KHO:2024:64 tänään! Paliskuntien A ja B yhdistämisessä toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi ei täyttynyt Hallintolain oikeasuhtaisuus

  • [K]orkein hallinto-oikeus katsoo, että paliskunta A:n ja paliskunta B:n yhdistäminen toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi yksinomaan paliskunta A:n hakemuksen ja päätöksen perusteella ei ole ollut välttämätöntä poronhoidon harjoittamiselle. Aluehallintoviraston päätös ei ole siten ollut oikeassa suhteessa vahvistamisen tavoitteen kanssa.

Milloin valtion etu menee yksityisen edun edelle, jos asiassa syntyy kiistaa? Tai tilanteissa, jossa valtion olemassaolo on uhattuna?

Kenellä tai millä taholla on viime kädessä Suomessa valta päättää, mikä on ilmeistä ristiriitaa tai mikä on ilmeistä kohtuuttomuutta kussakin oikeustapauksessa?

Voidaanko ilmeisyydestäkin ”vain” äänestää? Onko se demokraattista? Onko se lainmukaista?

On huomattava, että ei meillä ole aina välttämättä edes tarvittavaa aikaa tai resursseja hakea vauhtia EU-oikeudesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta (EIT).

Kuten on tilanne nyt käsillä olevassa itärajan rajaturvallisuutta koskevassa lainvalmistelussa..

Ks. tänään 24.4.2024 annettu KHO:2024:64 -ennakkopäätös

  • (61) Edellä esitettyyn nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että paliskunta A:n ja paliskunta B:n yhdistäminen toimialueeltaan yhdeksi paliskunnaksi yksinomaan paliskunta A:n hakemuksen ja päätöksen perusteella ei ole ollut välttämätöntä poronhoidon harjoittamiselle. Aluehallintoviraston päätös ei ole siten ollut oikeassa suhteessa vahvistamisen tavoitteen kanssa. Koska aluehallintoviraston päätös ei ole täyttänyt hallintolaissa edellytettyä oikeasuhtaisuuden vaatimusta ja aluehallintovirasto on näin paliskunta A:n päätöksen vahvistaessaan ylittänyt harkintavaltansa, aluehallintoviraston päätös on ollut lainvastainen.

  • (62) Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava. (tekstin tummennukset omia)

Lähde

Ajankohtaiseen PL 106 § -keskusteluun ilmeisyyden vaatimuksesta

Tarkasteluun tulee nyt välittömästi ottaa ajankohtaisena PL 106 § ja PL 107 § sekä PL 108 §.n oikeusnormit ja sääntely sekä oikeuskansleria koskevan sääntelyn ja Hallintolain 4 §:n välinen ilmeinen ristiriita Hallintolain 1 §:n kanssa. Ks. edelliset samaa aihekokonaisuutta koskeneet blogini.

Perustavatko ylimpinä lainkäyttäjinä KHO ja KKO harkintavallan ja sen oikeasuhtaisuuden lain tarkoitukseen tai kulloisenkin tehtävän tavoitteeseen nähden aina  l a k i i n perustuen; vai voidaanko kussakin (oikeus-)tapauksessa lain tarkoituksesta suhteessa kulloisenkin tehtävän ja tavoitteen tarkoitukseen   v a i n   ä ä n e s t ä ä , jos sovellettava laki kokonaan puuttuu; tai esim. siksi, että EU-direktiiviä ei ole Suomessa implementoitu vaaditulla tavalla oikea-aikaisena kansalliseen lakiin – tai sovelletava kansallinen laki on Suomen perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa (PL 106 §)?

Jos sovellettava laki puuttuu, kuinka hyvin   v a i n  äänestyspäätöksin tehdyissä tuomioistuinpäätöksissä toteutuu eduskunnan alkuperäinen tahtotila lainsäätäjänä?

Kuinka laaja on edellä kuvatuissa tilanteissa KHO:n ja KKO:n harkintavalta ja päätösten oikeasuhtaisuus? Miten EU:n perusoikeuskirja ja Suomea sitovat kv-perus- ja ihmisoikeusperiaatteet tulee huomioida silloin, kun tarvittava laki Suomen lainsäädännöstä puuttuu?

Yleisen oikeuskäytännön mukaan erittäin sekavaa oikeudellista tilannetta tai pahoin puutteellista lainsäädäntöä ei voida sälyttää (kokonaan) asiassa heikomman osapuolen vastattavaksi.

Näin ei tule tehdä myöskään silloin, kun kyseessä on oikeusriidan osapuolien suuri taloudellinen epäsuhta viedä asiaa oikeudellisesti eteenpäin (julkinen valta/valtio < – > yksityinen eu-kanslainen).

Ks. myös KHO:2023:69

Ks. alla Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto:

Myönnän valitusluvan. Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja muutan Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöstä siten, että määräaikainen virantoimituksesta erottaminen lyhenee yhteen kuukauteen (1.–31.1.2021).

Perustelut

Pääasia

A on edellä enemmistön perusteluista ilmenevällä tavalla laiminlyönyt keskeisiä virkatehtäviään eli ryhmäsähköpostin lukemisen pitkältä ajalta sekä jättänyt noudattamatta tutkintasuunnitelmia ja tutkinnanjohtajan ohjeistuksia.

Arvioitaessa menettelyn moitittavuutta sen kannalta, onko A voitu erottaa määräajaksi virantoimituksesta, on merkitystä sillä, että A on toiminut yhden esikäsittely-yksikön esimiehenä. Hän on tässä tehtävässä jättänyt lukematta yksikön ryhmäsähköpostiin tulleet rikosasioiden tutkintaa koskevat viestit, mitä tehtävää hän ei ollut siirtänyt muille yksikössä toimiville henkilöille. Sähköpostien lukematta jättäminen ja niitä koskevien jatkotoimien laiminlyöminen on koskenut yksikön toiminnan kannalta keskeistä tehtävää eikä kyseisten rikosasioiden esikäsittely ole edennyt. A:n laiminlyönti ei ole yksittäinen tapaus tai huolimattomuudesta johtuva, vaan sähköposteja on jäänyt lukematta kahdeksan kuukauden ajalta, mitä on pidettävä erittäin pitkänä aikana, kun virastoissa sähköpostit pyritään lukemaan yleensä päiväkohtaisesti.

A:n laiminlyönneillä on ollut vaikutusta myös yksilöiden oikeusturvaan ja sen oikea-aikaiseen toteutumiseen. Menettely on ollut omiaan vaikuttamaan yleiseen luottamukseen poliisilaitoksen toimintaa kohtaan, mutta myös esimiesten ja kollegoiden luottamukseen, että A kykenee hoitamaan hänelle ryhmänjohtajana ja rikosylikonstaapelina kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä.

Arvioitaessa henkilöstövajeen merkitystä laiminlyönteihin, on otettava erityisesti huomioon se, että A on ollut ryhmänjohtajana vastuussa ryhmän tehtäväksi annettujen asioiden hoitamisesta. Hänen vastuullaan on ollut huolehtia siitä, että ryhmän virkasähköpostin lukeminen pysyy ajantasaisena. Kyse on ollut nimenomaan A:n omien virkatehtävien laiminlyönnistä, mikä ei voi suoranaisesti johtua siitä, että yksikössä on ollut tarvetta lisähenkilöstölle.

A:n mukaan hänen menettelystään ei ole aiheutunut viivästymistä lukuun ottamatta muuta vahinkoa kenellekään. Hän ei ole voinut kuitenkaan etukäteen arvioida sitä, millainen vahinko sähköpostien lukematta jättämisestä voi aiheutua. Virkatehtävien laiminlyönnistä aiheutumaton konkreettinen vahinko on teon olosuhteet huomioon ottaen enemmänkin sattumanvarainen tekijä, jolle ei voida antaa menettelyn moitittavuutta arvioitaessa lieventävää merkitystä

Edellä mainituilla perusteilla A:n menettelystä on aiheutunut vakavaa haittaa hänen johtamassaan yksikössä tapahtuneelle rikosasioiden esikäsittelylle ja siten myös niiden myöhemmälle esitutkinnalle. A:n menettelyssä erityistä piittaamattomuutta osoittaa se, ettei hän ole esimiehensä virkakäskyn johdosta ryhtynyt välittömästi tai edes kohtuullisen ajan kuluessa toimiin laiminlyöntinsä korjaamiseksi. Lisäksi on otettava huomioon A:n esimiesasema ja se, että kyse on ollut nimenomaan esitutkintaan liittyvistä tehtävistä.

Poliisilaitos on päätöksensä perusteella pitänyt mahdollisena, että A:n virkatehtävien laiminlyönnit ovat saattaneet osaltaan johtua terveydentilasta, mistä syystä se on pitänyt määräaikaista erottamista samalla annetun työkyvyn selvittämistä koskevan määräyksen kanssa riittävänä seuraamuksena. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että poliisilaitoksella olisi päätöstä tehdessään ollut tiedossaan sellaisia A:n terveydentilaan liittyviä seikkoja, joiden johdosta olisi ollut syytä arvioida, että A olisi ollut tosiasiallisesti työkyvytön tai sillä tavalla alentuneesti työkykyinen, että tällä olisi ollut merkittävää vaikutusta virkatehtävien hoitamiseen.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on ilmeistä, että A on esimiestehtävässä toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Varoituksen määrääminen ei ole ollut riittävä seuraamus ottaen huomioon tekojen toistuvuus ja kesto. Asiassa on tullut esille sellaisia A:n toimipaikan työolosuhteisiin liittyviä näkökohtia, jotka on otettava huomioon arvioitaessa määräaikaisen erottamisen pituutta. Tähän nähden katson, että A:lle määrättyä kolmen kuukauden määräaikaista erottamista ei ole pidettävä oikeasuhtaisena seuraamuksena. Lyhennän määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen yhteen kuukauteen.

Oikeudenkäyntikulut

Korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä poliisilaitoksen valituksen olen A:n oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Asian esittelijän esittelijäneuvos Elina Ranzin esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto.

Lähde

Sitooko tuomaria vain laki? Tuleeko eu-kansalaisia kohdella ”vain” lain mukaan?

Entä jos tarvittavat lait kokonaan puuttuvat? Tai sovellettavat lait ovat ristiriidassa tai ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa? Esim. pahoin viivästyneiden ja pitkään  implementoimattomana olleiden eu-direktiivien vuoksi? Tai mahdollisen Pilot-menettelyn kestäessä kohtuuttoman tai ilmeisen kohtuuttoman pitkän ajan.. 

Tulee pohtia myös sitä, miten esim. KHO:n, KKO:n ja YVV:n omat hallinnon sisäiset määräykset ja omat työjärjestykset suhteutuvat PL 106 § – 108 § sääntelyn kanssa, kun huomioidaan Valtion virkamieslain 14 § ja siinä olevaa viranomaisen huolellisuus- ja joutuisuusvelvoitetta (asianmukaisuutta); tai HE 78/2000 vp esitöiden esittelijöiden, tuomareiden ja asiaan osallistuvien tuomioistuinkäsittelijöiden esteellisyyttä koskevaa aikaisempaa yli 20 vuoden takaista lainvalmistelua tai ajantasaisen Hallintolain 27 §:n esteellisyyttä koskevaa sääntelyä?  

10 luku

Laillisuusvalvonta

106 §

Perustuslain etusija

Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

107 §

Lakia alemmanasteisten säädösten soveltamisrajoitus

Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

108 §

Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävät

Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.

Oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle.

Lähde

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu