Lain esitöiden lausumalle ei voi antaa oikeuslähteen merkitystä, jos se on ristiriidassa lain tai yleisten oikeusperiaatteiden kanssa

 

Alla WinCapita-klubiin liittyviä oikeustapauksia 2014 ja 2024. Muuttuuko lain ”henki ja tarkoitus” kun niitä sovelletaan ”ajassa”?

Kestävätkö lait aikaa?

Lain ratiolla (ratio legis) tarkoitetaan, ei subjektiivista eikä historiallista vaan tulkintahetkistä, kaikki asianhaarat huomioon ottaen muodostettua käsitystä lain tarkoituksesta. (I-SHO:2024:7)

Ks. 20.8.2024 annettu I-SHO:2024:7

– – Oikeuskirjallisuudessa (Virolainen – Martikainen, emt. s. 393, 394 ja 396) on lisäksi todettu, että lain tarkoitusta etsiessään tuomari ei ole sidottu lainsäätäjän tarkoitukseen, jonka asemesta voidaan puhua lain objektiivisesta, rationaalisesta tarkoituksesta eli lain ratiosta (ratio legis). Sillä tarkoitetaan, ei subjektiivista eikä historiallista vaan tulkintahetkistä, kaikki asianhaarat huomioon ottaen muodostettua käsitystä lain tarkoituksesta. Ratio legistä muodostettaessa lainsäätäjän tarkoitus on ainoastaan yksi argumentti muiden kysymykseen tulevien oikeuslähdefaktojen (ennakkopäätökset, oikeuskirjallisuus, reaaliset näkökohdat jne.) joukossa. Kun tuomari voi kantaansa perustellen poiketa joskus jopa lain sanamuodosta, on hänellä toki oikeus päätyä oikeuskysymyksen ratkaisussa ja laintulkinnassa toisenlaiseen kannanottoon kuin esitöissä on ilmaistu. Esitöistä poikkeavan kannan tueksi esitettävien perustelujen tulee luonnollisesti olla hyvät ja seikkaperäiset. (tekstin tummennus oma).

Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2014:73) on otettu kantaa kysymykseen menettämisseuraamuksen kohtuullistamisesta. Korkein oikeus on ratkaisunsa 27 kohdassa todennut, että rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on samalla ollut sijoittamansa varat menettäneille klubin jäsenille aiheutunutta vahinkoa. Vahingon kattamiseksi he voivat rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti hakea valtiolta suoritusta menettämisseuraamusten täytäntöönpanolla saaduista varoista. Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon avulla hyvitetään näin ollen niitä, jotka ovat kärsineet vahinkoa samojen A:n syyksi luettujen rikosten johdosta. Rikoshyödyn menettäminen täysimääräisesti toteuttaa näin ollen sääntelyn taustalla olevaa pyrkimystä eliminoida rikoksen vaikutuksia. – – (tekstin tummennus ja suoralinkki omia)

Ks. 20.8.2024 annettu I-SHO:2024:7 -ratkaisu  alla lähdelinkissä.

Onko lain tulkinta sama, jos po. hakijoina olisivat esim. Vastaamon tietosuojamurron uhrit?

Eikö yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ja niiden perusteista (yksilön maksuvelvollisuus; vrt. 11.9.2024 annettu KHO:2024:101-päätös) tulisi pyrkiä aina säätämään lailla (PL 2,3 §; PL 80 § ja 81 §), jotta ei tarvitsisi niin paljon jättää tuomioistuinten tulkinnalle ”tilaa” ja ”varaa”.

Mikä on muutoksenhakijalla oleva oikeusturva ja luottamuksensuoja saada omassa asiassaan lopulta lainvoimainen, muiden hallinnossa asioivien kanssa oleva PL 6 §:n mukainen yhdenvertainen ja nimenomaan lopulliseksi tarkoitettu päätös?

Muutoksenhakija kun ei voi tähdätä ”liikkuvaan maaliin” – ts. seurata alati uusia tuomioistuimista saatuja (ennakko-)päätöksiä. Ja varsinkin kun tuomioistuimien käsittelyt saattavat kestää laajan asiakokonaisuuden ratkaisemiseksi jopa useita vuosia..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu