Miksi ammatillisten opintojen henkilökohtaistamista ja hyväksilukuja koskevaa velvoittavaa lainsäädäntöä ei ole noudatettu?

Mitkä ovat nämä kahleet, jotka ovat estäneet jo 20 vuoden ajan opiskelijoiden opintojen henkilökohtaistamisia ja hyväksi lukuja vastoin OECD:n ja EU:n ohjeita ja suosituksia sekä Suomen omaa lainsäädäntöä? Miksi opiskelijoiden valitukset on muutettu kanteluiksi, joista ei ole voinut jatkovalittaa?.. Miksi oikeuskansleri ei ole puuttunut tähän ilmeiseen epäkohtaan, vaikka asiaa on useaan kertaan jo vaadittu?

Kimmo Kaution 13.2.2021 US-blogi Älyllinen epärehellisyys huutaa taivaaseen asti, nosti jälleen kerran esiin tärkeän ja vaietun opiskelijoiden kohtaaman opintojen nopeuttamista ja opintojen henkilökohtaistamista ja aikaisempien opintojen puuttuvia hyväksi lukuja koskeneen ongelman:

 

  • ”Vuoden 2001 alusta voimaan astunut Opetushallituksen määräys henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisesta edellytti, että jokaiselle toisen asteen ammatilliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen osal-listujalle tuli laatia henkilökohtainen opiskelusuunnitelma.”

 

  • Edellä mainitun Opetushallituksen määräyksen mukaisesti ei olla kuitenkaan toimittu.

 

  • Muistatte varmaan Adultan ja JAKK:in haamuopiskelijoilla valtiontukien rahastukset ja valtion osuuksien takaisinperinnät ym. Ihmettelen, miksi opiskelijoille aiheutettuja vahinkoja ja ongelmia ei ole tässä yhteydessä korvattu, jos väärin perustein maksetut valtionosuudet on nyt jo peritty koulutuksenjärjestäjiltä takaisin valtiolle? Eikö tosiaankaan yhdellekään opiskelijalle ole aiheutunut vahinkoa siitä, että hänen opintonsa ovat jääneet henkilökohtaistamatta ja aiemmat opinnot, työ- ja harrastekokemukset hyväksi lukematta?

 

 

 

  • ”Esim. vuonna 1996 kokotutkinnon suoritti vain 2 645 aikuista. Tutkintorakenteessa oli syksyllä 2 000 yhteensä 388 tutkintonimikettä, joista ammatillisia perustutkintoja 95, ammattitutkintoja 174 ja erikoisammattitutkintoja 119. Samaan aikaan 342:lle tutkintonimikkeelle oli voimassa tutkinnon perusteet. Opetusministeri vastaa tutkintorakenteesta. Opetushallitus päättää tutkintojen perusteista ja asettaa tutkintotoimikunnat. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkinnossa edellytetty ammattitaito, ja tämä ajatustapa poikkeaa perinteisestä tavasta säädellä koulutusta opetussuunnitelman perusteilla. Tutkintotoimikunnat vastaavat tutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta ja tutkintojen järjestäjät puolestaan toimeenpanevat tutkintotilaisuuksia. Yksittäisten tutkintotilaisuuksien määrästä ei ole käytettävissä tietoa, mutta vuonna 2000 170 tutkintotoimikuntaa on tehnyt järjestämissopimuksen 422 laitoksen kanssa, ja eri tutkinnoista on kaikkiaan 2 198 sopimusta. Järjestämissopimuksia on melko tasaisesti ympäri maan. Järjestelmän yhtenä keskeisenä lähtökohta-ajatuksena oli tarjota aikuisille mah-dollisuus osoittaa oma ammattitaito ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomissa tutkinnoissa. Toisena keskeisenä lähtökohtana oli lisätä työelämän ja ammatillisen aikuiskoulutuksen välistä yhteistyötä.”

 

  • Kuka vastaa siitä, että tämä Opetushallituksen 2001 antama määräys ei ole toteutunut tuhansien opiskelijoiden kohdalla vielä tähän päivään mennessä, eikä opiskelijat, joita on kaltoin kohdeltu ja jotka ovat kärsineet suoranaista vahinkoa opintojen puuttuvien henkilökohtaistamisten vuoksi, ole saaneet maassamme oikeutta itselleen?

 

  • Milloin puuttuvista opintojen henkilökohtaistamisista aletaan maksaa vahingonkorvauksia vahinkoa kärsineille opiskelijoille? Opintojen henkilökohtaistamista koskeva laki on ollut velvoittavaa lainsäädäntöä  jo vuodesta 2006 – 2007 (HE 39/2017, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ammatillisesta koulutuksesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi)

JYVÄSKYLÄ STUDIES IN EDUCATION, PSYCHOLOGY AND SOCIAL RESEARCH 610
Päivi Kilja
Opintojen henkilökohtaistaminen aikuisoppijoiden kokemana
Eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimus näyttötutkintomestarikoulutuksen kontekstissa (2018)

Editors
Timo Saloviita
Department of Teacher Education, University of Jyväskylä
Sini Tuikka, Päivi Vuorio
Publishing Unit, University Library of Jyväskylä

  • ”Vuonna 1998 lainsäädäntöä uudistettiin siten, että ammattitutkintolaki kumottiin ja näyttötutkintojärjestelmää koskevat säädökset siirrettiin lakiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (L631/1998). Lainsäädännön mukaan ammatillinen aikuiskoulutus määritettiin olevan ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomia, näyttötutkintoina suoritettavia ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja samoin kuin niihin valmistavaa koulutusta ja muuta kuin näyttötutkintoon valmistavaa ammatillista lisäkoulutusta. Samalla lainsäädännöllä määrättiin, että koulutuksen järjestäjän on huolehdittava henkilökohtaistamisesta näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisessa, tutkinnon suorittamisessa ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisessa. (Lakio 2014, 8–10; Ropponen 2015, 27–37.)” Lähde

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu