EIT:n mukaan yksilön yksityiselämään puuttumisen tulee perustua kansalliseen lakiin (KHO:2024:105)
Mikä on Suomessa yksityishenkilön, kuluttajan, potilaan ja muutoksenhakijan oikeusturva ja perusoikeudet vastaanottaessaan yllättäviä viranomaispuheluja tai muita suoria yhteydenottoja tai yksityisviestejä, joissa yhteydenoton perustetta ei ole tarkoin laissa perusteltu eikä hän puhelun vastaanottajana tiedä omista perusoikeuksistaan tällaisessa yhteydenotossa?
Tuleeko yksityishenkilön antaa puhelimessa mitään tietoja, vaikka puhelimessa olisi oikea viranomainen ja yhteydenotto s a a t t a a liittyä meneillään olevaan muutoksenhakuun, hoitotoimenpiteeseen tai valvonta-asiaan?
Saako poliisi soittaa rikoksesta epäillylle tai voiko esim. KHO:n palveluksessa oleva virka- tai toimihenkilö (esim. hallinto-oikeustuomari) soittaa muutoksenhakijalle, ja tehdä sen ilman, että puhelun saanut tulee koskaan tietäneeksi puhelun lain mukaista perustetta tai muuta perustetta soitolle?
Voiko näin toimia myös julkinen terveydenhuolto – tai yksityinen sote-toimija, jolle on siirretty julkista merkittävää valtaa puhelun saavan hoidossa?
Miten em. puheluja vastaanottava yksityishenkilö voi tietää omista perus- ja tietosuojaoikeuksistaan, jos hänelle ei niistä missään vaiheessa kerrota e n n e n ko. puhelinyhteydenottoa tai ennen muuta yhteydenottoa?
Miten tällaisia puheluja vastaanottanut yksityishenkilö voi koskaan toteennäyttää, että puhelun soittaja on vaikuttanut odottamattomalla soitollaan ja hänen saamillaan tiedoilla soiton vastaanottajan oikeusasemaan ja oikeusturvaan?
Miten puhelun vastaanottanut voi osoittaa, että viranomainen, toimihenkilö tai muu (esim. yksityinen sote-toimija) on tullut puhelimessa saamillaan tiedoilla esteelliseksi tai muutoin rikkonut ilmeisellä tavalla lakia hänen asiansa käsittelyssä, jos siitä syntyy kiistaa tai muita väitteenvaraisuuksia (PL 10 §)?
—
Ks. KHO:2024:105
– – Luottamuksellisen viestin suoja ja sen rajoittaminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta
(24) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Saman artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
(25) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että yksityiselämään puuttumisen perustuminen 8 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuin tavoin lakiin edellyttää ensinnäkin, että sille on jokin peruste kansallisessa laissa. Toiseksi kyseisen lain on oltava riittävän helposti asianomaisen henkilön saatavissa tarkoittaen, että kansalaisen on voitava saada olosuhteisiin nähden riittävä tieto tiettyyn tilanteeseen sovellettavista säännöistä. Kolmanneksi lain täytyy olla riittävän selkeä. Tämä ei tuomioistuimen mukaan tarkoita sitä, että lain soveltamisesta olisi ennakkoon täysi varmuus, mutta kansalaisen on kuitenkin oltava kykeneväinen olosuhteisiin nähden kohtuullisissa määrin ennakoimaan tietystä toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat seuraukset. Lain tulee ihmisoikeustuomioistuimen mukaan näin ollen täyttää tietyt laatuvaatimukset (quality of the law) ollakseen sopusoinnussa yleisen oikeusvaltioperiaatteen (rule of law) kanssa (tuomio 25.3.1983 Silver ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 86–88 kohta ja tuomio 2.8.1984 Malone v. Yhdistynyt kuningaskunta, 66–67 kohta). – – (tekstin tummennukset ja linkit tässä omia)
—
– – (33) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan osalta esitutkintaan johtamattomien yksityisviestien käyttäminen irtisanomisen perusteena edellyttää, että laissa on säädetty riittävän selvästi niistä tilanteista ja olosuhteista, joissa työnantajana oleva viranomainen voi hyödyntää edellä kohdissa 6–7 kuvatulla tavalla hankittuja yksityisviestejä. Virkamiehen tulee kyetä lain perusteella riittävällä tavalla ennakoimaan, voiko hänen työnantajallaan joissain tilanteissa olla mahdollisuus puuttua hänen luottamuksellisen viestinsä suojaan. – –
—
– –
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
HENRIK SAUGMANDSGAARD ØE
19 päivänä heinäkuuta 2016 (1)
Yhdistetyt asiat C‑203/15 ja C‑698/15
Tele2 Sverige AB
vastaan
Post‑ och telestyrelsen (C‑203/15)
ja
Secretary of State for the Home Department
vastaan
Tom Watson,
Peter Brice ja
Geoffrey Lewis (C‑698/15),
Open Rights Groupin,
Privacy Internationalin ja
Law Society of England and Walesin
osallistuessa asioiden käsittelyyn
(Ennakkoratkaisupyynnöt – Kammarrätten i Stockholm (Tukholman kamarioikeus, Ruotsi) ja Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (muutoksenhakutuomioistuin (Englanti ja Wales) (siviiliasiain jaosto), Yhdistynyt kuningaskunta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2002/58/EY – Henkilötietojen käsittely ja yksityisyyden suoja sähköisen viestinnän alalla – Kansallisessa lainsäädännössä asetettu sähköistä viestintää koskevien tietojen yleinen säilyttämisvelvollisuus – 15 artiklan 1 kohta – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 7 artikla – Oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen – 8 artikla – Oikeus henkilötietojen suojaan – Vakava puuttuminen – Perustelut – 52 artiklan 1 kohta – Edellytykset – Vakavien rikosten torjuntaa koskeva hyväksyttävä tavoite – Vaatimus oikeudellisesta perustasta kansallisessa oikeudessa – Välttämättömyyden vaatimus – Oikeasuhteisuuden vaatimus demokraattisessa yhteiskunnassa
– –
– – ”VI Ratkaisuehdotus
263. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Kammarrätten i Stockholmin ja Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY, 15 artiklan 1 kohtaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä 52 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio asettaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille velvollisuuden säilyttää kaikki tiedot viestinnästä, jota niiden tarjoamien palvelujen käyttäjät ovat käyneet, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät, mikä ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on tarkastettava pääasioissa kyseessä olevien kansallisten järjestelmien kaikkien merkityksellisten ominaispiirteiden valossa:
– kyseinen velvollisuus ja siihen liittyvät takeet on asetettava lainsäädännöllisillä toimenpiteillä tai sääntelytoimenpiteillä, jotka ovat tunnettavissa ja ennakoitavissa ja jotka suojaavat asianmukaisesti mielivallalta (tekstin tummennus oma)
– kyseinen velvollisuus ja siihen liittyvät takeet on asetettava perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioittaen
– velvollisuuden on oltava vakavien rikosten torjumiseksi täysin välttämätön, mikä edellyttää, ettei mikään muu toimenpide tai niiden yhdistelmä voisi olla yhtä tehokas vakavien rikosten torjunnassa ja samalla loukata vähemmän direktiivissä 2002/58 sekä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuja oikeuksia
– kyseiseen velvollisuuteen on liitettävä kaikki takeet, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt 8.4.2014 annetun tuomion Digital Rights Ireland ym. (C‑293/12 ja C‑594/12, EU:C:2014:238) 60–68 kohdassa, jotka koskevat pääsyä tietoihin, säilytysaikaa sekä tietosuojaa ja ‑turvaa ja joiden tarkoituksena on rajoittaa direktiivissä 2002/58 ja perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen oikeuksien loukkaaminen siihen, mikä on täysin välttämätöntä, ja
– kyseisen velvollisuuden on oltava demokraattisessa yhteiskunnassa oikeassa suhteessa vakavien rikosten torjunnan tavoitteeseen, mikä edellyttää, että velvollisuudesta demokraattiselle yhteiskunnalle aiheutuvat vakavat riskit eivät saa olla kohtuuttomat suhteessa siitä vakavien rikosten torjunnassa saataviin hyötyihin.” – –
https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?docid=181841&doclang=FI
Ilmoita asiaton viesti
—
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
8 päivänä huhtikuuta 2014 ( *1 )
”Sähköiset viestintäpalvelut — Direktiivi 2006/24/EY — Yleisesti saatavilla olevat sähköiset viestintäpalvelut tai yleiset viestintäverkot — Tällaisten palvelujen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen — Pätevyys — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artikla”
Yhdistetyissä asioissa C‑293/12 ja C‑594/12,
joissa on kyse High Courtin (Irlanti) 27.1.2012 ja Verfassungsgerichtshofin (Itävalta) 28.11.2012 SEUT 267 artiklan nojalla esittämistä ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 11.6.2012 ja 19.12.2012, asioissa
Digital Rights Ireland Ltd (C-293/12)
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:62012CJ0293
Ilmoita asiaton viesti
—
– – 16 päivänä lokakuuta 2012
Oikeudenkäyntikieli: saksa.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 95/46/EY — Henkilötietojen käsittely ja näiden tietojen vapaa liikkuvuus — Yksilöiden suojelu — 28 artiklan 1 kohta — Kansallinen valvontaviranomainen — Itsenäisyys — Valvontaviranomainen ja liittokanslerinvirasto — Henkilökohtaiset ja organisatoriset siteet
Asiassa C-614/10, jossa on kyse SEUT 258 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 22.12.2010, – –
– – ”Unionin oikeus
2 Direktiivin 95/46 28 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Valvontaviranomainen”, säädetään seuraavaa:
”Kunkin jäsenvaltion on säädettävä siitä, että jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti toteuttamien toimenpiteiden soveltamista sen alueella valvoo yksi tai useampi julkinen viranomainen.
Näiden viranomaisten on hoidettava tehtäviään itsenäisesti.” (tekstin tummennus oma)
3 Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) V luvussa säädetään riippumattoman valvontaviranomaisen eli Euroopan tietosuojavaltuutetun perustamisesta.
4 Asetuksen N:o 45/2001 43 artiklan, jossa säädetään tietosuojavaltuutetun tehtävien hoitamista koskevista ohjesäännöstä ja yleisistä ehdoista, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Euroopan tietosuojavaltuutetun talousarvio otetaan erillisenä kohtana Euroopan unionin yleisen talousarvion pääluokkaan VIII.” – –
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=ecli:ECLI:EU:C:2012:631
—
Ei Suomessa esim. valtakunnallinen tietosuojavaltuutettu eikä yhdenvertaisuusvaltuutettu ole itsenäisiä valvontaviranomaisia ja tahoja valvomaan näitä viestinvaihtoon liittyviä asioita, koska KHO antaa näille valvontaviranomaisille omia velvoittavia ennakkopäätöksiään; ja nämä valvojat niitä auliisti myös noudattavat.
Ks. esim. KHO:2019:155
Yhdenvertaisuuslaki – Syrjintä – Valvonta – Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta – Avoimien ovien päivän järjestelyt ylimmissä tuomioistuimissa – Pääsyn estyminen tilaisuuksiin
Po. KHO:2019:155 -päätöksellä YVV ”perusteli” (ilman aineellisia perusteluja ts. mitä ihan käytännössä on tapahtunut) minun 8.2.2023 jättämäni syrjintäilmoitukseen annetun 8.3.2023 päätöksensä pahoin pitkittyneessä muutoksenhaku-, oikaisuvaatimus- ja kantelutilanteessani, joka sisältää esim. potilas- ja lääkevahinkoja ym.
Ilmoita asiaton viesti
—
Huom. Minulle 8.3.2023 YVV:stä annettu päätös oli ennen Yhdenvertaisuuslakiin (18 §) tehtyä 1.6.2023 voimaanastunutta lakimuutosta:
KHO:2019:155:
– – ”Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko yhdenvertaisuuslain säännöksiä valvonnasta sovellettava hakemuksessa tarkoitettuun ylimpien tuomioistuinten toimintaan yleisötilaisuuden järjestäjinä vai jäikö tällainen toiminta yhdenvertaisuuslain 18 §:n 3 momentin nojalla valvonnan ulkopuolelle. Mainitun säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 19/2014 vp) todettiin, että tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten osalta rajaus koski niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Vaikka kyseinen esimerkki oli hallituksen esityksessä mainittu ainoana esimerkkinä, kysymys oli kuitenkin vain esimerkistä, joka ei rajoittanut valvontatoimivaltuutta suhteessa muuhun sellaiseen toimintaan, jota tuomioistuimet järjestävät muiden viranomaisten tapaan esimerkiksi oman toimintansa esittelemiseksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhdenvertaisuuslain 18 §:n 3 momentin tarkoituksena oli rajata valvontatoimivallan ulkopuolelle tuomioistuinten sellaiset toimet, jotka liittyvät niiden erityiseen tehtävään tuomiovallan käyttäjinä. Perustuslain 3 §:n 3 momentissa säädetty tuomioistuinten riippumattomuus ei edellyttänyt, että yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettujen valvontaviranomaisten valvontatoimivallan rajaus tulisi ulottaa koskemaan tuomioistuinten kaikkea toimintaa ja siten lainkäyttötoimintaa laajemmalle.
Suomen perustuslaki 3 § 3 momentti ja 6 §
Yhdenvertaisuuslaki 18 § 1–3 momentti ja 21 § 2 momentti
Hallituksen esitys yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014 vp)
Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 31/2014 vp)” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1575974175597.html
Ilmoita asiaton viesti
—
Po. viitaten, KHO:ko meillä Suomessa ”katsoo”, että ”yhdenvertaisuuslain 18 §:n 3 momentin tarkoituksena oli rajata valvontatoimivallan ulkopuolelle tuomioistuinten sellaiset toimet, jotka liittyvät niiden erityiseen tehtävään tuomiovallan käyttäjinä.”
Eikö eduskuntamme olekaan ylin lainsäätäjä Suomessa? Näin tärkeässä kysymyksessä, jossa on kansalaisten yhdenvertaisuudesta kyse?
Huom. vähemmistöjen oikeudet (esim. vammaiset, sairaat, seksuaalivähemmistöt), joista juuri kiivasta julkista debattia – jopa maamme hallituspuolueidenkin välillä – parhaillaan käydään..
Ilmoita asiaton viesti
—
Kärjistettynä:
Nyt kun puhelimet ja muut sähköiset yhteyslaitteet alkavat taskuissamme räjähtelemään, kaikkien eu-jäsenmaiden tulisi kiireellisenä luoda omiin kansallisiin lakeihinsa (kiireellisillä omilla ennakkopäätöksillä tai EIT:n päätöksellä – jos ei muuten(!) yhteiset oikeussäännöt eri tilanteissa tapahtuvasta viestinnästä, joilla on oikeusvaikutus yksilön ja eu-kansalaisen kohdalla:
Ks. ”Oikeusvaltioperiaate
Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista ja välttämätön EU:n toiminnan kannalta. Se on olennaisen tärkeä periaate EU:n lainsäädännön soveltamisessa. Lisäksi se suojelee kansalaisia ja luo edellytykset toimiville sisämarkkinoille.” – –
– – ”Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 7 määrätään kahdesta menettelystä EU:n perusarvojen turvaamiseksi.
Artiklan 7 kohdan 1 mukaan neuvosto voi jäsenmaiden yhden kolmasosan, Euroopan parlamentin tai Euroopan komission perustellusta ehdotuksesta todeta, että on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenmaa loukkaa vakavasti sopimuksen artiklassa 2 tarkoitettuja perusarvoja.
Artiklan 7 kohdan 2 mukaan Eurooppa-neuvosto voi jäsenmaiden yhden kolmasosan tai komission perustellusta ehdotuksesta todeta, että jokin jäsenmaa loukkaa vakavasti ja jatkuvasti sopimuksen artiklassa 2 tarkoitettuja perusarvoja.
Neuvosto järjestää säännöllisesti Unkaria koskevia kuulemisia osana artiklan 7 kohdan 1 mukaista menettelyä. Puolaa koskeva menettely on saatettu päätökseen toukokuussa 2024. Puolan hallitus esitti helmikuussa 2024 suunniteltuja uudistuksia koskevan toimintasuunnitelman, jotta menettely voitaisiin saattaa päätökseen. Puolan hallitus aikaansai toimintasuunnitelman mukaista edistystä ja käynnisti keskeisissä instituutioissa toimenpiteitä oikeuslaitoksen riippumattomuuden edistämiseksi. Tämän seurauksena Puolan oikeusvaltiotilanne otettiin käsittelyyn yleisten asioiden neuvostossa 21. toukokuuta 2024. Kokouksen jälkeen komissio peruutti menettelyn käynnistäneen ehdotuksen.” – –
https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/rule-of-law/
Ilmoita asiaton viesti