AOK Puumalainen: ”Toimeentulotuen hakijan velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi” (11.4.2023 OKV/3065/10/2021)

—

KKO:2023:26
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäynnin kesto – Oikeudenkäynnin viivästymishyvitys
Asianomistaja

– – ”8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisen edellytykseksi siviilioikeudellisten vaatimusten kohdalla, että kysymys on aidosta ja vakavasta erimielisyydestä tai kiistasta, joka koskee todellista kansallisessa oikeudessa tunnustettua oikeutta, ja että oikeudenkäynnin lopputuloksen on oltava sanotun oikeuden kannalta välittömästi ratkaiseva (Grzęda v. Puola, 15.3.2022, kohdat 257–258).” – –

Ks. alla:

In the case of Grzęda v. Poland:

6.1 Given the conditional nature of the violation of the Convention found in the instant case, based upon the pleadings of the Government, and given that the Grand Chamber is unsure whether access to a court has really been excluded in the domestic law, it is not clear whether the respondent State has to take any general measures whatsoever to implement this judgment.

6.2. The judgments of the Court produce erga omnes effects. The instant judgment is based upon the implicit assumption that Article 6 grants access to a court empowered to review and invalidate legislative measures touching upon judicial independence and impartiality. If I understand the reasoning correctly, all High Contracting Parties should then put in place not only a mechanism of judicial review of primary and secondary legislation in matters touching upon judicial independence and impartiality but also open access to such review for judges.

Konekäännös edellisestä:

6.1 Ottaen huomioon tässä tapauksessa todetun yleissopimuksen rikkomisen ehdollisen luonteen, joka perustuu hallituksen pyyntöihin ja koska suuri jaosto on epävarma siitä, onko oikeussuojakeino todellakin kielletty kansallisessa lainsäädännössä, se ei ole onko vastaajavaltion ryhdyttävä yleisiin toimenpiteisiin tämän tuomion täytäntöönpanemiseksi.

6.2. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomioilla on erga omnes -vaikutuksia. Käsiteltävänä oleva tuomio perustuu implisiittiseen olettamukseen, että 6 artiklassa annetaan mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimeen, jolla on valtuudet tarkastella ja mitätöidä oikeudellisia toimenpiteitä, jotka koskevat tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Jos ymmärrän perustelun oikein, kaikkien korkeiden sopimuspuolten pitäisi sitten ottaa käyttöön primaari- ja sekundaarilainsäädännön oikeudellisen valvonnan mekanismi oikeudellisen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen liittyvissä asioissa, vaan myös tuomareille avattava tällainen valvonta.
—
7.1. Initially, individual rights were understood as entitlements protecting individuals against acts of public authorities. A person could claim individual rights against public power but could not claim individual rights while exercising public power. Under the traditional approach, as stated above, judicial independence is a matter of institutional arrangements: the separation of powers and a system of checks and balances in inter-institutional relations.
Under the Court’s case-law, Article 6 has begun to apply to public law disputes between holders of State power, implicitly transforming them into a matter of private interest. Some holders of public power may now cumulate, in respect of the same actions or situations, the advantages of both public power and individual rights, acting as both power-holders and right-holders (see, in particular, my separate opinions appended to the judgments in Baka v. Hungary [GC], no. 20261/12, 23 June 2016; Szanyi v. Hungary, no. 35493/13, 8 November 2016; Selahattin Demirtaş v. Turkey (no. 2), no. 14305/17, 20 November 2018; and Broda and Bojara, cited above). If – with the development of the case-law – judicial independence becomes more and more an individual right of a judge, then the exercise of judicial power and judicial discretion become protected by human rights. The fundamental distinction in modern law between the individual and State organs is blurred and thus the whole concept of individual rights is called into question. As a result, the rule of law is eroded. The instant judgment contributes to enhancing this tendency.

7.2. Secondly, the instant case shows that the erosion of the rule of law at the domestic level may contaminate – in many different ways – the rule of law at the supranational and international level. The instant judgment has been rendered without duly taking into account procedural justice, and the reasoning fails to comply with the methodological rigour required under the rule of law. Moreover, the Court has avoided addressing overtly the most fundamental issue put forward by the applicant, namely the question whether Article 6 encompasses access to a court empowered to review and invalidate primary legislation.

7.3. This judgment is not an example of best practice in implementing and upholding the rule of law.

Konekäännös edellisestä:

7.1. Aluksi yksilön oikeudet ymmärrettiin oikeuksiksi, jotka suojelevat yksilöitä viranomaisten toimilta. Henkilö saattoi vaatia yksilöllisiä oikeuksia julkista valtaa vastaan, mutta ei voinut vaatia yksilöoikeuksia käyttäessään julkista valtaa. Perinteisessä lähestymistavassa, kuten edellä todettiin, oikeuslaitoksen riippumattomuus on kysymys institutionaalisista järjestelyistä: vallanjaosta sekä valvonnan ja tasapainon järjestelmästä toimielinten välisissä suhteissa.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 6 artiklaa on alettu soveltaa valtion vallanhaltijoiden välisiin julkisoikeudellisiin riita-asioihin, jolloin ne on implisiittisesti muutettu yksityistä etua koskeviksi asiaksi. Jotkut julkisen vallan haltijat voivat nyt kumuloitua samojen toimien tai tilanteiden osalta sekä julkisen vallan että yksilön oikeuksien edut toimiessaan sekä vallanhaltijoina että oikeudenhaltijoina (ks. erityisesti erilliset mielipiteeni, jotka ovat liitteenä tuomiot Baka v. Unkari [GC], nro 20261/12, 23. kesäkuuta 2016; Szanyi v. Unkari, nro 35493/13, 8. marraskuuta 2016; Selahattin Demirtaş v. Turkki (nro 2), nro 14305/ 17. 20. marraskuuta 2018 ja Broda ja Bojara, siteerattu edellä). Jos – oikeuskäytännön kehittyessä – tuomioistuimen riippumattomuus tulee yhä enemmän tuomarin yksilön oikeudeksi, ihmisoikeuksilla suojataan tuomiovallan käyttöä ja harkintavaltaa. Modernin oikeuden perustavanlaatuinen ero yksilön ja valtion elinten välillä hämärtyy ja näin ollen koko yksilön oikeuksien käsite kyseenalaistetaan. Seurauksena on, että oikeusvaltio on murentunut. Välitön tuomio vahvistaa osaltaan tätä taipumusta.

7.2. Toiseksi esillä oleva tapaus osoittaa, että oikeusvaltion rapautuminen kansallisella tasolla voi saastuttaa – monin eri tavoin – oikeusvaltion ylikansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Käsiteltävänä oleva tuomio on annettu ottamatta asianmukaisesti huomioon prosessuaalista oikeudenmukaisuutta, ja perustelut eivät noudata oikeusvaltion edellyttämää metodologista kurinalaisuutta. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on välttynyt käsittelemästä avoimesti hakijan esittämää perustavaa laatua olevaa kysymystä, nimittäin kysymystä siitä, kattaako 6 artikla oikeuden saattaa asia tuomioistuimeen, jolla on valtuudet tarkistaa ja mitätöidä primaarilainsäädäntö.

7.3. Tämä tuomio ei ole esimerkki parhaista käytännöistä oikeusvaltioperiaatteen täytäntöönpanossa ja ylläpitämisessä.

Application nro 43572/18

https://hudoc.echr.coe.int/eng#{%22appno%22:[%2243572/18%22]}

–

Guidelines 01/2022 on data subject rights – Right of access

Adopted on 28 March 2023

https://edpb.europa.eu/system/files/2023-04/edpb_guidelines_202201_data_subject_rights_access_v2_en.pdf