Mikä taho valvoo 1.6.2023 jälkeen Suomen syrjivää lainkäyttötoimintaa, jos oikeuskansleri ei asian vanhentumisen vuoksi sitä valvo?
18 § (20.12.2022/1192)
Valvontaviranomaiset
Tämän lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.
Tämän lain noudattamista työelämässä valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset. Mainittujen viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetussa laissa (1326/2014) ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006).
Eduskuntaan ja eduskunnan toimielimiin tämän lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan vain, jos kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana.
Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, valtioneuvoston oikeuskanslerin eikä eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan.
Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten toimintaan, jos kysymys on niiden lainkäyttötoiminnasta. [tummennus oma]
L:lla 1192/2022 muutettu 18 § tulee voimaan 1.6.2023. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Valvontaviranomaiset
Tämän lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.
Eduskuntaan ja eduskunnan toimielimiin tämän lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan vain, kun kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana.
Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten eikä valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan. [tummennus oma]
—
Ks. AOK:n ”uunituore” OKV/1892/30/2022 -päätös ”Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat syyteoikeudeltaan vanhentuneesta teosta” (antopäivä 19.5.2023). Muutama pominta ko. päätöksestä alla:
- Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 3 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtäviin kuuluu tarkastaa rangaistustuomioita.
- Tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomarin on virkatoimissaan oltava tunnollinen ja huolellinen.
- Rangaistuksen tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan voi enää seurata, on luonteeltaan vakava virhe, joka vaarantaa vastaajan oikeusturvaa. Käräjätuomarin tekemä virhe sijoittuu tuomarin tehtävien ydinalueelle ja koskee niiden kannalta keskeisen ja sisällöltään selkeän sääntelyn soveltamista. Virhe on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen.
- Kyseessä olevan kaltainen virhe voisi tulla arvioitavaksi rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna tuottamuksellisena virkarikoksena. Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat.
- Apulaisoikeuskansleri on mainittujen selvityksen ja lausunnon antamisen jälkeen 19.10.2022 asiassa dnro OKV/1545/30/2022 antamassaan ratkaisussa oikaissut tiettyjä virheellisiä käsityksiä rangaistustuomioiden tarkastamisen toteuttamisesta oikeuskanslerinvirastossa. Oikeuskanslerinviraston käytössä ei ole rangaistustuomioiden tarkastamiseen mitään sellaisia järjestelmiä tai muita teknisiä apuvälineitä, jotka eivät olisi tuomioistuinten itsensä käytössä. Apulaisoikeuskansleri totesi, ettei sellaisten kehittäminen myöskään ole oikeuskanslerinviraston tehtävänä puhumattakaan käytännön mahdollisuuksista. Hän toi päätöksessään esille, että tietojärjestelmien kehittäminen tulee olemaan esillä muun muassa Tuomioistuinvirastoon suoritettavalla laillisuusvalvontakäynnillä. Apulaisoikeuskanslerin 22.11.2022 tekemästä laillisuusvalvontakäynnistä laaditussa muistiossa (OKV/2387/71/2022, s. 5–7) on käsitelty mahdollisuuksia luoda tuomioistuinten tietojärjestelmiin esimerkiksi syyteoikeuden vanhentumisesta käyttäjää varoittavia hälytystoimintoja.
–
Tarvitaan myös tuomioistuinten esittelijöiden ja tuomareiden esteellisyydestä automaattisesti ilmoittava hälytystoiminto
Huomaa edellä olevista lainauksista ”Apulaisoikeuskanslerin 22.11.2022 tekemästä laillisuusvalvontakäynnistä laaditussa muistiossa (OKV/2387/71/2022, s. 5–7) on käsitelty mahdollisuuksia luoda tuomioistuinten tietojärjestelmiin esimerkiksi syyteoikeuden vanhentumisesta käyttäjää varoittavia hälytystoimintoja”.
Hälytysjärjestelmään tulisi luoda myös esittelijöiden ja tuomareiden esteellisyydestä ilmoittava hälytystoiminto, jotta samat esteelliset esittelijät ja tuomarit eivät edes vahingossakaan osallistuisi esteellisenä saman asian ratkaisuun toiseen kertaan.
Nykyisen tuomioistuinten lainkäyttötoiminnan vuoksi muutoksenhakijalla ei ole oikein mitään mahdollisutta saada itselleen oikeutta tilanteessa, jossa hänelle on annettu samassa asiassa ja saman estellisen esittelijän ja tuomarin taholta tuomioistuimissa päätöksiä, joita rasittaa useat esittelijöiden ja tuomareiden esteellisyydet.
Yhdenvertaisuuslain 18 § muuttuu 1.6.2023 eli parin päivän päästä ja tilanne käy muutoksenhakijoille tässä esittelijöiden ja tuomarien esteellisyyttä koskevassa asiassa – tuomioistuinten esteellinen syrjivä lainkäyttötoiminta – entistä tukalammaksi, ja etenkin niissä tilanteissa, joissa oikeuskansleri on ilmoittanut, että se ei asiaa kanteluna valvo tai tutki; esim. siksi, että kanteluasia on katsottu vanhentuneeksi tai se koskee eu-direktiivien rikkomista.. Tilanne ei ole perustuslain 6 §, 21 § ja 22 § mukainen.
—
–”Todistustaakka
Yhdenvertaisuuslain erikoisuus on osittain käännetty todistustaakka. Lain 17 §:n mukaan jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 §:n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää tässä laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Säännöstä ei sovelleta rikosasian käsittelyssä.
Hallituksen esityksen (HE 44/2003 vp, s. 54) mukaan kantajan olisi esitettävä konkreettisia tosiseikkoja, joiden perusteella tuomioistuin, syrjintälautakunta tai muu toimivaltainen syrjintäasiaa käsittelevä elin voisi olettaa, että kysymyksessä olisi 6 §:ssä tarkoitettu kielletty syrjintä. Kun syrjintäolettama on syntynyt, todistustaakka siirtyy vastaajalle. Vastaajan olisi yritettävä kumota kantajan esittämä näyttö tai heikentää sitä niin, että näyttö jää näyttökynnyksen alle. Näin ollen pelkkä väite tai epäily, jota ei perusteta tosiseikkojen esittämiseen, ei siirtäisi todistustaakkaa vastaajalle.
Kiinnostava on kysymys siitä, olisiko laillisuusvalvonnassakin arvioitava yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetussa syrjintäasiassa annettua selvitystä niin, että edellä mainittu todistustaakkasäännös tulisi otetuksi huomioon. Onhan oikeusasiamieskin ”toimivaltainen viranomainen”.Tosin on luultavaa, että säännöksessä on toimivaltaisella viranomaisella tarkoitettu lähinnä viranomaisia, jotka tekevät täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, toisin kuin oikeusasiamies.
Oikeusasiamiehen käytännössä ei muun muassa menettelyn kirjallisuuden vuoksi yleensä lähdetä punnitsemaan esimerkiksi eri osapuolien toisistaan poikkeavien kertomusten uskottavuutta vastakkain.
Joitain näyttöperiaatteita on kuitenkin muodostunut.Yhtä on kutsuttu virkamiehen luotettavuusoletukseksi: virkamiehen virkavastuullaan antamien lausumien oletetaan olevan totta, jollei toisin näytetä (Lauri Lehtimaja: Selvityspyyntö ja syytteenvaara, Defensor Legis 9–10/1988, s. 517). Jos tilannetta puolestaan voidaan luonnehtia sana sanaa vastaan -tilanteeksi, on yleensä katsottu, että kantelijan väite jää näyttämättä toteen, jos sitä ei tue mikään muu selvitys (esimerkiksi 2100/06).Toisinaan oikeusasiamiehen ratkaisussa on kuitenkin arvioitu, kumpaa toisistaan poikkeavista kertomuksista on pidettävä uskottavampana (ks. putkakuolemaa koskevaa päätöstä 1147/04).
Kaikkiaan tuntuu periaatteessa mahdolliselta, että oikeusasiamiehen käytännössä noudatettaisiin yhdenvertaisuuslain tulkintaa koskevissa tapauksissa lain erityistä todistustaakkasäännöstä. Käytännössä tätä punnintaa ei ole jouduttu tekemään. Sen sijaan apulaisoikeuskansleri on tehnyt päätöksen, jossa kysymykseen on otettu selkeästi kantaa. Päätös (150/08) koski Kokemäen kaupunginhallituksen tekemää päätöstä kesätyötuen myöntämisestä kokemäkeläisille työnantajille paikallisten nuorten työllistämiseksi. Apulaisoikeuskansleri katsoi olevan ”perusteltua aihetta epäillä, että muita kuin viralliselta kotipaikaltaan kokemäkeläisiä hakijoita olisi työllistämistuen ehtojen vuoksi hakutilanteessa kohdeltu epäedullisemmin kuin kokemäkeläisiä hakijoita. Näin ollen käsitykseni mukaan yhdenvertaisuuslain 17 §:n mukainen olettama välittömästä syrjinnästä on syntynyt. – – – Kokemäen kaupunginhallituksen selvitys ei sisällä seikkoja, jotka kumoaisivat edellä esitetyn arvion syrjintäolettaman syntymisestä.”
Ei liene perusteita sille, että oikeusasiamiehen tulkinta todistustaakasta yhdenvertaisuuslakia koskevassa jutussa poikkeaisi oikeuskanslerin ja muidenkin lain toteutumista valvovien viranomaisten noudattamasta lähtökohdasta. Siten johtopäätökseni on, että myös oikeusasiamiehen tulisi noudattaa yhdenvertaisuuslain todistustaakkasäännöstä. Johdonmukaisuuden vuoksi vastaavasti tulisi menetellä myös silloin, kun kysymys on naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain tulkinnasta, sillä tuossakin laissa on vastaava todistustaakkasäännös.” – –
Lähde:
Jukka Lindstedt
”Syrjintä etnisen alkuperän perusteella”
https://www.oikeusasiamies.fi/documents/20184/44493/Liindstedt%2C+Syrjinta+etnisen+alkuperan+perusteella.pdf
Ilmoita asiaton viesti
—
Virkavelvollisuuksien ja virkatoimien todennettavuuden vaatimus
Voutilainen, Tomi – Ouli, Juuso
Defensor Legis 1/2023 s. 52–72
6.3.2023
Referee-artikkeli
Tiivistelmä
Virkamies vastaa perustuslain 118 §:n nojalla virkatoimistaan. Tämän virkavastuuta osoittavan säännöksen tosiasiallisen toteutumisen kannalta virkamiehen virkavelvollisuudet ja niihin perustuvat virkatoimet pitää pystyä todentamaan. Mikäli virkavelvollisuuksien ja virkatoimien todennettavuuteen ei kiinnitetä huomiota lainvalmistelussa ja lakien täytäntöönpanossa, voi syntyä tilanne, jossa virkavastuu jää käytännössä toteutumatta perustuslain edellyttämällä tavalla. Perustuslain 118 §:stä johtuvat vaatimukset hallinnon sääntelylle ovat nousseet esiin vasta aivan viime vuosina perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä.
Tässä artikkelissa käsitellään kysymystä, huomioidaanko hallinnon yleislainsäädännössä tällä hetkellä vaatimus virkatoimien todennettavuudesta, ja sitä, mitä vaatimuksia virkavelvollisuuksien todennettavuuden tulee täyttää, jotta perustuslaista lähtevä rikosoikeudellinen virkavastuu toteutuu. Virkavelvollisuuksien todentamista arvioidaan hallinnon yleislakien perusteella. Rikosoikeudellisen virkavastuun toteutumisen tosiasiallisia edellytyksiä tarkastellaan erityisesti rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, kieltoerehdyssäännöksen ja tuottamuksen alarajan kautta.
Rikosoikeudellisen virkavastuun toteutumatta jääminen siitä syystä, ettei virkavelvollisuuksien todentaminen ole täyttänyt rikosvastuun yleisiä edellytyksiä, on epäonnistuminen järjestelmätason näkökulmasta. Artikkelissa todetaan, että hallinnon yleislainsäädäntö jää monin osin varsin yleiselle tasolle virkavelvollisuuksien määrittelyssä, jolloin ne on määriteltävä hallinnon sisäisinä määräyksinä. Artikkelissa tuodaan esiin, että oikeuskäytännöstä ilmenevät tilanteet, joissa rikosoikeudellinen vastuu ei ole todennettavuuteen liittyvien epäselvyyksien vuoksi toteutunut, tulisi ottaa aktiivisemmin huomioon silloin, kun virkavelvollisuuksia määrittäviä säännöksiä ja määräyksiä laaditaan. Kysymys on siten virkavelvollisuuksia määrittävien säännösten ja määräysten laatuvaatimuksista.
Asiasanat
Julkinen hallinto – Virkamies – Virkavastuu – Virkavelvollisuuden rikkominen
Säädökset > Lainsäädäntö
731/1999
Suomen perustuslaki
118 §
Säädökset > Lainsäädäntö
39/1889
Rikoslaki
40 luku 9 § 40 luku 10 §
https://www.edilex.fi/defensor_legis/1000980003
Ilmoita asiaton viesti
—
39/1889
Rikoslaki
40 luku 9 § ja 10 §
9 § (12.7.2002/604)
Virkavelvollisuuden rikkominen
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (4.12.2009/990)
Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllistynyt 1 momentissa mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
10 § (12.7.2002/604)
Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.”
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L40
Ilmoita asiaton viesti
—
Tänään aamu-uutisissa uutisoitiin siitä, että kuntien tulisi varautua nyt pikaisesti siihen, että kriittistä infraa koskevia karttoja ja niiden sijaintitietoja ei tulisi antaa ’kovin helposti’ tai avoimen datan kautta ja että kuntien kesätyöntekijöiden ja -apulaisten rekrytointien ja heidän työskentelyn kohdalla (esim. kaavoitus, maankäyttö, rakentaminen) tulee entistä tarkemmin huolehtia riittävästä tietoturvan tasosta:
Ks.
KHO:2022:131
Tietosuoja – Henkilötietojen tietoturvaloukkaus – Tietoturvaloukkauksesta ilmoittaminen rekisteröidylle – Korkea riski luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille – Henkilötieto – Henkilötunnus – Identiteettivarkauden riski – Tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvän salassa pidettävän tiedon oikeudeton paljastuminen ulkopuolisille
Antopäivä:
23.11.2022
– – ”(17) Tietosuojavaltuutetun päätöksen mukaan korkea todennäköinen riski syntyy, koska ”on yleisessä tiedossa, että henkilötunnuksen joutuminen ulkopuolisten käsiin ja muun esimerkiksi nimitiedon kanssa aiheuttaa henkilölle identiteettivarkauden riskin”. Päätöstä on siten perusteltu yleisellä tiedolla laintulkintaohjeiden ja -aineiston sijasta. Mainittu yleinen tieto ei ole yhteneväinen tietosuojatyöryhmän 4.4.2017 antamien ohjeiden (Ohjeet tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista ja keinoista selvittää ”liittyykö käsittelyyn todennäköisesti” asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettu ”korkea riski”) kanssa. Tämä ”yleisen tiedon” paikkansapitävyys voidaan myös kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon, että julkisista rekistereistä, kuten lainhuutorekisteristä tiedot kiinteistönomistajien henkilötunnuksista, täydellisistä nimistä ja kotiosoitteista ovat saatavilla ilman minkäänlaisia perusteita, tunnistautumista tai valvontaa. Henkilötunnus ei ole henkilötodistus eikä salainen tieto.
(18) Pelkkä ”salassa pidettävän tiedon paljastuminen ulkopuoliselle” ei johda todennäköisen korkean riskin toteutumiseen, koska tämän tiedon pitäisi sisältää henkilötietoja, jotta asiassa ylipäänsä voitaisiin soveltaa yleistä tietosuoja-asetusta.” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1669020903173.html
—
Huom. lukekaa ajatuksella läpi tämä KHO:n vuosikirjapäätös.
Ilmoita asiaton viesti