Kännytyslakien lainsäätäjillä sekä toimeenpanevilla tahoilla on oma (virka-)vastuunsa, ja he haluavat myös varmistaa ”selustansa”

2 §

Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Myös lainsäätäjillä ja lakeja toimeenpanevilla tahoilla on oma (virka-)vastuunsa, ja että nämä em. ryhmät haluavat myös varmistaa oman ”selustansa” ja oman toimintansa lakien mukaisuuden (PL 2,3 §):

Ks. alla HE 1/1998 vp

Hallituksen esitys

Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitus-
muodoksi

s. 74 – 75 / II:

– – ”Ehdotetussa 3 momentissa, samoin kuin
119 ja 124 §:ssä, julkisen vallan käsitettä
käytetään toimintakäsitteenä eli kuvaamaan
tietyn tyyppistä toimintaa, kun taas uuden
hallitusmuodon 2 luvussa julkisen vallan
käsitettä käytetään subjektikäsitteenä osoitta-
maan niitä tahoja, joita perusoikeussäännök-
set velvoittavat.

Julkisen vallan käsite olisi laajempi kuin 1
momentissa tarkoitettu valtiovallan käsite.
Julkisen vallan käyttöä ei ole palautettavissa
yksinomaan valtion toiminnaksi. Suomessa
esimerkiksi kunnat, kuntayhtymät, Ahvenan-
maan maakunta ja evankelis-luterilainen
kirkko itsehallintoyhdyskuntina samoin kuin
niin sanotun välillisen julkishallinnon orga-
nisaatiot, kuten kansaneläkelaitos ja julkisoi-
keudelliset yhdistykset käyttävät merkittävää
julkista valtaa. Annettaessa julkista valtaa
valtiokoneiston ulkopuolelle on kuitenkin
varmistettava oikeusvaltioperiaatteen ulottu-
minen myös tähän toimintaan.

Julkisen vallan käytön piiriin luetaan en-
sinnäkin sellaiset norminanto-, lainkäyttö- ja
hallintopäätökset, jotka tehdään yksipuolises-
ti ja joiden vaikutus ulottuu yksityisiin oi-
keussubjekteihin. Toisena keskeisenä julki-
sen vallan käytön muotona voidaan pitää
välitöntä voimakeinojen käyttämistä ulko-
puolisiin nähden. Julkisen vallan käytön
ydinalueeseen kuuluvat esimerkiksi poliisi-
toimi, tuomioistuinlaitoksen lainkäyttötoi-
minta, ulosottotoimi ja verotus sekä viran-
omaisen oikeus määrätä ulkopuolisille viral-
lisia seuraamuksia (esim. uhkasakko). Julki-
sen vallan alaa ei voida kuitenkaan tyhjentä-
västi määritellä, vaan sitä voidaan tarpeen
mukaan ja perustuslain sallimissa rajoissa
lainsäädännöllä laajentaa tai supistaa. Julki-
sen vallan väärinkäyttöä vastaan on perus-
tuslaissa luotu useita takeita. Keskeinen mer-
kitys on tältä osin erityisesti perusoikeus-
säännöksillä (2 luku), jotka täsmentävät 3
momentin julkisen vallan käyttämiselle aset-
tamia vaatimuksia.

Ehdotetun 3 momentin jälkimmäinen virke
vastaisi asiallisesti nykyisen hallitusmuodon
92 §:n 1 momenttia, jonka mukaan kaikessa
virkatoiminnassa on laillisen seuraamuksen
uhalla tarkoin lakia noudatettava. Säännök-
sen kieliasua on kuitenkin nykyaikaistettu.
3 §. Valtiollisten tehtävien jako ja parla-
mentarismi. Pykälässä säädettäisiin muualla
hallitusmuodossa täsmennettävästä valtiollis-
ten tehtävien jaosta. Lähtökohtana on perin-
teinen vallan kolmijako lainsäädäntövaltaan,
hallitusvaltaan ja tuomiovaltaan, joskaan
hallitusmuodossa ei valtiollisia perustehtäviä
pyritä täydellisesti ja puhtaassa muodossa
erottamaan toisistaan ja osoittamaan niitä eri
valtioelimille. Ehdotettu säännös ilmaiseekin
vain yleisen lähtökohdan, jota täydennetään
perustuslain muissa säännöksissä. Tältä osin
ehdotus korvaisi nykyisen hallitusmuodon 2
§:n 2-4 momentin. Lisäksi pykälässä säädet-
täisiin parlamentarismin periaatteesta ja tuo-
mioistuinten riippumattomuudesta.

Pykälän 1 momentin mukaan lainsäädäntö-
valtaa käyttää eduskunta, joka päättää myös
valtiontaloudesta. Säännös ilmaisisi eduskun-
nan keskeiset tehtävät ylimpänä valtioelime-
nä.

Säännös osoittaisi nykyistä hallitusmuodon
2 §:n 2 momenttia selkeämmin lakien säätä-
misen olevan nimenomaan eduskunnan teh-
tävänä. Eduskunnan asemaa lainsäädäntöval-
lan käyttäjänä on vahvistanut nykyisen halli-
tusmuodon säätämisen jälkeen muun muassa
presidentin lykkäävän veto-oikeuden muutta-
minen oikeudeksi palauttaa laki eduskunnan
uudelleen käsiteltäväksi. Uuden hallitusmuo-
don mukaan eduskunta voisi välittömästi
ryhtyä käsittelemään uudelleen presidentin
vahvistamatta jättämää lakia (77 ja 78 §).
Siten eduskunnan lainsäädäntövallan ulko-
puoliset rajoitukset vähenisivät entisestään.
Kun otetaan huomioon kansanedustajien
aloiteoikeus, on eduskunnalla periaatteessa
mahdollisuus säätää haluamansa laki vastoin
muiden valtioelinten mielipidettä.

Ehdotettu säännös ilmaisisi kuitenkin vain
lainsäädäntövallan käyttämistä koskevan
pääsäännön. Esimerkiksi tasavallan presi-
dentti ja valtioneuvosto osallistuisivat edel-
leen monin eri tavoin lainsäätämismenette-
lyyn. Tasavallan presidentti antaisi valtio-
neuvoston ehdotuksen mukaisesti hallituksen
esitykset (58 ja 70 §). Presidentti vahvistaisi
(77 §) ja allekirjoittaisi (79 § 2 mom.) edus-
kunnan hyväksymät lait, ja valtioneuvosto
julkaisisi lait säädöskokoelmassa (79 § 2
mom.).

Eduskunta voisi myös tietyissä rajoissa
siirtää itselleen kuuluvaa lainsäädäntövaltaa
tasavallan presidentille, valtioneuvostolle,
ministeriölle tai poikkeustapauksessa muulle
viranomaiselle (80 §). Ahvenanmaan maa-
kunnalla olisi ehdotetun 75 §:n 2 momentin
ja Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan
itsenäistä, eduskunnan lainsäädäntövallasta
riippumatonta maakunnallista lainsäädäntö-
valtaa.” – –

Lähde

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu