Erika Keski-Korhonen nosti lastensuojeluasioissa SIB eli Social Impact Bond vaikuttavuusinvestoimisen tarkasteluun. Hienoa!
SIB eli Social Impact Bond on yksi vaikuttavuusinvestoimisen muoto
– -”SIB eli Social Impact Bond on yksi vaikuttavuusinvestoimisen muoto. Se on kunnalle mahdollisuus toteuttaa perheiden hyvinvointia edistävää työtä yksityisen sektorin rahoituksella. Jos SIB -sopimuksessa määritetyt, mitattavat hyvinvointitavoitteet saavutetaan, kunta tai kaupunki säästää kustannuksia lähtötilanteeseen verrattuna. Tästä säästöstä se maksaa osan SIB-rahastoon. Julkinen sektori maksaa siis vain saavutetuista tuloksista. SIB-malli soveltuu etenkin vaikuttavan edistävän ja ehkäisevän toiminnan resursoimiseen.” – –
—
Huomaa edellä ”Jos SIB -sopimuksessa määritetyt, mitattavat hyvinvointitavoitteet saavutetaan, kunta tai kaupunki säästää kustannuksia lähtötilanteeseen verrattuna.” Miten edellä oleva ”lähtotilanne” määritetään? Ja kuka sen määrittää/ päättää?
—
Muistankin, että tällaistahan suunniteltiin työllisyyspalveluihin jo vuosia sitten ja nyt löysin tämän:
– – TEM:n tavoitteena on saada 3000 työnhakijaa hankkeen palveluiden piiriin viiden vuoden aikana. Asiakkaat valitaan ensin orientaatiojaksoon satunnaisotannalla TE-toimistoittain. Tälle joukolle tarjotaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa mahdollisuutta osallistua hankkeen palveluihin.
Työllisyys-SIB -hankkeen vaikuttavuus saadaan selville vertaamalla palveluihin osallistuvien toteutuneita palkkatuloja taustatekijöiltään samankaltaisten työttömien joukolle ennustettuihin palkkatuloihin. TEM maksaa sijoittajille tulospalkkioita vain, jos palveluihin osallistuvien työttömien työllistymisen myötä kertyvä palkkasumma on suurempi kuin verrokkiryhmän ennuste.
Tiedot palkkasummista saadaan vuosittain verohallinnolta.
– SIB-mallin hienous on, että valtio hankkii suoritteiden sijaan vaikuttavuutta. Valtion raha liikkuu vasta, kun tulokset on todennettu, työministeri Jari Lindström kommentoi. – – (tummennus oma)
—
Ks. Pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen apua vaikuttavuusinvestoinneista työ- ja elinkeinoministeriö -tiedote lähdelinkistä, (julkaisuajankohta 29.3.2019 7.57)
—
TEM:in virkamiehet osaisivat luultavasti antaa selvittelyapua myös Erikan peräämistä SIB-Lasten kohdalla puuttuvista tilinpäätöstiedoista, vastuuhenkilöistä ym. kun heillä on ilmeisesti tiedossaan myös se, mitä tällä SIB-systeemillä on saavutettu 3000 työllistettävän kohdalla ja miten nämä SIB-organisaatiot kunnissa ja kauoungeissa ihan käytännössä toimivat?
Ihmettelen kuitenkin sitä, kuka voi kerätä näitä em. 3000 työllistettävän henkilön palkkatietoja vertailuun huomioiden työttömien/ rekisteröityjen tietosuojaoikeudet, koska eri rekisteritietojen yhdistämiseen tulisi olla asiakkaan etukäteen antama tietoinen suostumus, että hänestä kerättyjä palkkatietoja yhdistellään niin, että henkilötiedot samalla tunnistetaan ja niiden perusteella tehdään arvioita ja päätöksiä ko. SIB-järjestelmän tuottavuudesta ja maksettavista palkkioista..
—
Ks. aiheeseen liittyen muutaman päivän takainen
– – (30) Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa on säädetty yleisistä periaatteista, joita on noudatettava kaikessa asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa henkilötietojen käsittelyssä. Artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti.
(31) Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa on säädetty siitä, mitkä henkilötietojen käsittelyperusteet ovat lainmukaisia. Henkilötietojen käsittely voi olla lainmukaista vain, jos sille on kyseisessä artiklassa säädetty peruste. Käsittelyperusteen olemassaolo ei kuitenkaan yksinään tee käsittelystä lainmukaista. Henkilötietojen käsittelyssä on sen lisäksi noudatettava 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, muun ohella artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä minimointiperiaatetta.
(32) Unionin tuomioistuin on useissa ratkaisuissaan lausunut, että henkilötietojen käsittelyn on yhtäältä oltava mainitun asetuksen 5 artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaista ja toisaalta täytettävä saman asetuksen 6 artiklassa luetellut edellytykset (mm. C-439/19, tuomion kohta 96 sekä yhdistetyt asiat C-511/18, C-512/18 ja C-520/18, tuomion kohta 208) – – (tummennukset omia)
– – Mikä SIB?
Tulosperusteinen rahoitussopimus eli SIB (Social Impact Bond) on yksi vaikuttavuusinvestoimisen muoto. Siinä julkinen sektori, sijoittajat, järjestöt ja yritykset yhdistävät voimansa yhdessä sovitun yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseksi. Hankkeelle asetetaan tarkat tulostavoitteet ja mittarit niiden saavuttamisen seurantaan, ja toiminta rahoitetaan sijoittajilta kerätyin varoin. Sijoittajat kantavat myös hankkeen taloudelliset riskit, ja julkinen sektori maksaa vain saavutetuista tuloksista. – –
–
Tässä alla Erikan 10.7.2023 US Puhenvuoro ja avaus tilaajavastuuta, tietosuojaa ja rekisteröityjen oikeuksia koskevaan tärkeään asiakokonaisuuteen (SIB Lapset, SIB työttömät jne.):
”Kuntien SIB lastensuojelu, vai härski vedätys”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/erikakeski-korhonen/kuntien-sib-lastensuojelu-vai-harski-vedatys/
Ilmoita asiaton viesti
—
Tässä alla po. blogitekstissä tuodut EU-ennakkoratkaisupäätökset:
Ks. ”UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
22 päivänä kesäkuuta 2021 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Asetus (EU) 2016/679 – 5, 6 ja 10 artikla – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään yleisön oikeudesta tutustua henkilötietoihin, jotka koskevat tieliikennerikkomuksista määrättyjä liikennerikkomuspisteitä – Lainmukaisuus – Rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvien henkilötietojen käsite – Ilmaiseminen liikenneturvallisuuden parantamiseksi – Yleisön oikeus tutustua virallisiin asiakirjoihin – Tiedonvälityksen vapaus – Yhteensovittaminen yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien kanssa – Tietojen uudelleenkäyttö – SEUT 267 artikla – Ennakkoratkaisun ajalliset vaikutukset – Jäsenvaltion perustuslakituomioistuimen mahdollisuus pitää voimassa sellaisen kansallisen lainsäädännön oikeusvaikutukset, joka ei ole sopusoinnussa unionin oikeuden kanssa – Unionin oikeuden ensisijaisuutta ja oikeusvarmuutta koskevat periaatteet
Asiassa C‑439/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Latvijas Republikas Satversmes tiesa (perustuslakituomioistuin, Latvia) on esittänyt 4.6.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.6.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille
B,
Latvijas Republikas Saeiman osallistuessa asian käsittelyyn, – –
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 10 artiklaa on tulkittava niin, että sitä sovelletaan ajoneuvojen kuljettajille tieliikennerikkomuksista määrättyjä liikennerikkomuspisteitä koskevien henkilötietojen käsittelyyn.
2) Asetuksen (EU) 2016/679 säännöksiä, muun muassa sen 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 10 artiklaa, on tulkittava niin, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan julkishallinnon elin, joka vastaa rekisteristä, johon ajoneuvojen kuljettajille tieliikennerikkomuksista määrätyt liikennerikkomuspisteet merkitään, saattamaan kyseiset tiedot yleisön saataville ilman, että henkilö, joka pyytää oikeutta tutustua niihin, on perustellut erityisen intressin saada mainitut tiedot.
3) Asetuksen (EU) 2016/679 säännöksiä, muun muassa sen 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 10 artiklaa, on tulkittava niin, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa julkishallinnon elimelle, joka vastaa rekisteristä, johon merkitään ajoneuvojen kuljettajille tieliikennerikkomuksista määrätyt liikennerikkomuspisteet, annetaan oikeus luovuttaa kyseiset tiedot talouden toimijoille uudelleenkäyttöä varten.
4) Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava niin, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion perustuslakituomioistuin, jonka käsiteltävänä on valitus kansallisesta lainsäädännöstä, joka unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnöstä tekemän ratkaisun valossa osoittautuu unionin oikeuden vastaiseksi, päättää oikeusvarmuuden periaatteen perusteella, että kyseisen lainsäädännön oikeusvaikutukset pysytetään voimassa sen tuomion julistamispäivään saakka, jolla se ratkaisee kyseisen perustuslainmukaisuutta koskevan valituksen lainvoimaisesti.” – –
https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf;jsessionid=E6BD1302C3EAE6836CDD2DFA5B3B19A5?text=&docid=243244&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=229866
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. ”UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
6 päivänä lokakuuta 2020 (*)
[Teksti oikaistu 16.11.2020 annetulla määräyksellä]
Sisällys
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 95/46
Direktiivi 97/66
Direktiivi 2000/31
Direktiivi 2002/21
Direktiivi 2002/58
Asetus 2016/679
Ranskan oikeus
Sisäisestä turvallisuudesta annettu koodeksi
CPCE
Luottamuksesta digitaalisessa taloudessa 21.6.2004 annettu laki nro 2004-575
Asetus nro 2011-219
Belgian oikeus
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
Asia C511/18
Asia C512/18
Asia C520/18
Asioiden käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäiset kysymykset asioissa C511/18 ja C512/18 sekä ensimmäinen ja toinen kysymys asiassa C520/18
Alustavat toteamukset
Direktiivin 2002/58 soveltamisala
Direktiivin 2002/58 1 5 artiklan 1 kohdan tulkinta
– Lainsäädännölliset toimenpiteet, joissa säädetään liikenne- ja paikkatietojen ennakoivasta säilyttämisestä kansallisen turvallisuuden takaamiseksi
– Lainsäädännölliset toimenpiteet, joissa säädetään liikenne- ja paikkatietojen ennakoivasta säilyttämisestä rikollisuuden torjumiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi
– Lainsäädännölliset toimenpiteet, joissa säädetään IP-osoitteiden ja henkilöllisyyttä koskevien tietojen ennakoivasta säilyttämisestä rikollisuuden torjumiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi
– Lainsäädännölliset toimenpiteet, joissa säädetään liikenne- ja paikkatietojen säilyttämisen nopeasta varmistamisesta vakavan rikollisuuden torjumiseksi
Asiassa C511/18 esitetyt toinen ja kolmas kysymys
Liikenne- ja paikkatietojen automaattinen analysointi
Liikenne- ja paikkatietojen kerääminen reaaliajassa
Tiedon antaminen henkilöille, joiden tiedot on kerätty tai analysoitu
Toinen kysymys asiassa C666/18
Kolmas kysymys asiassa C520/18
Oikeudenkäyntikulut
Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötietojen käsittely sähköisen viestinnän alalla – Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat – Hosting-palvelujen tarjoajat ja internetyhteyden tarjoajat – Liikenne- ja paikkatietojen säilyttäminen yleisesti ja erotuksetta – Tietojen automaattinen analysointi – Tietojen saaminen reaaliajassa – Kansallisen turvallisuuden takaaminen ja terrorismin torjunta – Rikollisuuden torjunta – Direktiivi 2002/58/EY – Soveltamisala – 1 artiklan 3 kohta ja 3 artikla – Sähköisen viestinnän luottamuksellisuus – Suojaaminen – 5 artikla ja 15 artiklan 1 kohta – Direktiivi 2000/31/EY – Soveltamisala – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 4, 6–8 ja 11 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta – SEU 4 artiklan 2 kohta
Yhdistetyissä asioissa C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) on esittänyt 26.7.2018 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 3.8.2018 (C‑511/18 ja C‑512/18), ja Cour constitutionnelle (perustuslakituomioistuin, Belgia) 19.7.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 2.8.2018 (C‑520/18), saadakseen ennakkoratkaisun asioissa” – –
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:
1) Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa säädetään kyseisessä 15 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten ennakoivasti liikenne- ja paikkatietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä. Direktiivin 2002/58, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, 15 artiklan 1 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, ei sitä vastoin ole esteenä lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa
– sallitaan kansallisen turvallisuuden takaamiseksi se, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat määrätään säilyttämään liikenne- ja paikkatiedot yleisesti ja erotuksetta tilanteissa, joissa asianomaisen jäsenvaltion kansalliseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka, joka osoittautuu todelliseksi ja olemassa olevaksi tai ennakoitavissa olevaksi, ja joko tuomioistuin tai riippumaton hallinnollinen elin, jonka ratkaisu on sitova, voi kohdistaa päätökseen, jolla tällainen määräys annetaan, tehokasta valvontaa, jolla pyritään tarkastamaan, että kyseessä on jokin näistä tilanteista ja että niitä edellytyksiä ja takeita, joista on säädettävä, noudatetaan; mainittu määräys voidaan antaa ainoastaan ajanjaksoksi, joka on rajoitettu täysin välttämättömään mutta jota voidaan jatkaa, jos kyseinen uhka on edelleen olemassa
– säädetään kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, vakavan rikollisuuden torjumiseksi ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien ehkäisemiseksi liikenne- ja paikkatietojen kohdennetusta säilyttämisestä, joka on objektiivisten ja syrjimättömien seikkojen perusteella rajattu asianomaisten henkilöiden ryhmien mukaan tai maantieteellisen kriteerin avulla ajanjaksoksi, joka on rajoitettu täysin välttämättömään mutta jota voidaan jatkaa
– säädetään kansallisen turvallisuuden takaamiseksi, vakavan rikollisuuden torjumiseksi ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien ehkäisemiseksi liittymän lähteelle annettujen IP-osoitteiden yleisestä ja erotuksettomasta säilyttämisestä ajanjaksoksi, joka on rajoitettu täysin välttämättömään
– säädetään kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, rikollisuuden torjumiseksi ja yleisen turvallisuuden suojaamiseksi sähköisten viestintävälineiden käyttäjien henkilöllisyyttä koskevien tietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä ja
– sallitaan vakavan rikollisuuden torjumiseksi ja varsinkin kansallisen turvallisuuden takaamiseksi se, että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat määrätään toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, johon kohdistuu tehokas tuomioistuinvalvonta, varmistamaan nopeasti kyseisten palveluntarjoajien käytössä olevien liikenne- ja paikkatietojen säilyttäminen tietyn ajan,
jos näillä toimenpiteillä varmistetaan selvin ja täsmällisin säännöin, että kyseessä olevien tietojen säilyttämisen ehtona on, että näihin toimenpiteisiin liittyviä aineellisia ja menettelyllisiä edellytyksiä noudatetaan, ja että asianomaisilla henkilöillä on tehokkaat takeet väärinkäytön vaaroja vastaan.
2) Direktiivin 2002/58, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on yhtäältä analysoitava automaattisesti ja kerättävä reaaliajassa muun muassa liikenne- ja paikkatietoja ja toisaalta kerättävä reaaliajassa käytettyjen päätelaitteiden sijaintipaikkaa koskevia teknisiä tietoja, kun
– automaattinen analysointi rajoittuu tilanteisiin, joissa jäsenvaltion kansalliseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka, joka osoittautuu todelliseksi ja olemassa olevaksi tai ennakoitavissa olevaksi, ja joko tuomioistuin tai riippumaton hallinnollinen elin, jonka ratkaisu on sitova, voi kohdistaa tähän analysointiin tehokasta valvontaa, jolla pyritään tarkastamaan, että kyseessä on tilanne, joka oikeuttaa mainitun toimenpiteen, ja että niitä edellytyksiä ja takeita, joista on säädettävä, noudatetaan, ja
– liikenne- ja paikkatietojen kerääminen reaaliajassa on rajattu henkilöihin, joiden osalta on olemassa pätevä syy epäillä, että he osallistuvat tavalla tai toisella terrorismiin, ja keräämistä valvotaan etukäteen joko tuomioistuimessa tai riippumattomassa hallinnollisessa elimessä, jonka ratkaisu on sitova, sen varmistamiseksi, että tällainen reaaliajassa tapahtuva tietojen kerääminen sallitaan ainoastaan täysin välttämättömän rajoissa. Asianmukaisesti perustellussa kiireellisessä tapauksessa valvonta on suoritettava viipymättä.
3) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta viestinnän luottamuksellisuuden suojaan ja yksilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä tietoyhteiskunnan palvelujen yhteydessä, koska tätä suojaa säännellään tapauksen mukaan direktiivillä 2002/58, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, tai luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/679. Asetuksen 2016/679 23 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yhteyttä yleisölle tarkoitettuihin viestintäpalveluihin tarjoavien toimijoiden ja hosting-palvelujen tarjoajien on säilytettävä yleisesti ja erotuksetta muun muassa kyseisiin palveluihin liittyvät henkilötiedot.
4) Kansallinen tuomioistuin ei voi soveltaa kansallisen oikeutensa säännöstä, jossa sille annetaan toimivalta rajoittaa ajallisesti sellaisen lainvastaisuutta koskevan toteamuksen vaikutuksia, joka sen on kyseisen oikeuden nojalla tehtävä kansallisesta lainsäädännöstä, jonka mukaan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on muun muassa kansallisen turvallisuuden takaamista ja rikollisuuden torjuntaa koskeviin tavoitteisiin pyrittäessä säilytettävä direktiivin 2002/58, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/136, 15 artiklan 1 kohdan, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, vastaisesti liikenne- ja paikkatietoja yleisesti ja erotuksetta. Kun kyseistä 15 artiklan 1 kohtaa tulkitaan tehokkuusperiaatteen valossa, siinä edellytetään, että kansallinen rikostuomioistuin jättää huomiotta tiedot ja todisteet, jotka on hankittu unionin oikeuden vastaisella liikenne- ja paikkatietojen yleisesti ja erotuksetta tapahtuvalla säilyttämisellä, rikosprosessissa, joka on pantu vireille sellaisia henkilöitä vastaan, joiden epäillään syyllistyneen rikoksiin, jos kyseiset henkilöt eivät voi tehokkaasti ilmaista käsitystään näistä tiedoista ja todisteista, jotka ovat peräisin alalta, jota tuomarit eivät tunne, ja jotka voivat vaikuttaa ratkaisevalla tavalla tosiseikkojen arviointiin.” – –
https://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=232084&pageIndex=0&doclang=FI&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=229972
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. ”SIB-rahastot
Tulosperusteiset rahoitussopimukset (SIB) mahdollistavat tavoitteelliset investoinnit hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen. Sopimus laaditaan siten, että kaikki osapuolet – julkinen sektori, sijoittajat ja palveluntarjoajat – voittavat.” – –
https://www.sitra.fi/hankkeet/sib-rahastot/
—
Edellä kerrotaan, että ”Sopimus laaditaan siten, että kaikki osapuolet – julkinen sektori, sijoittajat ja palveluntarjoajat – voittavat.” – –
Entä palvelua saava asiakas – häneltäkö ei edes kysytä?
Saati, että hän kuuluisi näihin ”voittajiin”?
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, että otat asioihin kantaa noin perusteellisesti. Ihan oikeasti.
Koitan itse miettiä ruohonjuuritasolla ja sitä mitä olen kokenut tai pikemminkin todennut.
Otetaan esimerkiksi vanhusten hoivapalvelut. On totta, että niissä on valtavia eroja laadun suhteen. Vaan missä on tämän vanhuksen kuluttajasuoja. Kas kun hän maksaa omasta eläkkeestään, ansaituista rahoista suurimman osan. Taitaa olla vieläkin jotai 60 ecua mitä käteen saa jäädä. En ole varma, mutta sinne päin. Loppu menee sitten palveluntarjoajalle. Tottakai on hyväksyttävä se tosiasia, ettei vanhus enää välttämättä pärjää kotihoidolla. Silti hänellä voisi olla oikeus kilpailuttaa palvelun tarjoajat ja haastaa vaikkapa ruokapalveluiden toimijat siitä, mistä oikein aidosti maksan.
Ilmoita asiaton viesti
– -”Meidän vanhuksella oli vastike noin 400 euroa kuukaudessa ja putkiremontti tulossa, ja iso asunto alueella, jossa asuntojen hinnat todella alhaiset (ei niitä kukaan haluakaan ostaa) ja tämä oli aikaa ennen korkojen nousuja. Säästöillä hän maksoi sitä vastiketta, mutta ei olisi enää riittänyt jatkossa. Pieni eläke, josta jäi hoivamaksun jälkeen kai se 100 euroa, ja se toki käytettiin vanhuksen omiin tarpeisiin-
Lähes ilmaiseksi sai perikunta sen sitten myytyä, eli ei jouduttu sen kanssa mitään sen enempää touhuamaan. Eipä jäänyt rahaakaan jaettavaksi , mutta ei odotettukaan, kyllä se asuntokauppa oli iso helpotus.” – –
https://www.vauva.fi/comment/64976779
—
Ks. myös
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/iakkaalle-palveluasuntoon-paasy-kuin-lottovoitto-mutta-maksut-voivat-vieda-85
Ilmoita asiaton viesti