EU-komissio moittii Suomen YVA-lainsäädännön olevan puutteellista myös sähkölinjojen ja kaasun siirtoputkien lupamenettelyiden osalta

—

HE 165/2003

”Hallituksen esitys Eduskunnalle tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden käsittelystä lunastusmenettelyssä ja ydinenergialain muuttamisesta”

– – ”Myös kaukoliikenteen rautatien rakentaminen on yleissopimuksen I liitteessä mainittu hanke. Vuosina 1993—2001 rautateitä koskevia lunastuslupia on hankittu 29, mutta kaikki eivät ole koskeneet kaukoliikenteen rautateitä. Rautateiden lunastustarpeet ovat johtuneet radanoikaisuista, ratapenkereiden vahvistamisista, kohtaamisraiteiden tai sähkönsyöttöasemien rakentamisesta, ratapihan vähäisistä laajennuksista tai tasoristeysten poistamisesta. Keskimääräinen lunastettava pinta-ala on ollut noin 2,3 hehtaaria. Lunastustarvetta täysin uutta raidetta varten on ollut tarkasteluajanjaksona vain kerran. Uusi raide oli 11 km pitkä, mutta se rakennettiin jo olemassa olleen raiteen viereen kaksoisraiteeksi. Lunastusluvan hankkimiseen on näissä hankkeissa kulunut keskimäärin kaksi kuukautta. Lunastustoimitus voi sen sijaan kestää useamman vuoden, jos valtioneuvosto antaa työn kiireellisyyden vuoksi hakijalle ennakkohaltuunottoluvan. Ennakkohaltuunotossa hakija saa alueet haltuunsa rakennustyötä varten ja lunastustoimitus lopetetaan hankkeen valmistuttua. Keväällä 2002 Valtioneuvosto myönsi Ratahallintokeskukselle Kerava-Lahti -oikorataa koskevan lunastus- ja ennakkohaltuunottoluvan. Kyseessä on mittava lunastushanke, jossa rakennetaan uutta rataosaa noin 63 kilometriä.

Vuosina 1993—2001 johtoja ja putkia koskevia lunastuslupa-asioita on ollut 92. Niistä 79 on koskenut sähkönsiirtojohtoja ja 13 kaasuputkia. Johtohankkeista kolmannes on koskenut 400 kV:n (42 metriä leveä johtokatu) ja loput 110 kV:n (26 metriä leveä johtokatu) johtoja.

Johtoja varten lunastetaan ainoastaan käyttöoikeus eikä johtojen sijoittaminen estä maan viljelykäyttöä. Kaasuputkille lunastetaan myös käyttöoikeus ja putken halkaisijasta riippumatta putkiaukon leveys on 5 metriä eikä sijoittaminen estä maan viljelykäyttöä. Putken peitesyvyys on 1—1,5 metriä. Tarkasteluajanjaksona johtohankkeet ovat kahta lukuun ottamatta olleet uusia. Kaikki putkihankkeet ovat olleet uusia. Lyhin 400 kV:n johtohanke on ollut 21 kilometriä ja pisin (Länsisalmi—Kymi, noin 500 kiinteistöä) 115 kilometriä. Putkihankkeet ovat olleet 2—74 kilometriä (Lappeenranta-Valkeala, 547 kiinteistöä). Lunastusluvan hankkimiseen on johtohankkeissa kulunut keskimäärin 8 kuukautta ja putkihankkeissa keskimäärin 5 kuukautta. Valtioneuvosto on antanut lähes kaikille johto- ja putkihankkeille ennakkohaltuunottoluvan.

Näiden hankkeiden ei voimassa olevassa lainsäädännössä edellytetä perustuvan yleisistä teistä annetun lain tapaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen. Näin muodoin hankkeisiin ei myöskään liity mitään muutoksenhakumahdollisuutta asianosaispiiriä laajempana. Asianosaistenkin osalta valitusoikeus voi jäädä toteutuvaksi vain lunastusmenettelyn yhteydessä.

Yleissopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen edellyttää edellä mainittujen hankkeiden osalta, että yleisön muutoksenhakumahdollisuudesta säädetään erikseen.

Yleisön osallistumismahdollisuudet tällaisiin hankkeisiin tulevat turvatuiksi YVA-lainsäädännön keinoin. Osallistumismahdollisuuksista ei siten ole tarpeen säätää erikseen. [oma tummennus asian korostamiseksi]

Ydinlaitokset kuuluvat yleissopimuksen I liitteessä lueteltuihin toimiin (kohta 1) ja siten 6 artiklan (kansalaisten osallistuminen erityisiä toimia koskevaan päätöksentekoon) ja 9 artiklan soveltamisalaan. Ydinlaitokseen sovellettavista Suomessa jo voimassa olevista yleissopimuksen mukaisten osallistumis- ja muutoksenhakuoikeuden täyttävistä laeista ympäristönsuojelulaissa rajataan soveltamisalan ulkopuolelle säteilystä aiheutuvien haittavaikutusten ehkäiseminen. Sitä vastoin maankäyttö- ja rakennuslaki toteuttaa jo nykyisellään yleissopimuksen vaatimukset, jos ydinlaitos pyrittäisiin sijoittamaan nyt vielä asemakaavoittamattomalle alueelle tai sen toteuttaminen edellyttäisi asemakaavan muutosta. Osallistumis- ja muutoksenhakuoikeus toteutuisivat kaavoituksen osallistumista koskevien säännösten mukaisesti. Mikäli Suomeen mahdollisesti rakennettava ydinvoimala tai muu ydinlaitos sijoittuisi kuitenkin jo olemassa olevien ydinvoimaloiden yhteyteen, mitä voidaan pitää todennäköisempänä, yleissopimuksen edellyttämää osallistumis- ja muutoksenhakuoikeutta ei voida järjestää kaavoituksen yhteydessä ainakaan näillä alueilla. Molempien nykyisten ydinvoimaloiden alueella on jo voimassa lisärakentamisenkin mahdollistava asemakaava. Toisaalta nykyisten ydinvoimaloiden laitosalueille säteilyturvakeskus on asettanut normaalikäytön radioaktiivisten päästöjen raja-arvon, jonka noudattamista keskus valvoo. Kyseinen laitosalueelle vahvistettu enimmäisarvo on riippumaton siitä, kuinka monta reaktoria laitokselle sijoitetaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 2 momentin mukaan rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä on valitusoikeus toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä ja kunnan viranomaisen tekemästä suunnittelutarveratkaisusta on myös toimialueellaan sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun tai kulttuuriarvojen suojelun edistäminen taikka elinympäristön laatuun muutoin vaikuttaminen. Järjestöillä ei lain mukaan ole valitusoikeutta muista rakennusvalvontaviranomaisen päätöksistä, jotka voivat koskea rakennusluvan, toimenpideluvan, maisematyönluvan ja purkamisluvan myöntämistä. Hallinto-oikeuksien oikeuskäytännössä on kuitenkin tulkittu, että lain 193 §:ssä tarkoitetulla järjestöllä on valitusoikeus näistäkin lupapäätöksistä, jos lupapäätös on tehty edellyttämättä tarvittavaa suunnittelutarve- tai poikkeamisratkaisua.” – –

Maankäyttö- ja rakennuslain tulkintakäytäntö perustuu tällä hetkellä pitkälti vain hallinto-oikeuksien ratkaisuihin. Maankäyttö- ja rakennuslain voimassaolon aikana järjestöt ovat käyttäneet valitusoikeuttaan runsaammin vain päätöksiin, jotka koskevat asemakaavoja ja niiden muutoksia. Tällaisia hallinto-oikeuden päätöksiä on vuoden 2001 marraskuun loppuun mennessä annettu kymmenen. Näissä ratkaisuissa kysymys on ollut paikallisten yhdistysten tekemistä valituksista. Lisäksi hallinto-oikeuksien käsiteltävänä on ollut eräitä kunnallisvalituksia, joissa on ollut kysymys kaavoituksen aloittamista koskevasta päätöksenteosta. Yhdistyksillä on tällöin kuntalain mukaan määräytyvä valitusoikeus. Hallinto-oikeuden päätöksiä, joissa valitus kohdistuu suunnittelutarve- tai poikkeamisratkaisuun ja joissa valittajana esiintyy yhdistys, on marraskuun loppuun vuonna 2001 ulottuvana tarkasteluajanjaksona annettu vain muutama.

Hallinto-oikeuksien ratkaisukäytännön perusteella arvioituna maankäyttö- ja rakennuslain uusia valitusmahdollisuuksia on käytetty erittäin maltillisesti. Kaava-asioissa valitusoikeuttaan ovat käyttäneet lähinnä sellaiset yhdistykset, joilla olisi ollut valitusoikeus jo aikaisemmankin lain mukaisesti.” – –

https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2003/20030165