Avustuksia Vihreän siirtymän -hankkeille, joista ”ei ole merkittävää haittaa”. Kuka ”merkittävyyden” ensin arvioi lainvoimaisesti?

Mikä on merkittävää maaseudulla ei ole sitä välttämättä kaupungeissa – ja päinvastoin. Kuka tai mikä taho lopulta skaaloittaa ”merkittävyyden?”, jonka mukaan avustuksia voi saada? (Kuvituskuva)

Entä jos syntyy kiistaa ”merkittävän haitan määrästä” tai ”merkittävän haitan” kohdistumisesta eri sidosryhmiin tai muutoksenhakijoihin?

Luodaanko tällä ohituskaistalla vain lisää kaavoitusta, luvitusta sekä maankäyttöä koskevia uusia muutoksenhakuja ja riitoja ja eriarvoistetaan muutoksenhakijoita keskenään?

Mitä sanoo perustuslain yhdenvertaisuuspykälä (PL 6 §) ja hyvän hallinnon käytännöt hallinnossa asioivien tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta tässä Vihreän siirtymän ohituskaistan käytössä?

Entäpä jos joku riitauttaa tämän Vihreän siirtymän ohituskaista -järjestelmän perustuslain ja hyvän hallinnon vastaisena?

IVA- ja SOVA-arviointi? Ihmisvaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten ”merkittävyyden” ja PL 20 §:n ”terveellisen ympäristön” arviointi?

Entä jos tämä Vihreän siirtymän ohituskaista riitautetaan Århusin yleissopimuksen vastaisena, koska avustuksen kuudessa ympäristötavoitteessa (ks. alla) ei mainita lainkaan ihmisille – esim. lähialueen asukkaille, naapureille ja yrittäjille – ensiarvoisen tärkeää tulla kuulluksi hankkeiden varhaisessa vaiheessa? Ja tulla kuulluksi erityisesti ihmisille terveellisen ympäristön suojelusta ja/tai ennallistamisesta (PL 20 § – 22 §:ien mukaan)?

Avustuksen ehdot, NSH-periaatteen mukaisuus

Avustuksen kohteella (kaavoitus, lupamenettely tai niihin liittyvät selvitykset) tulee mahdollistaa vain ”ei merkittävää haittaa” (DNSH) -periaatteen mukaista toimintaa. DNSH-periaatteen mukaisuus tarkoittaa, että toiminnalla ei saa aiheutua merkittävää haittaa EU:n taksonomia-asetuksen artiklassa 17 määritetyille kuudelle ympäristötavoitteelle:

    1. ilmastonmuutoksen hillintä
    2. ilmastonmuutokseen sopeutuminen
    3. vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu
    4. siirtyminen kiertotalouteen
    5. ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen
    6. biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen.

    Lisätietoja DNSH-periaatteesta: Suomen ympäristökeskuksen raportti (3/2022) ja Valtiokonttorin ohje.

Lähde

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu