Apulaisoikeuskansleri linjasi 2.12.2019 ratkaisullaan asiakirjapyyntöön vastaamisesta ja kantelijan neuvonnan tarpeesta
Julkisuuslaista ei suoranaisesti ilmene, tuleeko viranomaisen tehdä perusteltu ja valituskelpoinen päätös myös siinä tapauksessa, että viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa esimerkiksi siitä syystä, että sitä ei viranomaisella ole. Oikeuskirjallisuudessa (Olli Mäenpää: Julkisuusperiaate, 2016, s. 275) on kuitenkin katsottu, että perusteltu päätös tulee tällaisessakin tapauksessa tehdä. Näin on katsottu myös ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännössä (mm. oikeuskanslerin päätökset 10.4.2018 dnro OKV/968/1/2017 ja 28.12.2015 dnro OKV/1313/1/2015, apulaisoikeuskanslerin päätökset 4.1.2018 dnro OKV/86/1/2017 ja 21.12.2016 dnro OKV/301/1/2016, apulaisoikeusasiamiehen päätös 10.1.2018, dnro 3377/4/17 ja eduskunnanoikeusasiamiehen päätös 31.3.2006, dnro 1989/4/04).
Dnro OKV/1906/1/2018:
KANTELU
Kantelija arvostelee oikeuskanslerinvirastolle 26.11.2018 osoittamassaan kirjoituksessa kaupungin kaavoituspäällikön ja kaupunginjohtajan menettelyä tuulivoimapuiston osayleiskaavan laatimista koskevassa asiassa. Kaupunginhallitus on 18.6.2018 § 232 käsitellyt edellä mainitun osayleiskaavan laatimista koskevaa kaavoitusaloitetta. Pöytäkirjassa viitataan kaupungin ja AOy:n välisiin neuvotteluihin kaavan laadinnan käynnistämisestä. Kantelija kertoo pyytäneensä useita kertoja tietoja pöytäkirjassa tarkoitetuista neuvotteluista, mutta ei ole saanut pyyntöihinsä tyydyttävää vastausta. Hän pyytää oikeuskansleria selvittämään, onko mainittuja neuvotteluja käyty, sekä tutkimaan kaavoituspäällikön ja kaupunginjohtajan menettelyn lainmukaisuuden.
http://www.okv.fi/media/filer_public/6d/c4/6dc4a3e6-3f81-41c1-9513-e32d4756fe70/okv_1906_1_2018.pdf
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin kummeksun sitä, että noissa jutuissa laillisuusvalvojat kerta toisensa jälkeen vaan saattavat käsityksensä tietoon. Kenenkään ei tarvitse oppia mitään.
Sellainen sivuhuomio vielä, että joissain tapauksissa pyyntö pitää siirtää: ”Jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, jonka toinen viranomainen on laatinut tai joka kuuluu toisen viranomaisen käsiteltävänä olevaan asiaan, viranomainen voi siirtää tiedonsaantia koskevan asian sen viranomaisen ratkaistavaksi, joka on laatinut asiakirjan tai jonka käsiteltäväksi asia kokonaisuudessaan kuuluu.”
Ilmoita asiaton viesti
18.9.2017
EOAK/1473/2016
Ratkaisija: Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen
Esittelijä: Esittelijäneuvos Pasi Pölönen
”TUOMIOISTUIMISSA JULKISUUSPERIAATETTA VAARANTAVIA TOIMINTATAPOJA”
http://www.eduskunta.fi/eoaratkaisut/eoae+1473/2016
Ilmoita asiaton viesti
Ks. tuore Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu OKV/1457/1/2018, antopäivä 12.12.2019
Apulaisoikeuskansleri antoi sekä kaupunginjohtajalle että tarkastusjohtajalle huomautuksen julkisuuslain vastaisesta menettelystä. Kaupungin menettelyn vuoksi asiakirjapyyntöjen käsittely oli kestänyt 1,5 vuotta. – – (jatkuu alla)
http://www.okv.fi/fi/ratkaisut/id/1302/
—
Kyllä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO), korkeimman oikeuden (KKO), oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi yhteisesti selventää asiakirjapyynnön ja vaaditun päätöksen kohdalla juridista lainmukaista prosessia, jotta tämä sekava ja sanktioimaton lausuminen ja kehoittaminen asiassa loppuu.
Jos ei ole toimittu lainmukaisesti, siitä pitää olla juridiset yhtälaiset sanktiot ja seuraukset kaikille kaikissa eri oikeusviranomaisissa. Tähän edellä olevaan luetteloon luettakoon myös vakuutusoikeus.
Myös kanteluun annetusta päätöksestä tulee antaa näissä em. selvissä tapauksissa valitusoikeus ja ns. menetetyn määräajan palautusmahdollisuus.
Ei mahdu minun oikeustajuuni se, että jos jotakin lakia selvästi ja alati rikotaan ja siitä tekee ”pieni ihminen” oikaisuvaatimuksen tai kantelun, niin sitä ei huomioida asiassa tämän kantelijan eduksi.
Tämä oikeudenvalvojien lepsu sanktiointi ja asioiden keveästi pöydältä poispyyhkiminen ruokkivat tällaisten menettelyjen toistumista ja yleistymistä.
Miksi esim. julkisuuslakia noudatettaisiin, koska sanktioita ei ole? Vieläpä kun esim. kuntalain, lastensuojelulain, ympäristö- ja luonnonsuojelulain mukaiset päätökset ovat menneet ja ovat menossa valituslupajärjestelmän taakse eli valittaminen on vaikeutunut huomattavasti – ihan selvissäkin tapauksissa.
Tälle asiakokonaisuudelle tulee saada pian selvyyttä aitojen oikeustapausten, -päätösten ja oikeuskäytännön kautta.
Tarvitaan siis sinnikkäitä valittajia, jotka vievät asiat loppuun saakka – kaikki kivet kääntäen, läpi harmaan kiven 😉
Valittaminen on kuitenkin tehty niin kalliiksi, että se sinnikäs ”pieni ihminen” harvoin kykenee maksamaan sellaiset oikeudenkäyntikulut, jotta saadaan niitä ylimpien oikeusviranomaisten päätöksiä näissä asioissa.. 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Millä saadaan oikeusvalvojien lepuus loppumaan. ”Tämä oikeudenvalvojien lepsu sanktiointi ja asioiden keveästi pöydältä poispyyhkiminen ruokkivat tällaisten menettelyjen toistumista ja yleistymistä”.
Itsellä on siitä todella karmeat kokemukset. Paikallinen lautakunta sai huomautuksen EOAM- mitatessaan väärin matkat kotimme vieressä asumuksiin mittasivat 280 m päähän vaikka todellisuus oli 80 m. (talon seinästä) ja 0 metriä omistamastamme tilan rajasta.
HUOMAUTUKSELLA ei ollut mitään seurauksia ja seuraavan kerran laittoivat virallisiin asiakirjoihin meidät asukkaat toista kilometrin päähän. Samoin kaavavalituksen aikana lähin asutus jätettiin huomioimatta kokonaan. Uusi asutus tulisi yli 500 m. päähän ja sekin merkittiin aivan väärin.
Ilmoita asiaton viesti
EOA.n ratkaisussaan todennut, mutta uskomatonta miten virkamiehet saavat edelleen olla noudattamatta KHO.n päätöstä.
Tässä malliesimerkki siitä, mitä oikeusvaltio Suomessa voidaan tehdä vastoin KHO:n päätöstä.
Viranomaiset ovat ryhtyneet kyseenalaistamaan ja arvioimaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteita uudelleen, soveltamaan päätöstä haluamallaan tavalla ja jättäneet sen täytäntöön panematta. Kun ylin toimivaltainen tuomioistuin on antanut asiassa ratkaisunsa, kunnan viranomaisten velvollisuus on omalta osaltaan toimia siten, että päätös voidaan viipymättä panna täytäntöön. Muunlainen tilanne olisi oikeusvaltioperiaatteen vastainen ja kestämätön”.
Tässä malliesimerkki siitä, mitä oikeusvaltio Suomessa voidaan tehdä vastoin KHO:n päätöstä;
2010 vuonna kaupunki haki louhosaluetta väärillä tiedoilla maa-aineksen ottoon ja kaupunki kaavoitti alueen EO-alueeksi. Hallinto-oikeus kumosi tämän ja kaupunki valitti KHO:een. Valituksessaan he ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin päätöksellä on kumottu Laitaperälle osoitettu Kettukallion maa-ainesten ottoalue (EO) ja kaupunginvaltuuston päätös saatetaan tältä osin voimaan. Kaupungin valitus hylättiin myös KHO:ssa.
KHO ei tehnyt kaupungille myönteistä päätöstä kaavasta ja louhimoa ei hyväksytty kaavaan. Kun eivät saaneet EO-alueeksi (maa-aineksen otto), kaupunki omavaltaisesti vääristeli kaavaan louhosalueen kaavattomaksi.
Alue olisi ollut pakko maisemoida jo vuoteen 1991 mennessä, mutta edelleen sen peittely jatkuu.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sanna50/229985-paatoksien-vaara-soveltaminen/
Ilmoita asiaton viesti