Eri hyvinvointialueiden hoitopolkuja vertailemalla ja asiakaspalautteita keräten ja parhaimmat käytännöt bencmarkaten
Poikkesitko hoitopolulta, loppuivatko voimasi – tai rahasi? (Kuva: clip art)
—
Jatkan ihmettelyä yhdessä Jouni Saarenpään ja Katriina Kajanneksen Puheenvuoro-blogien kanssa.
Alla suora lainaus Jouni Saarenpään blogiin jättämästäni kommentista:
”Kyllä jotakin pitäisi tehdä ja nopeasti:
Esim. Jyväskylässä on nyt siirrytty ns. tiimimalliin, jossa tietty tiimi toimii Kyllön tk:ssa (siis oikalta nimeltään nykyisin Jyväskylän kaupungin sairaalassa) jonkinlaisessa usemman lääkärin ja sairaanhoitajan tiimissä (jotka on numeroitu: tiimi 1 ja ilmeisesti tiimi 2 jne.)
Jos asiakas on kontaktissa omassa asiassaan ensin sähköisen Omaoloarvio-lomakkeen kautta ja/tai Kyllöön puhelimitse ja yrittää saada apua noin viikon – kahden sisällä puolikiireellisenä. Sen jälkeen hän asioi samassa asiassaan OmaKs- tai/ja Hyvis.fi -palveluiden kautta.
Sen jälkeen asia pomppii jotenkin hallitsemattomasti vähän siellä sun täällä ja asiakas ohjataan ottamaan Fimlabista kokeita ja hän soittelee niiden tuloksista sinne sun tänne.
Lopulta hänet kutsutaan Kyllön tk:seen ns. odotusaulan ”keltaiselle alueelle” ja hetken päästä ehkä ”vihreälle alueelle” – vai olisiko hänen tullutkin poiketen etukäteen saaduista keltaisen alueen ohjeista mennä ”vihreälle alueelle” ..
Odotettuun hänelle varattua aikaa puoli tuntia, tunnin, jopa ylikin – hän tällä kertaa tapaa (ehkä) lääkärin joka keräilee tarvittavia tavaroita mukaansa, koska hänellä ei ole vakiohuonetta..
Asia jää tämän tiimilääkärikäynnin jälkeen edelleen selvitettäväksi. Kuinkahan monta kontaktia tässä tuli, joita asiakas joutui asiassaan ottamaan – ja vieläkään se ei tullut kuntoon, vaan selvittelyt asioissa jatkuvat..
Ai niin, jossakin välissä hän sai lisäksi pyytämänsä palvelusetelin, jonka turvin hän olisi voinut mennä muutamalle etukäteen osoitetulle yksityiselle yleislääkärille (vain pienen yhteiskunnan maksaman euromääräisen tuen avulla); mutta asiat eivät olleet kovin yksinkertaisia (tarvitsisvat erikoislääkäriä ja leikkaavaa lääkäriäki) hän valitsi kuitenkin julkisen terveydenhuollon.
Onko nyt tilanne se, että ennen se, mikä hoidettiin parilla hoitokontaktilla ja laboratoriotestillä, tarvitsee nyt kymmenisen eri tapahtumaa/kontaktia, joissa potilaan tulee jaksaa, osata ja voida toimia eri vaiheissa oikein, jotta hän pysyisi tarkkaan mitoitetulla hoitopolulla loppuun asti ja tulisi vaivoissaan hoidetuksi?
Entäpä jos tämä lähes 80-vuoden ikäinen esimerkkihenkilö ei itse pystykään pysymään tällä kapealla ja mutkittelevalla hoitopolulla, miten hänen sitten käy..
Em. tapaus on aito esimerkki viimeisen kuukauden sisältä Jyväskylän Kyllön tk:ssa.
Miten muualla maassamme? Olisi hyvä saada verrata eri hyvinvointialueiden erilaisia hoitopolkuja keskenään. Ja kehittää niitä toimivimmiksi asiakaspalautteita keräten ja parhaimmat käytännöt bencmarkaten (oma suomennos: mallista parhaimmat käytännöt ottaen).”
”benchmarking”
Sanalle benchmark on etsitty suomalaista vastinetta kauan. Sen suomentaminen yhdellä sanalla ei ole helppoa. Erään sanakirjan mukaan benchmark on suomeksi vertailujohtaminen. Kyse on kuitenkin pikemminkin analyysimenetelmästä kuin johtamistavasta. Tähän perustuvia termiehdotuksia ovat esimerkiksi esikuva-analyysi, vertailuanalyysi ja valioanalyysi. (Benchmarkia on käsitelty myös Tekniikan Sanastokeskuksen Terminfo-lehden numerossa 5/95). Verbiä ”benchmarkata” ei ole pidetty suositeltavana.
—
Ks. alla olevasta linkistä 2.10. Ylen aamussa ollut ”Mikä avuksi terveydenhuoltojärjestelmän ahdinkoon?” (4 min keskusteluohjelma · ajankohtaisohjelma)
”Onko hallituksen päätös nostaa Kela-korvausten määrää tehokas toimi terveydenhuoltojärjestelmän parantamiseksi? Entä mikä on tilanne julkisen puolen ostopalveluiden kanssa, kun lääkäreiden korkeat palkat ovat nostattaneet paljon keskustelua. Vieraina THL:n tutkimuspäällikkö Liina-Kaisa Tynkkynen ja Kelan tutkimusprofessori Hennamari Mikkola.”
(julkaistu ma 2.10.2023)
https://areena.yle.fi/1-66858370
—
Tässä nostan korkealle hattua Kelan tutkimusprofessori Mikkolan esitykselle, jossa työterveyslääkärijärjestelmälle korvamerkittäisiin verovaroja esim. iäkkäille(kin) tarjottaviin palveluihin.
Samoin väliinputoajia ovat esim. tapaturma-. potilas-, laite- ja lääkevahinkopotilaat – siis työkyvyttömät ja usein pitkäaikaistyöttömät työttömiksi työnhakijoiksi virallisesti merkityt (usein vastoin tahtoaan), jotka hakevat potilasvahinko- tai muita vahingonkorvauksia Potilasvakuutuskeskuksesta tai muusta korvaustahosta, tai omasta vakuutusyhtiöstään, esim. tapaturma-, liikenne- tai raidevahingoista; tai tapaturma- tai työkyvyttömyyseläkettä eläkeyhtiöstään, voisivat tulla tutkituiksi ja hoidetuiksi evättyjen korvaus- ja eläkehakemuksia koskevien muutoksenhakujen vuosikausia kestäessä professori Mikkolan esitystä lainaten meidän nykyisen työterveyslääkärijärjestelmän kautta yhteiskunnan varoja siihen tarkasti ”korvamerkiten” esim. palveluseteleillä.
Palveluseteleillä nämä vammautuneet, vammaiset ja toimintarjoitteiset voisivat hakea oman valintansa mukaan työterveyslääkäreiden ja myös joissakin tapauksissa myös yliopistollisten sairaaloiden tarjoamiin erikoissairaanhoidon tai harvinaissairauksien tutkimuksiin ja hoitoihin.
Nyt em. ryhmät putoavat perus- ja erikoissairaanhoidon väliin ja heitä ei hoida kukaan. Ja näin tapahtuu etenkin vähävaraisilla ja vuosikausia omilla kustannuksillaan hoidoissa pysyttelevillä henkilöillä, joilla jossakin vaiheessa niin oma kuin koko perheenkin taloudellinen kantokyky väkisinkin loppuu. Tämä on jokapäiväistä todellisuutta ja ilmeistä pitkään jatkunutta vammaisten ja omassa elinympäristössään eri tavoin toimintarajoitteisten potilas- ja lääkevahinkovahinkoasiakkaiden välillistä syrjintää kun siihen ei ole ohjattu lainkaan yhteiskunnan varoja.
Lisäksi julkisella terveydenhoidon puolella ”ei korppi korpin silmää noki” -asenteet näkyvät selvästi mm. potilas-, laite- ja lääkevahinkojen salailuna ja muutoksenhakujen tarkoituksellisena pitkittämisenä ja viivästyttämisenä – ns. ”SLAPP-oikeudenkäyntimenettelynä”, joka on piilotettu niihin kuuluisiin ”rakenteisiin”..
Näin julkista valtaa käyttävät terveys- ja potilasvahinkoviranomaiset – myös yksityiset hoitotahot ostosopimuksilla, joille on siirretty julkista valtaa – pääsevät kuin ”koirat veräjästä” ja virkavastuut eivät toteudu tai ne ”vanhenevat käsiin” muutoksenhakukäsittelyiden pahoin pitkittyessä PL 6 §, 21 § ja 22 § vastaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
–
Ks. ”Varapuhemies Risikko: Syöpäpotilaiden saatava hoitoa viiveettä”
Eduskunnan varapuhemies Paula Risikko (kok.) vaati syövän nopeaa diagnosointia ja syöpähoitojen saatavuuden turvaamista Suomessa. Diagnosoinnin ja hoidon on tapahduttava viiveettä.” – –
https://www.sttinfo.fi/tiedote/70035152/varapuhemies-risikko-syopapotilaiden-saatava-hoitoa-viiveetta?publisherId=69819275&lang=fi
—
Po. ”Syöpäpotilaiden saatava hoitoa viiveettä” -otsikkoa lainaten, myös kaikkien muiden kiirepotilaiden on saatava ”viiveettä” hoitoa.
Syöpäpotilaita tulee hoitaa yhdenvertaisena PL 6 §:n mukaisesti muiden vastaavanlaisessa kiireellisyystilanteessa olevien muiden kiirepotilaiden kanssa. Muutoin tulee tehdä lakiin (PL 80 §) tarvittavat lainsäädökset yksilön oikeuksista saada omaan tautiin, sairauteen, vammautumiseen, vammaan tai muuhun oireeseensa tarvitsemaansa hoitoa.
Yksilön oikeuksista ja niiden perusteista tulee säätää l a i l l a (PL 80 §; myös PL 106 § ja 107 §).
Ilmoita asiaton viesti