Ilmoittajansuojelulla suojaa väärinkäytösten ilmoittajille, jotka työssään havaitsevat EU:n tai kansallisen oikeuden rikkomista
Ilmoittajansuojelulla annetaan suojaa mahdollisilta vastatoimilta ja henkilöllisyytesi pysyy salassa (kuvan lähde: clip art).
—
Ilmoittajansuojelulla annetaan suojaa väärinkäytösten ilmoittajille, jotka työnsä yhteydessä havaitsevat Euroopan unionin tai kansallisen oikeuden rikkomista esim. julkisissa hankinnoissa, rahoituspalveluissa, elintarvikkeiden turvallisuudessa tai kuluttajansuojassa ja tekee siitä ilmoituksen ilmoituskanavaan.
Ilmoittajansuojelun avulla väärinkäytöksistä ilmoittavat voivat tehdä ilmoituksensa turvallisesti ja niin, että heidän henkilöllisyytensä on suojattu. Ilmoittajan henkilöllisyys on salassa pidettävä tieto ilmoituksen jatkokäsittelyssä.
Ilmoittajansuojelu perustuu ilmoittajansuojelulakiinLinkki toiselle sivustolle ja Euroopan unionin ilmoittajansuojeludirektiiviinLinkki toiselle sivustolle.
Ilmoittajansuojelun avulla kielletään vastatoimet ilmoittajaa kohtaan. Työnantaja ei voi esimerkiksi heikentää ilmoittajan palvelussuhteen ehtoja, päättää ilmoittajan palvelussuhdetta tai lomauttaa ilmoittajaa ilmoituksen johdosta.
Ilmoittajan suojelulle on kolme yleistä edellytystä:
- Ilmoittajalla on ilmoittamishetkellä perusteltu syy uskoa, että rikkomista koskeva tieto pitää paikkansa.
- Rikkomista koskeva tieto kuuluu ilmoittajansuojelulain soveltamisalaan.
- Ilmoittaja ilmoittaa työnsä yhteydessä havaitusta väärinkäytöksestä.
Ilmoituksia voi tehdä EU:n ja kansallisen oikeuden rikkomisista, jotka
- ovat rangaistavia
- voivat johtaa seuraamusmaksuun tai
- voivat vakavasti vaarantaa yleisen edun toteutumista.
Ilmoituksia voidaan tehdä seuraavilla aloilla havaituista väärinkäytöksistä:
- julkiset hankinnat lukuun ottamatta puolustus- ja turvallisuushankintoja
- finanssipalvelut, -tuotteet ja -markkinat
- rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen
- tuoteturvallisuus ja vaatimustenmukaisuus
- liikenneturvallisuus
- ympäristönsuojelu
- säteily- ja ydinturvallisuus
- elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus sekä eläinten terveys ja hyvinvointi
- Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklassa tarkoitettu kansanterveys
- kuluttajansuoja
- yksityisyyden ja henkilötietojen suoja
- verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.
Lisäksi ilmoituksia voidaan tehdä
- Euroopan unionin varainhoitoa tai menojen toteuttamista tai unionin tulojen tai varojen keräämistä koskevien sääntöjen rikkomisesta
- avustusten tai valtiontukien myöntämistä, käyttämistä tai takaisinperintää koskevien sääntöjen rikkomisesta
- kilpailusääntöjen rikkomisesta
- yritysten ja yhteisöjen verosääntöjen rikkomisesta tai järjestelyistä veroetujen saamiseksi
- kuluttajan suojaamiseksi säädetyn lainsäädännön rikkomisesta.
Ilmoittaja voi olla
- työ- tai virkasuhteessa
- itsenäinen ammatinharjoittaja
- osakkeenomistaja
- yhteisön tai säätiön hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen tai toimitusjohtaja
- vapaaehtoistyöntekijä
- harjoittelija.
Minne ilmoitus tehdään?
Organisaatiossa havaitusta väärinkäytöksestä ilmoitus tehdään ensisijaisesti kyseisen organisaation sisäiseen ilmoituskanavaan.
Ilmoituksen väärinkäytöksestä voi tehdä oikeuskanslerinviraston keskitettyyn ulkoiseen ilmoituskanavaan, jos
- ilmoittajansuojelun kolme yleistä edellytystä täyttyvät. Lue edellytykset
- ilmoittajalla ei ole mahdollisuutta tehdä ilmoitusta sisäiseen ilmoituskanavaan
- ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, että sisäisen ilmoituksen perusteella toimenpiteisiin ei ole ryhdytty määräajassa tai sen perusteella rikkomiseen ei voida puuttua tehokkaasti tai
- ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa olevansa vaarassa joutua vastatoimien kohteeksi ilmoituksen johdosta.
Oikeuskanslerinviraston sähköiseen ilmoituskanavaan pääset tästä linkistä.
—
finlex.fi:
1192/2022
Helsingissä 20.12.2022
Ks. Laki yhdenvertaisuuslain muuttamisesta:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20221192
– -”18 §
Valvontaviranomaiset
Tämän lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.
Tämän lain noudattamista työelämässä valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset. Mainittujen viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetussa laissa (1326/2014) ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006).
Eduskuntaan ja eduskunnan toimielimiin tämän lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan vain, jos kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana.
Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, valtioneuvoston oikeuskanslerin eikä eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan.
[1.6.2023 voimaanastuva:] Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten toimintaan, jos kysymys on niiden lainkäyttötoiminnasta.” (tummennus oma)
– – ”26 §
Hyvitystä tai syrjiviä ehtoja koskeva vaatimus
Asian vireilletulo yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa katkaisee 2 momentissa säädetyn määräajan kulumisen lautakuntamenettelyn ajaksi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2023.
Jos asia on tämän lain voimaan tullessa vireillä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa, 26 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan kuluminen keskeytyy 26 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, kun laki tulee voimaan.” – –
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20221192
—
Miksi 12.12.2019 annettu KHO:2019:155 -vuosikirjapäätös ikään kuin jo ennakollisesti rajaa nyt vasta 1.6.2023 voimaanastuvan 18 §:n 5. mom. mukaisen tuomioistuinten lainkäyttötoiminnan pois Yhdenvertaisuuslain 18 §.stä? Ks. alla:
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1575974175597.html
—
Onko se siis Yhdenvertaisuuslain 19/2014 -esitöiden ja ”hengen” ja PL 2 §:n mukaista eli julkisen vallan tulee tarkoin perustua lakiin ja sen tulee edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa (PL 21 § ja PL 22 §).
https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiat&docid=he+19/2014
Huom. myös HE 78/2000 vp ”sattumanvaraisuus” muutoksenhakuasioiden jakamisessa tuomioistuinten sisällä/ ks. KHO:n voimassa oleva oma työjärjestys, joka ei edistä tätä käsiteltäväksi jaettavien asioiden ”sattumanvaraisuutta” KHO:ssa.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_78+2000.pdf
—
Onko KHO:sta tullut yksinvaltias määrittelemään Suomessa säädettävät lait ja astuu siten pahasti eduskunnan varpaille?
Ilmoita asiaton viesti
—
Mielestäni esim. kaikki saamelaiset, jotka ovat kokeneet (esim. työelämässä) syrjintää, voisivat käyttää nyt tätä OKV:n sähköistä ilmoituspohjaa Suomen lainvastaisesta lainkäyttötoiminnasta (Yhdenvertaisuuslaki 18 §; PL 2,3 §) ja EU-direktiivien ja Suomea sitovien kv-sopimusten rikkomisesta ja tehdä Yhdenvertaisuusvaluutetulle ilmoituskanavan kautta ilmoituksen Suomen syrjivästä lainkäyttötoiminnasta.
Ks. ”Syrjinnän torjuminen EU:ssa – kauan odotettu horisontaalinen syrjinnän vastainen direktiivi”
https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/O-9-2023-000011_FI.html
Ilmoita asiaton viesti
—
HE 19/2014 vp
”Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi”:
s. 1:
– – ”Yhdenvertaisuuslain noudattamisen val-
vontaa uudistettaisiin eräiltä osin. Nykyinen
vähemmistövaltuutetun virka korvattaisiin
yhdenvertaisuusvaltuutetun viralla. Valtuute-
tun toimivalta laajennettaisiin koskemaan
kaikenlaista ehdotetussa yhdenvertaisuuslais-
sa tarkoitettua syrjintää.” – –
—
s. 36 – 39
– – ”3.3 Keskeiset ehdotukset
Yhdenvertaisuuslain soveltamisalan laajen-
taminen
Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaa ehdo-
tetaan laajennettavaksi siten, että lakia sovel-
lettaisiin lähtökohtaisesti kaikessa julkisessa
ja yksityisessä toiminnassa. Lain sovelta-
misalan ulkopuolelle jäisivät kuitenkin yksi-
tyis- ja perhe-elämän piiriin kuuluva toiminta
sekä uskonnonharjoitus. Yhdenvertaisuuslaki
ei koskisi sukupuolisyrjintää tai sukupuolten
tasa-arvoa, joista säädettäisiin edelleen tasa-
arvolaissa.
Yhdenvertaisuuden edistäminen
Yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteita
ehdotetaan laajennettavaksi. Viranomaisten
lisäksi koulutuksen järjestäjille ja oppilaitok-
sille sekä työnantajille säädettäisiin velvolli-
suus edistää yhdenvertaisuutta. Näillä kaikil-
la olisi myös velvollisuus laatia suunnitelma
yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Työnanta-
jan velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuun-
nitelma koskisi kuitenkin vain sellaisia työn-
antajia, joiden palveluksessa on säännöllises-
ti vähintään 30 henkilöä.
Syrjinnän kielto
Esityksessä ehdotetaan yhdenvertaisuus-
laissa säädetyn syrjintäsuojan laajentamista
ja yhtenäistämistä siten, että suoja olisi mah-
dollisimman yhtäläinen syrjintäperusteesta
riippumatta.
Syrjinnän kielto kattaisi, kuten voimassa
olevassa yhdenvertaisuuslaissa, välittömän ja
välillisen syrjinnän, häirinnän sekä ohjeen ja
käskyn syrjiä. Lisäksi vammaisten ihmisten
yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi tar-
vittavien kohtuullisten mukautusten epäämi-
nen olisi syrjintää. Syrjintäkieltoa myös sel-
keytettäisiin säätämällä laissa nimenomaises-
ti siitä, että se pitää sisällään myös ns. olet-
tamaan perustuvan syrjinnän ja ns. läheissyr-
jinnän. Näillä Euroopan unionin tuomiois-
tuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomiois-
tuimen ratkaisukäytäntöön perustuvilla sään-
nöksillä selvennettäisiin sitä, että kyse on
syrjinnästä silloinkin, kun epäsuotuisa kohte-
lu perustuu väärään olettamaan esimerkiksi
henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta tai
kun henkilöä on kohdeltu epäsuotuisasti hä-
nen läheisensä vammaisuuden vuoksi.
Välittömän syrjinnän määritelmää ja erilai-
sen kohtelun oikeuttamista koskevaa säänte-
lyä muutettaisiin erityisesti laajentuvan so-
veltamisalan huomioon ottamiseksi. Ehdote-
tun yleisen oikeuttamisperusteen mukaan eri-
lainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu pe-
rustuu lakiin tai sillä muutoin on hyväksyttä-
vä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamisek-
si ovat oikeasuhtaisia. Lakiin otettaisiin li-
säksi Euroopan unionin direktiivien edellyt-
tämät elämänalue- ja syrjintäperustekohtaiset
oikeuttamissäännökset.
Erilaisen kohtelun oikeuttamista koskeva
sääntely poikkeaisi voimassa olevasta yh-
denvertaisuuslaista, jossa ei ole ehdotetun
kaltaista yleistä oikeuttamissäännöstä, vaan
jossa direktiiveissä säädetyt oikeuttamispe-
rusteet on työelämän ja koulutuksen osalta
ulotettu koskemaan niitäkin syrjintäperustei-
ta, joita direktiivit eivät koske. Voimassa
olevan yhdenvertaisuuslain oikeuttamispe-
rusteita koskeva sääntely on siten kytketty
Euroopan unionin oikeuteen myös siltä osin
kuin Euroopan unionin oikeus ei sitä edelly-
tä. Voimassa olevan lain oikeuttamisperus-
teiden luettelot ovat sanamuodoltaan lisäksi
tyhjentäviä. Tällainen sääntelytapa on osal-
taan ollut omiaan aiheuttamaan vaikeitakin
tulkintaongelmia (ks. KKO 2013:10 ja KKO
2013:11). Näistä syistä yleiseksi tarkoitettu
oikeuttamisperuste ehdotetaan koskemaan
myös työelämää ja koulutusta, direktiivien
nimenomaisesti edellyttämiä poikkeustilan-
teita lukuun ottamatta.
Palvelussuhdelaeissa nykyisin säädetyt syr-
jinnän kiellot ehdotetaan korvattaviksi yh-
denvertaisuuslain syrjintäkieltoon viittaavalla
säännöksellä. Tällä yhdenmukaistettaisiin ja
yksinkertaistettaisiin syrjintää koskevaa
sääntelyä työelämässä.
Kohtuulliset mukautukset
Ehdotuksen mukaan viranomaisen, koulu-
tuksen järjestäjän, työnantajan ja tavaroiden
tarjoajan on tehtävä kohtuulliset mukautuk-
set, jotta vammainen henkilö voi yhdenver-
taisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa
sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tar-
jolla olevia tavaroita ja palveluita. Mukau-
tukset tehtäisiin YK:n vammaisyleissopi-
muksen ja työsyrjintädirektiivin edellyttä-
mällä tavalla vammaisia henkilöitä varten,
mutta niistä olisi eräissä tilanteissa välillisesti
hyötyä myös muun muassa vanhuksille. Koh-
tuulliset mukautukset on erotettava esteettö-
myyttä koskevista vaatimuksista, joista sää-
detään muualla lainsäädännössä.
Valvonta
Yhdenvertaisuuslain noudattamisen val-
vonta kuuluisi ehdotuksen mukaan yhdenver-
taisuusvaltuutetulle, joka korvaisi nykyisen
vähemmistövaltuutetun. Valtuutetun tehtä-
viin ei kuitenkaan kuuluisi valvoa lain nou-
dattamista siltä osin, kuin valvonta on säädet-
ty työsuojeluviranomaisten tehtäväksi. Yh-
denvertaisuusvaltuutettu voisi avustaa viran-
omaisia, koulutuksen järjestäjiä ja oppilai-
toksia edistämistoimenpiteiden suunnittelus-
sa, antaa yleisiä suosituksia syrjinnän ehkäi-
semiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämisek-
si, ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaan-
saamiseksi sekä antaa yksittäistapauksessa
neuvoja ja suosituksia yhdenvertaisuuslain
vastaisen menettelyn ennaltaehkäisemiseksi
taikka sellaisen jatkamisen tai uusimisen eh-
käisemiseksi.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kelpoisuusvaa-
timuksista, muista tehtävistä, toimivaltuuk-
sista ja toimistosta säädettäisiin tähän esityk-
seen sisältyvässä yhdenvertaisuusvaltuutetus-
ta annettavassa laissa. Valtuutetun toimiston
yhteydessä olisi yhdenvertaisuusasioiden
neuvottelukunta, jonka tarkoituksena olisi
muun muassa toimia yhdenvertaisuuskysy-
mysten kannalta merkittävimpien toimijoiden
ja viranomaisten tietojenvaihtoa varten.
Esityksen mukaan työsuojeluviranomaiset
vastaisivat yhdenvertaisuuslain noudattami-
sen yksittäistapauksellisesta valvonnasta työ-
elämässä, kun taas yhdenvertaisuusvaltuute-
tulle kuuluisi yleisempiä edistämis-, seuran-
ta- ja sovittelutehtäviä myös työelämässä.
Esityksessä ehdotetaan työsuojeluviran-
omaisten toimivaltuuksien lisäämistä yhden-
vertaisuuslain noudattamisen valvonnassa.
Syrjintälautakunta ja tasa-arvolautakunta
ehdotetaan yhdistettäväksi. Yhdistetyn lauta-
kunnan nimike olisi yhdenvertaisuus- ja tasa-
arvolautakunta. Yhdistetylle lautakunnalle
siirrettäisiin nykyisille lautakunnille kuuluvat
tehtävät ja toimivaltuudet, ja sen toimialaa
laajennettaisiin yhdenvertaisuuslain osalta si-
ten, että se kattaisi kaikenlaisen yhdenvertai-
suuslaissa kielletyn syrjinnän. Lautakunnan
toimivaltaan ei kuitenkaan kuuluisi käsitellä
asioita, jotka ehdotetun yhdenvertaisuuslain
mukaan kuuluvat työsuojeluviranomaisen
toimivaltaan.
Lautakunnan tehtävistä tasa-arvoa ja suku-
puolisyrjintää koskevissa asioissa säädettäi-
siin tasa-arvolaissa. Tasa-arvolain osalta lau-
takunta valvoisi nykytilaa vastaavasti myös
työelämää koskevien säännösten noudatta-
mista. Tasa-arvolain soveltamisalalla lauta-
kunta voi antaa kielto- ja velvoitepäätöksiä.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta
voisi sen toimivaltaan kuuluvassa yhdenver-
taisuuslain rikkomista koskevassa asiassa
vahvistaa osapuolten välisen sovinnon, antaa
kieltopäätöksiä sekä velvoittaa viranomaisen
tai oppilaitoksen täyttämään suunnitteluvel-
voitteensa.
Lautakunnan kokoonpanosta ja asian käsit-
telystä lautakunnassa säädettäisiin tähän esi-
tykseen sisältyvässä laissa yhdenvertaisuus-
ja tasa-arvolautakunnasta.
Yhdenvertaisuus- ja syrjintäasioiden paris-
sa toimisi useita erityisviranomaisia. Yhden-
vertaisuuslakia valvovien yhdenvertaisuus-
valtuutetun, yhdenvertaisuus- ja tasa-
arvolautakunnan sekä työsuojeluviranomais-
ten lisäksi keskeisiä viranomaisia ovat muun
muassa tasa-arvovaltuutettu ja esimerkiksi
lapsiasiavaltuutettu. Tämä korostaa viran-
omaisten keskinäisen yhteistyön sujuvuuden
tärkeyttä. Viranomaisten yhteistyöstä sääde-
tään hallintolain (434/2003) 10 §:ssä, jonka
mukaan viranomaisen on toimivaltansa ra-
joissa ja asian vaatimassa laajuudessa avus-
tettava toista viranomaista tämän pyynnöstä
hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoin-
kin pyrittävä edistämään viranomaisten välis-
tä yhteistyötä.
Hyvitys
Ehdotuksen mukaan syrjinnästä ja vasta-
toimista maksettavan hyvityksen käyttöalaa
laajennettaisiin ja hyvityksen yläraja poistet-
taisiin. Ehdotuksella pyritään parantamaan
syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.
Huomioon otettaisiin myös Euroopan unio-
nin oikeuskäytäntö, jonka mukaan hyvityk-
selle tai muulle vastaavalle syrjinnän johdos-
ta maksettavalle korvaukselle ei voida asettaa
enimmäismäärää.
Tasa-arvolainsäädännön muutokset
Tasa-arvolain sukupuoleen perustuvan syr-
jinnän kiellot laajennettaisiin koskemaan
myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen
ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Lain 7 ja 8
§:ään tehdään tarvittavat sanonnalliset muu-
tokset. Syrjintäkieltoa selkeytettäisiin yhden-
vertaisuuslain syrjintäkiellon tavoin säätä-
mällä laissa nimenomaisesti siitä, että se pi-
tää sisällään myös ns. olettamaan perustuvan
syrjinnän ja ns. läheissyrjinnän. Myös tällai-
nen syrjintä olisi tasa-arvolain tarkoittamaa
sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Tasa-arvolain todistustaakkaa, valvontaa ja
oikeussuojakeinoja koskevat säännökset laa-
jenisivat koskemaan sukupuoli-identiteettiin
tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjin-
tää sekä läheissyrjintää ja olettamaan perus-
tuvaa syrjintää syrjintäsäännösten laajenta-
misen myötä.
Lakia täydennettäisiin velvoitteella ennal-
taehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai suku-
puolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää.
Nykyisestä oppilaitosten tasa-arvosuunnit-
telua koskevasta säännöksestä ehdotetaan
poistettavaksi perusopetuslaissa tarkoitettuja
kouluja ja oppilaitoksia koskeva sovelta-
misalan rajaus. Lisäksi pykälää ehdotetaan
selkeytettäväksi ja siirrettäväksi koulutuksen
ja opetuksen tasa-arvon toteuttamista koske-
vaa pykälää seuraavaksi säännökseksi.
Työpaikan tasa-arvosuunnitelma voitaisiin
jatkossa laatia vähintään joka toinen vuosi
nykyisen vuosittaisen tarkastelun sijasta.
Laatimiseen osallistuvia henkilöstön edusta-
jia olisivat luottamusmies, luottamusvaltuu-
tettu, työsuojeluvaltuutettu tai joku muu hen-
kilöstön nimeämä edustaja, ja heille turvat-
taisiin riittävät osallistumis- ja vaikuttamis-
mahdollisuudet suunnitelman sisältöön. La-
kiin sisällytettäisiin velvollisuus tiedottaa
henkilöstölle tasa-arvosuunnitelmasta ja sen
päivittämisestä.
Palkkakartoituksesta säädettäisiin uudessa
pykälässä. Palkkakartoituksen tarkoituksena
olisi selvittää, ettei saman työnantajan palve-
luksessa olevien samaa tai samanarvoista
työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole
perusteettomia palkkaeroja. Jos palkkakartoi-
tuksen vaativuus- tai tehtäväryhmittäinen
taikka muulla perusteella muodostettujen
ryhmien tarkastelu toisi esiin selkeitä eroja
naisten ja miesten palkkojen välillä, palkka-
erojen syitä ja perusteita olisi selvitettävä.
Myös keskeisimmät palkanosat tulisi ottaa
huomioon erojen syiden selvittämisessä. Jos
palkkaeroille ei olisi hyväksyttävää syytä,
työnantajan tulisi ryhtyä asianmukaisiin kor-
jaaviin toimenpiteisiin. Uudistuksella ei
muutettaisi tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 3
kohdassa säädettyä palkkasyrjinnän kieltoa.
Tasa-arvolain valvontaa koskevia säännök-
siä uudistettaisiin vahvistamalla tasa-
arvovaltuutetun itsenäistä ja riippumatonta
asemaa ehdotetussa laissa tasa-
arvovaltuutetusta sekä yhdistämällä syrjintä-
ja tasa-arvolautakunta. Tasa-arvolakiin teh-
täisiin lautakuntien yhdistämiseen liittyvät
muutokset.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_19+2014.pdf
Ilmoita asiaton viesti
—
KHO:2021:189
Yhdenvertaisuuslaki – Vammaisyleissopimus – Syrjintä – Liikuntavammainen henkilö – Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun – Kohtuullisten mukautusten velvoite ‒ Lentoliikenteen harjoittaminen – Riittävän tilavan istuinpaikan järjestäminen – Hinnanalennus
Vuosikirjanumero:
KHO:2021:189 (antopäivä 22.12.2021)
– – ”Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen siltä osin kuin lautakunta oli katsonut Finnair Oyj:n laiminlyöneen kohtuullisten mukautusten järjestämisen liikuntavammaiselle henkilölle ja siten syrjineen häntä hänen liikuntavammaisuutensa perusteella yhdenvertaisuuslain vastaisesti.
YK:n vammaisyleissopimus 1 ja 2 artikla, 5 artikla 3 kohta sekä 18 artikla
Yhdenvertaisuuslaki 1 §, 2 § 1 momentti, 4 § 4 momentti, 8 § 2 momentti sekä 15 ja 28 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006 ja sitä koskeva Euroopan komission tulkintaohje Brussels 11.6.2012 SWD(2012) 171 final
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1640067772579.html
Ilmoita asiaton viesti
—
26.7.2006 FI Euroopan unionin virallinen lehti
L 204/1
Ks.
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1107/2006,
annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006,
vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
– – ”15 artikla
Valitusmenettely
1. Jos vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö katsoo, että tätä asetusta on rikottu, hän voi ilmoittaa asiasta tapauksen mukaan joko lentoaseman pitäjälle tai lentoliikenteen harjoittajalle, jota asia koskee.
2. Jollei vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö pidä reagointia tyydyttävänä, mille tahansa 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetylle elimelle tai nimetyille elimille tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle elimelle voidaan tehdä valituksia tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta.
3. Jäsenvaltion elimen, joka vastaanottaa toisen jäsenvaltion nimeämän elimen toimivaltaan kuuluvan asiaa koskevan valituksen, on toimitettava valitus kyseisen toisen jäsenvaltion elimelle.
4 Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä tiedottaakseen vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista ja mahdollisuudesta tehdä valituksia nimetylle elimelle tai nimetyille elimille.
16 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säädökset pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle ja ilmoitettava niiden muutoksista viipymättä.
17 artikla
Kertomus
Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään tammikuuta 2010 mennessä kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen säännösten yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta.
18 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 26 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen lukuun ottamatta 3 ja 4 artiklaa, joita sovelletaan 26 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Strasbourgissa 5 päivänä heinäkuuta 2006.
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
J. BORRELL FONTELLES
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
P. LEHTOMÄKI
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32006R1107
—
Eikö kaikkien vähemmistöjen ja siten myös saamelaisten perus- ja ihmisoikeudet oikeudet – vrt. jälleen kerran seuraavalle eduskunnalle siirretty saamelaiskäräjälaki – tulisi olla em. tasolla kuten edellä on kerrottu liikuntarajoitteisten henkilöiden kohdalla lentoliikenteessä?
Vamman tai sairauden vuoksi tehtäviä yhdenvertaisuuden takaavia sopeutuksia tarvitsisivat esim. vuosikausia kestävissä oikeusprosesseissa esim. tapaturma-, potilas- ja lääkevahinkopotilaat – kuten myös nyt haavoittuvassa (ja monin arvaamattomin tavoin vielä tulevaisuudessakin uhkaavassa tilanteessa) olevat 30 000 Vastaamon tietoturvaloukkauksista kärsivää asiakastakin.
Oikeuden tulee mahdollisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä kohtuullistaa vaatimustaan siitä, onko tietomurron kohteeksi joutunut Vastaamon asiakas asianomistajana tehnyt rikosilmoituksen vai ei ja onko pyydetty lausuma asiassa annettu ennen oikeuskäsittelyä.
.
Ilmoita asiaton viesti
—
Syrjintälautakunta – Tapauksia ja oikeuskäytäntöä 2004-2014
Syrjintälautakunnan keskeinen ratkaisukäytäntö ja lausunnot.
Uudella 1.1.2015 voimaan tulleella yhdenvertaisuuslailla perustettiin Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, jolloin Syrjintälautakunta ja Tasa-arvolautakunta lakkasivat erillisinä viranomaisina.
Syrjintälautakunnan ratkaisukäytäntöjä hyödynnettäessä on otettava huomioon yhdenvertaisuuslain merkittävä uudistuminen, joka muutti yhdenvertaisuuslakia sekä sisällöllisesti että soveltamisalan suhteen.
Loppuun on liitetty asiahakemisto, jonka avulla löytyy Syrjintälautakunnan käsittelemien tapausten asiasisältö.
Juhani Kortteinen
pääsihteeri
Pasi Ontermaa
osastosihteeri
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta
https://www.yvtltk.fi/material/attachments/ytaltk/rGIKPROvZ/SLTK-Tapauksia_ja_oikeuskaytantoa_2004-2014.pdf
Ilmoita asiaton viesti
—
Sivu 117 – 121:
”Syrjintä, etninen tausta, syrjintäolettama, bussiliikennepalvelu,
välitön syrjintä, välillinen syrjintä, henkilön matkustajaksi ottamat-
ta jättäminen”
SYRJINTÄLAUTAKUNTA
Diaarinumero: 2014/658
Antopäivä: 25.9.2014
– – ”Epäsuotuisammalla kohtelulla tarkoitettaisiin sellaista kohtelua,
joka aiheuttaa yksilölle haittaa, kuten esimerkiksi saamatta jääneitä
etuisuuksia, taloudellista tappiota, valinnanmahdollisuuksien
vähenemistä tai vastaavaa verrattuna siihen, miten jotakuta muuta
kohdellaan vertailukelpoisessa tilanteessa.
Välittömästä syrjinnästä on kysymys silloinkin, kun tekijä ei ole
mieltänyt toimineensa syrjivästi 1 momentissa tarkoitetulla kielle-
tyllä perusteella, jos menettelyä on objektiivisesti arvioiden pidet-
tävä syrjintänä (HE 44/2003 vp, s. 42). Syrjintä ei sinänsä edellytä
tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta (HE 44/2003 vp, s. 44).
Välittömän syrjinnän kannalta ei ole merkitystä sillä, perustuuko
eri asemaan asettaminen syrjivään tarkoitukseen vai ei. Välittömäs-
tä syrjinnästä voi olla kysymys silloinkin, kun tekijä ei ole miel-
tänyt toimineensa syrjivästi 1 momentissa tarkoitetulla kielletyllä
perusteella, jos menettelyä on objektiivisesti arvioiden pidettävä
syrjintänä, joten välillisen syrjinnän arvioinnissa on vielä vähem-
män, jos ollenkaan, merkitystä sillä, onko tekijä itse mieltänyt
toimineensa syrjivästi laissa tarkoitetulla kielletyllä perusteella.
Yhdenvertaisuuslain esitöiden maininta siitä, ettei syrjintä sinänsä
edellytä tahallisuutta tai tuottamuksellisuutta koskee sekä välittö-
män että välillisen syrjinnän arviointia.
Yhdenvertaisuuslailla toimeenpantavien Euroopan unionin direk-
tiivien mukaan välitön syrjintä etnisen alkuperän perusteella ei ole
milloinkaan sallittua ((TyVM 7/2003 vp – HE 44/2003 vp, s. 7).” – –
https://www.yvtltk.fi/material/attachments/ytaltk/rGIKPROvZ/SLTK-Tapauksia_ja_oikeuskaytantoa_2004-2014.pdf
—
Vrt. KHO:n antamia vuosikirjapäätöksiä saamelaiskärjälakiin ja saamelaisten kokemaan syrjintään liittyen:
KHO:2015:148
Saamelaiskäräjävaalit – Merkitseminen vaaliluetteloon – Saamelaisuus – Saamen kieli – Virkatodistuksen merkintä ”Lappi” – Isoäidin äiti
”Saamelaisena itseään pitävä muutoksenhakija A oli esittänyt selvityksenä vuonna 1880 syntyneen isoäitinsä äidin ensiksi opitusta kielestä virkatodistuksen, jossa tämän äidinkieleksi oli merkitty ”Lappi”. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että virkatodistuksen merkinnän perusteella isoäidin äidin ensiksi opittuna kielenä oli pidettävä saamen kieltä ja että A:n äiti olisi täten voitu merkitä saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon. Tämän vuoksi A:ta oli saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 1 ja 3 kohdan perusteella pidettävä saamelaisena ja hänet oli merkittävä saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon.” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1443527756177.html
—
KHO:2019:90
Ylimääräinen muutoksenhaku – Purku – Saamelaiskäräjävaalit – YK:n ihmisoikeuskomitea – KP-sopimus – Kansainvälisen yleissopimuksen loukkaus – Purun edellytykset – Merkitseminen vaaliluetteloon – Alkuperäiskansa – Saamelaismääritelmä – Itseidentifikaatio – Ryhmähyväksyntä – Kokonaisarviointi
Eriävästä mielipiteestä lainaus:
– – ”Ihmisoikeuskomitea on näkökannoissaan todennut muun ohella, että Suomi on sopimusvaltiona velvollinen tarjoamaan ilmoituksen tekijöille tehokkaan oikeussuojakeinon ja että Suomi on myös velvollinen ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin estääkseen vastaavat loukkaukset tulevaisuudessa. Konsensustulkinnasta poikkeavien päätösten pysyväksi jättäminen merkitsisi käytännössä sitä, että vaaliluetteloon jäisi merkityksi henkilöitä, joiden merkitsemistä koskevien päätösten osalta komitea on todennut ihmisoikeusloukkauksen. Näin todettu ihmisoikeusloukkaus jatkuisi tulevaisuudessa sekä kyseisten henkilöiden että saamelaiskäräjälain 3 §:n 3 kohdan vuoksi mahdollisesti myös näiden henkilöiden jälkeläisten osalta. Kysymys olisi siten jatkuvasta loukkauksesta.
Edellä mainituilla perusteilla katson, että asioissa on käsillä hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu purkuperuste.
Edelleen on kuitenkin arvioitava, onko lainvoiman saanut päätös purettava, kun harkitaan kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja kokonaisuutena. Yleisesti ottaen oikeusvarmuuden periaate merkitsee sitä, että lainvoimaisiin päätöksiin ei tule kevyin perustein puuttua. Tässä tapauksessa päätösten purkamista vastaan puhuu erityisesti se seikka, että purkaminen merkitsisi vaaliluetteloon merkittyjen ja mahdollisesti jo saamelaiskäräjien vaaleissa äänestäneiden henkilöiden osalta heille myönnettyjen poliittisten oikeuksien poistamista. Arviointitilanne on tältä osin poikkeuksellinen, sillä henkilöön tai henkilöryhmään kohdistuvan ihmisoikeusloukkauksen toteaminen ja sen seurauksena tehtävä oikeusaseman korjaaminen ei yleensä merkitse sitä, että toisilta henkilöiltä samalla väistämättä poistetaan heille aiemmin myönnetty oikeusasema. Päätösten purkamisella voi näissä olosuhteissa olla myös merkittäviä henkilön identiteettiin liittyviä haitallisia seurauksia.
Toisaalta päätösten purkamista puoltaa vahvasti se edellä mainittu seikka, että purkamatta jättäminen merkitsisi todetun ihmisoikeusloukkauksen jatkumista tulevaisuudessa ja mahdollisesti myös loukkauksen kumuloitumista. Nämä näkökohdat ovat erityisen merkityksellisiä kontekstissa, jossa on kysymys alkuperäiskansan ja siihen kuuluvien kollektiivisista oikeuksista sekä alkuperäiskansan kulttuurin säilymisen ja itsemääräämisoikeuden turvaamisesta. Alkuperäiskansan oikeus saada suojaa pakkosulautusta vastaan kuuluu kansainvälisten asiakirjojen perusteella alkuperäiskansojen perustavaa laatua oleviin oikeuksiin. Myös perustuslain 17 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, saa sisältöä tästä oikeudesta.
Annan asioissa suuremman painoarvon päätösten purkamista puoltaville alkuperäiskansan oikeuksiin liittyville painaville näkökohdille. Tehokkaan oikeussuojakeinon ja ihmisoikeusloukkauksen jatkumisen estämisen vaatimukset edellyttävät tässä tapauksessa päätösten purkamista. Päätösten purkamisen mahdollisia epäsuotavia vaikutuksia vähentää ainakin jossain määrin se purkuhakemuksessakin todettu seikka, että päätösten purkamisella ei ole negatiivista oikeusvoimavaikutusta. Purkamisen seurauksena vaaliluettelosta poistettavat henkilöt voivat hakeutua uudelleen vaaliluetteloon ja päästä merkityksi siihen, jos heillä on siinä vaiheessa esittää riittävät selvitykset kuulumisestaan alkuperäiskansaan.
A:ta koskeva korkeimman hallinto-oikeuden päätös on annettu vuonna 2011. Saamelaiskäräjien hallitus on myös jo aiemmin hakenut samassa asiassa päätöksen purkamista. Katson, että asiassa on edellä mainituin perustein erityisen painavat syyt purkaa päätös hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitetun viiden vuoden määräajan jälkeenkin. Asiassa on myös hallintolainkäyttölain 64 a §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä tutkia asia uudelleen.” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1562217155914.html
—
”KHO:n päätökset saamelaismääritelmästä: neljä vakavaa virhettä” -artikkeli (01.10.2015)
https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2015/10/01/khon-paatokset-saamelaismaaritelmasta-nelja-vakavaa-virhetta/
Ilmoita asiaton viesti
—
Edelleen edellä olevasta Martin Scheinin PERUSTUSLAKIBLOGIN -artikkelista:
– – ”4. Perustavanlaatuinen virhe: KHO ei kunnioita saamelaisen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta
Viime kädessä KHO:n ratkaisun ongelmana on, ettei se kunnioita saamelaisen alkuperäiskansamme itsemääräämisoikeutta kansana, sellaisena kuin se on turvattu edellä mainituissa YK:n vuoden 1966 yleissopimuksissa ja sittemmin vuonna 2007 konkretisoitu YK:n alkuperäiskansajulistuksessa. Itsemääräämisoikeutta kunnioittava tuomioistuin olisi tarkkana suojaamassa yksilöitä syrjinnältä ja mielivallalta, mutta muutoin jättäisi – Suomen valtion tuomioistuin kun on – saamelaisten itsensä ratkaistavaksi, miten saamelaiskäräjälain ns. saamelaismääritelmää on sovellettava. Saamelaiskäräjät on saamelaisen kansamme virallinen ja laissa tunnustettu edustuselin. Sillä tulee olla päätösvalta monipolvisen ns. saamelaismääritelmän tulkinnassa. Valtion tuomioistuinta tarvitaan estämään syrjintä ja mielivalta, mutta ei mestaroimaan saamelaisuuden yksittäisten kriteereiden hienojakoisissa yksityiskohdissa taikka niihin perustuvassa harkinnanvaraisessa “kokonaisarviossa”. Nuo tehtävät kuuluvat saamelaiselle alkuperäiskansalle itselleen. Valtion ja sen tuomioistuinten tulisi kunnioittaa sen harkintakykyä – jälleen kerran syrjinnän ja mielivallan kiellon rajoissa.”
Martin Scheinin
Professori, European University Institute
https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2015/10/01/khon-paatokset-saamelaismaaritelmasta-nelja-vakavaa-virhetta/
—
Itsemäärämisoikeuden tahallisia ja tahattomia, mutta ilmeisen syrjiviä, loukkauksia tapahtuu alati useiden maamme vähemmistöjen myös ns. kantaväestön kohtaamissa oikeusprosesseissa yrittäjien, opiskelijoiden, työttömien, eläkeläisten/ eläkkeelle hakeutuvien, vammaisten, ilman diagnoosia olevien sairaiden, tapaturma-, potilas- ja lääkevahinkopotilaiden, (sote-asiakkaan) tietosuojarikkomusten ym. kohdalla.
Jotenkin on outoa, että uudella ”translailla” tullaan jatkossa antamaan ilmoittajalle oikeus olla mies tai nainen omalla ilmoituksella, mutta saamelaiseksi itsensä kokeva ei edelleenkään pääse oikein millään saamelaiseksi – tai yrittäjäksi itsenä kokeva yrittäjäksi tai potilasvahinkopotilas potilaaksi jne ..
Yhdenvertaisuus itsemäärämisasioissa ei käytännössä toimi.
Ilmoita asiaton viesti
–
– – Yhdenvertaisuuslain 3 luvun 8 § sisältää syrjinnän kiellon.
Yhdenvertaisuuslain ja rikoslain todistustaakkasäännöt ovat erilaiset. Yhdenvertaisuuslaissa todistustaakka on jaettu. Jaettu todistustaakka yhdenvertaisuuslaissa tarkoittaa kaksivaiheista menettelyä. Ensiksi arvioidaan syrjintäolettamaa ja sen kumoutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että syrjinnän kohteeksi joutuneen on tuomioistuimessa tai viranomaisessa ensin esitettävä näyttöä siitä, että syrjintäkieltoa on rikottu. Jotta kantajan nostama syrjintää koskeva kanne/vaatimus voisi menestyä, on kantajan esitettävä sellaista näyttöä tapahtumien kulusta ja muusta tosiseikastosta, jonka perusteella asiaa objektiivisesti arvioiden voidaan olettaa syrjinnän kieltoa rikotun. Pelkkä väite tai epäily ei riitä siihen, että olettama syrjinnästä syntyy.
Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän kieltoa rikotun, vastapuolen eli syrjinnästä epäillyn on kumotakseen syrjintäolettaman osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Toisin sanoen syrjintää kokeneen henkilön on esitettävä syrjinnän kohteeksi joutumisesta näyttöä, ja jos riittävää näyttöä löytyy, syrjinnästä epäillyn on puolestaan esitettävä vastanäyttöä siitä, että syrjintäkieltoa ei ole rikottu.
Todistustaakkaa koskevat säännöt eivät ole selväpiirteisiä. Kukin tapaus edellyttää muun ohella sen arvioimista, kummalla osapuolella on todistustaakka missäkin oikeudenkäynnissä. Todistustaakka voi siten myöskin vaihdella osapuolelta toiselle oikeudenkäynnin aikana.
Mika Haavisto, asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Kivikoski & Haavisto
Turku
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2017 [RIKU = Rikosuhripäivystys].
https://www.riku.fi/rikosuhripaivystys/riku-lehti/riku-lehti-3-2017/juristi-vastaa-syrjintakysymykset-ja-todistustaakka-rikoslaissa-ja-yhdenvertaisuuslaissa/
Ilmoita asiaton viesti
—
Avaa koko em. RIKU-lehti 3/2017 alla:
Ks. esim. s. 16 ->
Kolttasaamelaiset, saamelaisten pieni vähemmistö
Kolttasaamelaiset. Arvion mukaan kolttasaamelaisia on Suomessa noin 500, joista suurin osa asuu nimenomaisella koltta-alueella Inarin kunnan itäosassa Nellimin kylässä, Keväjärvellä ja Sevettijärvi-Näätämön alueella. Koltat evakuoitiin Suomeen ja asutettiin koltta-alueelle, kun Suomi menetti talvi- ja jatkosodassa Petsamon alueen.” – – (jatkuu alla)
(Teksti: Katja Huotari ja Sami Liukkonen)
https://www.riku.fi/content/uploads/su_file/1904__RIKU_3_2017_pieni.pdf
Ilmoita asiaton viesti