ranskan, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustalla, Pohjanmerelle, Irlanninmerelle ja Itämerelle) hyvien tuuliresurssien, kysynnän läheisyyden ja toimitusketjun tehokkuuden perusteella.

Tämä vastaa noin 380:tä gigawattia 450 gigawatista. Loput 70 GW sijoitettaisiin Etelä-Euroopan vesille. Pohjoisilla merialueilla merituulesta saatavaa 380:tä gigawattia varten tarvittava kokonaispinta-ala olisi 76000 km2 (oletuksena 5 MW/km2), mikä tarkoittaisi hieman Irlannin saarta pienempää aluetta.

Tämä on 2,8 prosenttia koko pohjoisten merialueiden kokonaispinta-alasta, jos ei oteta huomioon suojavyöhykkeitä. Tarkka sijainti riippuu eri jäsenvaltioiden talousvyöhykkeiden koosta ja käytettävissä olevasta tilasta sekä merensyvyyteen ja tuulivoimavaroihin perustuvien tasoitettujen sähköntuotantokustannusten [28] eroista. Lisäksi tuulipuistojen lopullinen jakautuminen riippuu energian kysynnän sijainnista. On odotettavissa, että jotkin maat löytävät helposti tilaa kapasiteettinsa kohdentamiseen, [24]

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018L200125
https://ec.europa.eu/clima/policies/strategies/2050_fi26CE Delft (2016):

The potential of energy citizens in the European Union.
http://www.foeeurope.org/sites/default/files/renewable_energy/2016/ce-delft-the-potential-of-energy-citizens-eu.pdf [27]

Perusteellinen analyysi komission tiedonannon COM(2018) 773 tueksi.
https://ec.europa.eu/knowledge4policy/publication/depth-analysis-support-com2018-773-clean-planet-all-european-strategic-long-term-vision_en [28]

Tasoitettujen sähköntuotantokustannusten käsitettä käytetään eri lähteistä peräisin olevan energian kustannusten vertailuun. Sekä uusiutuvien että uusiutumattomien sähkövoimatekniikoiden laajassa valikoimassa on huomattavaa vaihtelua tekniikoiden fysikaalisten periaatteiden ja toiminnan osalta –aurinkosähköjärjestelmä eroaa huomattavasti biomassavoimalaitoksesta.

Tasoitetut sähköntuotantokustannukset tarjoavat kuitenkin yhteisen vertailuperustan: tasoitetut sähköntuotantokustannukset = omistuksen kokonaiskustannukset (€) / järjestelmän tuotanto sen elinkaaren aikana (kWh).

Kaikki, mikä lisää tuotantoa tai vähentää kustannuksia, laskee tasoitettuja sähköntuotantokustannuksia, kun taas kaikki, mikä vähentää tuotantoa tai nostaa kustannuksia, nostaa tasoitettuja sähköntuotantokustannuksia.

Tuulivoimahankkeita ja EU:n luontolainsäädäntöä koskevat ohjeet [15] kun taas toiset maat joutuvat joko aloittamaan investoinnit monikäyttöhankkeisiin tai siirtymään kalliimpiin investointeihin (alueille, joilla tasoitetut sähköntuotantokustannukset ovat suuremmat).

On selvää, että tuulivoiman käyttöönoton tavoitteiden saavuttamiseksi sekä kustannusten että tilankäytön kannalta mahdollisimman tehokkaasti keskeisiä ovat monikäyttöhankkeet ja kansainvälinen yhteistyö.

Lisäksi lupaprosesseja on merkittävällä tavalla muutettava, mikä edellyttää perusteellista valmistelua.

Samankaltaisia haasteita kohdistuu esimerkiksi tarvittavan energiaverkkoinfrastruktuurin käyttöönottoon. Tuulienergia-alan ja verkon kehittäjien toimien koordinoinnin lisäämisestä voi olla paljon hyötyä myös kumulatiivisten vaikutusten käsittelyssä (ks. kohta 3.4).”

Lähde:

https://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/management/docs/wind_farms_fi.pdf

—

.. Kaikki näiltä osin selvää, eikö vain 😉

—

YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 5 | 2016
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu
Päivitys 2016

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79057/OH_5_2016.pdf?sequence=1

—

Tuulivoimarakentaminen

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/elinymparisto_ja_kaavoitus/elinymparisto/tuulivoimarakentaminen

(päivitetty 31.12.2020 klo 9.42)

—

SEABASED-hanke: Itämeren sisäiseen ravinnekuormitukseen ei ihmelääkettä
John Nurmisen Säätiö (25.1.2021, 14:00)

SEABASED-projektin pilottitulosten esittely löytyy jo säätiön YouTube-kanavalta:

https://www.youtube.com/watch?v=_FiI9xfVWm8

Toinen osa julkaistaan viim. huomenna 2.2. samalla kanavalla. Em. tilaisuudessa esitetyt esitelmät löydät tästä linkistä:

https://seabasedmeasures.eu/wp-content/uploads/2021/01/seabased-final-webinar-26012021-small.pdf

Linkit saatu:

Kirsi Kurki-Miettinen

Tiedottaja

SEABASED-hanke

John Nurmisen Säätiö

+358 50 463 9305

kirsi.kurki-miettinen@jnfoundation.fi

Pasilankatu 2, 00240 Helsinki

https://seabasedmeasures.eu/

E-press:

https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/seabased-hanke-itameren-sisaiseen-ravinnekuormitukseen-ei-ihmelaaketta.html