Kun ei haeta maanottolupaa, niin ei ole maanottoa koskevaa lupapäätöstä eikä kuulemisvirhettäkään?! (vrt. 20.6. annettu KHO:2024:91)

Onpa yksinkertaista! 🙁

Kun tarvittavia vesilain mukaisia lupia Taulumäen pohjaveden suoja-alueelle rakentamiseen; maisema- tai ympäristölupia Kankaan alueen ja Rise-avovankilakampuksen rakentamiseen Tourujokivarteen ym. ei ole lainkaan haettu, niin ei ole voinut syntyä kuulemisvirheitäkään!

Jyväskylässä v. 2020 valmistuneelle Rise-avovankilakampukselle ja nyt parhaillaan käynnistettävänä olevalle Tourujokikunnostukselle ja Kankaan uuden asuinalueen täydennysrakentumiselle ilman laillisia maanotto-, vesi-, maisema- ja ympäristölupia ja ilman merkittävien ympäristövaikutusten arvoiniteja laillisessa YVA-yhteisvaikutusten arviointimenettelyssä (KESELY/1998/2017) ei ole tarvittavia lupia edes haettu – sitenkö on vältytty – ja vältytään edelleenkin kaikilta kuulemisvirheiltä?

Kaikki valvovat viranomaiset K-S:ssa nukkuvat ”Ruususen untaan”..

Ovatko K-S:n Ely-keskus, LSSAVI ja Ympäristöministeriö (vrt. VN/2882/2019 -kantelukokonaisuus) olleet lainkaan lain- ja ajantasalla, miten eri osallisia näissä hankkeissa on jätetty aikanaan kuulematta ja kaltoin kohdeltu, kun he eivät ole saaneet oikeuttaan tulla kuulluksi hankkeiden varhaisessa vaiheessa, toisin sanoen silloin, kun hankkeen sijainnista (tai koosta) ei ole vielä tehty sitovaa päätöstä (vrt. YVA-/SEA-direktiivi, Århusin sopimus, EU:n perusoikeuskirjan mukainen eu-kansalaisen subjektiivinen oikeus tulla kuulluksi oikea-aikaisena omassa asiassaan)

Ks. tänään 20.6.2024 annettu KHO:2024:91

– -”(44) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että pohjaveden ottamista ottoalueen läheisyydessä asianmukaisen luvan nojalla harjoittavaa tahoa on pidettävä sellaisena edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna alueen haltijana ja siten myös hallintolain 11 §:ssä tarkoitettuna asianosaisena, jota on lupahakemuksesta erikseen kuultava. Korkein hallinto-oikeus viittaa tältä osin myös maa-ainesten ottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (926/2005) 2 §:n 3 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan ottamissuunnitelmassa on oltava muun ohella selvitys ottoalueen läheisyydessä olevista pohjavedenottamoista ja suojavyöhykkeistä. Pelkästään jo viimeksi mainittu ottamissuunnitelman sisältöön liittyvä selvitysvastuu edellyttää pohjavedenottamista harjoittavan tahon kuulemista.(45) Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys puheena olevan ottoalueen sijoittumisesta pohjavesialueelle ja alueen merkitys Alajärven vesiosuuskunnan vedenhankinnan kannalta sekä muu edellä lausuttu, vesiosuuskunnalle olisi tullut varata erikseen tilaisuus tulla asianosaisena kuulluksi lupahakemuksesta.

(46) Alajärven teknisen lautakunnan päätös, jolla maa-aineslupa on myönnetty, vaikuttaa näissä oloissa välittömästi Alajärven vesiosuuskunnan oikeuteen, velvollisuuteen ja etuun. Vesiosuuskunnalla on siten asianosaisena oikeus hakea mainitun päätöksen purkamista.

(47) Koska tekninen lautakunta ei ole varannut vesiosuukunnalle erikseen tilaisuutta tulla kuulluksi Alajärven Sorahuolto Oy:n lupahakemuksesta, asian käsittelyssä lupaviranomaisessa on tapahtunut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kuulemisvirhe.

(48) Asiassa on vielä ratkaistava, onko teknisen lautakunnan päätöksen purkamiseen muutoin olemassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaiset edellytykset.

(49) Alajärven vesiosuuskunnalla ei ole ollut mahdollisuutta tuoda lupahakemuksen käsittelyn aikana esille vedenhankintaan liittyvää toimintaansa ja suunnitelmiaan alueella tai esittää niitä pohjavesialuetta koskevia keskeisiä selvityksiä, jotka olisivat mahdollisesti voineet vaikuttaa lupaharkintaan. Päätös loukkaa siten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun 117 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla Alajärven vesiosuuskunnan oikeutta. Myös yhdyskunnan vedenhankintaa on pidettävä sellaisena mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna yleisenä etuna, joka vaatii lupapäätöksen purkamista.

(50) Tämän vuoksi Alajärven teknisen lautakunnan päätös on purettava ja asia palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.” – –

Jos viranomaisten silmien alla tapahtuvat ”kuulemisvirheet” – ts. jo alunperinkin kokonaan hakematta jätetyt vesi-, maisema-, maanotto- ja ympäristöluvat ja kokonaan puuttuvat asianosaiskuulemiset – kaatavat yrittäjien ja hankevastaavien hankkeet – kuka tai mikä taho siitä on vastuussa?..
Kuka vastaa hankevastaavan turhat ja menetetyt hankkeen suunnittelu- ja käynnistyskulut tai samalle alueelle pyrkivän yrittäjän kohdalla kokonaan puuttuvan kuulemisen ja siitä aiheutuneet vuosikausia kestäneiden muutoksenhakujen aiheuttamat vahingot ja kulut?..
On päivän selvää, että eihän julkisen viranomaisten omia kuulemis- ja prosessivirheitä voi maksattaa yksityisillä yrityksillä ja yrittäjillä, kuten nyt on tilanne, kun Suomi rikkoo ilmeisellä tavalla esim. YVA-/SEA- ja Ympäristötietodirektiivejä ja Århusin sopimusta ja useita Suomea sitovia kv-perus- ja ihmisoikeuksia!

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu