Mikä on Suomen yhtenäinen linja yhdenvertaisuuden edistämiseksi Suomessa ja maailmalla?
Mikä on Suomen linja yhdenvertaisuuden edistämiseksi Suomessa ja maailmalla?
—
Ks. Hallituksen esitys yhdenvertaisuuslain muuttamisesta (muutos varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteeseen)
OM045:00/2024 Säädösvalmistelu
Säädösvalmistelu ja kehittäminen valtioneuvostossa
Hankkeessa valmistellaan hallituksen esitys yhdenvertaisuuslain muuttamiseksi varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen osalta.
—
Ks. HE 105/2024 vp
- Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (SopS 18 ja 19/1990; sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna SopS 71 ja 72/1994, SopS 85 ja 86/1998, SopS 8 ja 9/2005, SopS 6 ja 7/2005 sekä SopS 50 ja 51/2010; Euroopan ihmisoikeussopimus) 14 artikla edellyttää takaamaan yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttimisen ilman minkäänlaista syrjintää. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. lisäpöytäkirjan (SopS 8 ja 9/2005) 1 artiklassa on kaikkinaisen syrjinnän kielto.
- EU-lainsäädäntö sisältää velvoitteita ennen kaikkea syrjinnän kieltämisestä ja estämisestä, muttei suoranaisesti yhdenvertaisuussuunnittelusta tai muista yhdenvertaisuuden edistämistoimenpiteistä. Euroopan unionin perusoikeuskirja sisältää säännökset muun muassa yhdenvertaisuudesta lain edessä sekä syrjinnän kiellosta. Yhdenvertaisuuslailla on toimeenpantu rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annettu neuvoston direktiivi (2000/43/EY, syrjintädirektiivi) sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi (2000/78/EY, työsyrjintädirektiivi).
—
EUROOPAN
KOMISSIO
Bryssel 12.7.2023
COM(2023) 424 final
2023/0250 (COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta
s. 5 – 6:
– – ”Lisäselvennystä tarvitaan niiden kohdennettujen ja yhdennettyjen erityistukipalvelujen suhteen, joita tarjotaan uhreille, joilla on erityistarpeita. Uhrien oikeuksia koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohdan b alakohdassa viitataan tällaisen tuen antamiseen erityisesti seksuaalisen väkivallan, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja läheisväkivallan uhreille. Siinä ei kuitenkaan nimenomaisesti viitata muihin uhriryhmiin, joilla on erityistarpeita. Siksi direktiiviin ehdotetulla muutoksella selvennetään, että kohdennettujen ja yhdennettyjen tukipalvelujen olisi oltava saatavilla myös muille uhreille, joilla on erityistarpeita. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmiskaupan, järjestäytyneen rikollisuuden, hyväksikäytön, viharikosten, terrorismin tai keskeisten kansainvälisten rikosten uhrit taikka vammaiset uhrit. Tämä ei vaikuta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta annetun ehdotuksen nojalla jäsenvaltioille asetettuihin velvoitteisiin varmistaa kohdennettujen ja yhdennettyjen palvelujen saatavuus kyseisen ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten uhreille ja erityisesti raiskauksen uhreille (kyseisen ehdotuksen 28 artiklassa tarkoitetut raiskauskriisikeskukset) tai naisten sukuelinten silpomisen uhreille (kyseisen ehdotuksen 29 artiklan nojalla).
Lisäksi vastauksena arvioinnissa havaittuihin puutteisiin tässä ehdotuksessa edellytetään myös, että jäsenvaltiot määrittävät erityisiä toimintakäytänteitä, joiden mukaisesti erityistukipalvelujen toimet organisoidaan vastaamaan kattavasti sellaisten uhrien moninaisiin tarpeisiin, joilla on erityistarpeita (ks. direktiiviin lisätty 9 artiklan 4 kohta).
Sen varmistamiseksi, ettei naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta annetun ehdotuksen ja tämän direktiivin tarkistusta koskevan ehdotuksen mukaisten jäsenvaltioiden velvoitteiden soveltamisala jää epäselväksi, ehdotetaan, että direktiiviin lisätään nimenomainen säännös, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että ne saattavat tämän ehdotuksen mukaiset velvoitteensa osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, ettei se vaikuta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta annetun ehdotuksen mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin. Lisäksi direktiivin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta annetussa ehdotuksessa käytetyn terminologian yhdenmukaistamiseksi tässä ehdotuksessa selvennetään, että silloin, kun direktiivissä viitataan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreihin, kyseisen käsitteen pitäisi kattaa myös naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhrit.
Tämä tarkistus on myös täysin yhdenmukainen uhrien oikeuksia koskevan EU:n strategian kanssa, kuten vaikutustenarvioinnissa osoitettiin.” – –
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52023PC0424
—
Uhridirektiivin muuttaminen (EU-valmistelu)
OM059:00/2023 Kehittäminen
– – ”Komissio antoi direktiivin muutosehdotuksen 12.7.2023. Asiasta annettiin U-kirjelmä (U 44/2023 vp) eduskunnalle syysistuntokaudella 2023. Ehdotusta käsiteltiin neuvoston rikosoikeusyhteistyöryhmässä (COPEN) syksyllä 2023 ja keväällä 2024. Eduskunnalle annettiin U-jatkokirje (UJ 11/2024 vp) kevätistuntokaudella 2024. Direktiiviä koskeva yleisnäkemys hyväksyttiin neuvostossa kesäkuussa 2024.” – –
https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM059:00/2023
Ilmoita asiaton viesti
—
Hallituksen esitys HE 11/2024 vp
”Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta”
– – ”Perustuslakivaliokunnan mukaan on sinänsä selvää, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (katso esimerkiksi PeVL 51/2014 vp, s. 2/II, PeVL 14/ 2018 vp, s. 13 ja PeVL 20/2017 vp, s. 6) eikä suomalaisessa lainsäädännössä tule pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin (PeVL 15/2018 vp, s. 49, PeVL 14/2018 vp, s. 13, PeVL 26/2017 vp, s. 42).
Perustuslakivaliokunta on myös toistuvasti katsonut, että valtiosääntöisiin tehtäviin ei lähtökohtaisesti kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (katso esimerkiksi PeVL 31/2017 vp, s. 4). Valiokunta on kuitenkin korostanut, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (katso esimerkiksi PeVL 9/2019 vp, PeVL 6/2019 vp ja PeVL 25/2005 vp). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).
Viranomaisten toimivaltuuksia koskevaa sääntelyä arvioidessaan perustuslakivaliokunta on pitänyt arvioinnin lähtökohtana myös sitä, että viranomaisen toimivaltuuksien sääntely on merkityksellistä perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistetun oikeusvaltioperiaatteen kannalta (PeVL 51/2006 vp, s. 2/I). Julkisen vallan käytön tulee kyseisen momentin mukaan perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp, s. 74/II). Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 10/2016 vp, s. 2). – – (tekstin tummennukset omia)
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_11+2024.aspx
Ilmoita asiaton viesti
Huom. edellä olevasta
– -”Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp, s. 74/II). – –
—
Meillä tulee olla eduskunnan säätämät yhdenvertaisuutta koskevat l a i t (ei siis asetukset tai toimintaohjeet tai hallituksittain vaihtuvat hallitusohjelmat), jotta me emme joudu ”arpomaan”, mikä on Suomen virallinen linja Suomessa ja maailmalla yhdenvertaisuutta koskevissa kysymyksissä.
Ilmoita asiaton viesti
—
Esim. Elokapinan mielenosoituksen rankaisemiseen vaaditaan lain tasoisia normeja:
Ks. HE 1/1998 vp, s. 79/II
– – ”8 §. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate.
Pykälä sisältää rikosoikeudellisen Iegaliteet-
tiperiaatteen tärkeimmät ainesosat Näihin
kuuluvat ainakin vaatimus rikoksina rangais-
tavien tekojen määritteleruisestä laissa, taan-
nehtivan rikoslain kielto, rikoslain analogi-
sen soveltamisen kielto, vaatimus rikoksesta
seuraavien rangaistusten määritteleruisestä
laissa, tekohetkellä säädettyä ankararuman
rangaistuksen käytön kielto ja vaatimus ri-
kosoikeudellisten normien laintasoisuudesta.
Pykälä vastaa voimassa olevan hallitusmuo-
don 6 a §:ää (ks. HE 309/1993 vp, s. 49-50,
PeVM 25/1994 vp, s. 8).” – –
https://www.eduskunta.fi/fi/vaski/hallituksenesitys/documents/he_1+1998.pdf
—
Nyt vaan kipin kapin eduskunnassa säätämään yhdenvertaisuutta huomioivia ilmastoaktivismiin ja seksuaalivähemmistöjen kohteluun sopivia lakeja; ja sellaisia lakeja, jotka Suomi valtiona ottaa yhteiseksi linjakseen myös maailmalla.
Ilmoita asiaton viesti