Muutoksenhaussa olevien tapaturma-, potilas- ja lääkevahinkopäätöksistä valittavat tulee rinnastaa vammaisiin (HE 19/2014 vp)

Voiko Suomi rajata tuomioistuinten lainkäyttötoiminnan Yhdenvertaisuuslain mukaisen valvonnan ulkopuolelle? Tällä hetkellä tällaista rajausta ei ole eikä tulossa oleva rajaus perustune nykyisen Yhdenvertaisuuslain HE 19/2014 vp -esitöihin. (Ks. ajantasainen Yhdenvertaisuuslaki 18 §; 1.6.2023 voimaan astuva muutos).

KHO:2019:155 -vuosikirjapäätöksen lainkäyttötoiminnan rajaus ei perustu ajantasaiseen Yhdenvertaisuuslakiin (huom. PL 2,3 §). Ja oliko rajauksesta tässä yhteydessä edes tarpeen päättää? (Yhdenvertaisuuslaki – Syrjintä – Valvonta – Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta – Avoimien ovien päivän järjestelyt ylimmissä tuomioistuimissa – Pääsyn estyminen tilaisuuksiin)

—

Mitä tämän blogin varsinaiseen aiheeseen tulee, niin HE 19/2014 vp:ssä sanotaan vammaisten kohdalla, että  

• Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa lähtökohtana on vammaisen ihmisen tarve kyseisessä yksittäisessä tilanteessa. Toisaalta etenkin laajaa toimintaa harjoittavalta tavaroiden tai palvelujen tarjoajalta voidaan edellyttää jonkinasteista, yleisen elämänkokemuksen perusteella ennakoitavissa olevaa varautumista mahdollisiin yleisimpinä pidettäviin mukautustilanteisiin, kuten esimerkiksi liikunta- ja näkövammaisten asiointiin. Koska vammaisten ihmisten mukautustarpeet ja -tilanteet vaihtelevat, mukautustarve ilmenee toimijalle usein siten, että vammainen ihminen pyytää mukautusta kun katsoo sitä tarvitsevansa.

• Yhdenvertaisuuslain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti hallituksen valmistelevan esityksen sellaiseksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi, jossa lähtökohtana on suomalainen perusoikeusjärjestelmä ja kaikkien syrjintäperusteiden asettaminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin (EV 95/2003 vp).

• Syrjintäsäännöksellä ei ole kielletty kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä. Olennaista on, voidaanko erilainen kohtelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat (HE 309/1993 vp, s. 44; PeVL 14/2006 vp, s. 2; PeVL 25/2006 vp, s. 2; PeVL 46/2006 vp, s. 2). Säännös ei estä esimerkiksi niin sanottua positiivista erityiskohtelua eli tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi tarpeellisia sellaisia toimia, joilla pyritään tietyn ryhmän aseman ja olosuhteiden parantamiseen (HE 309/1993 vp, s. 44).

• Perustuslakivaliokunnan käytännössä on erottelun hyväksyttävyyden lisäksi kiinnitetty huomiota myös valitun keinon oikeasuhtaisuuteen (ks. esim. PeVL 38/2006 vp, s. 2; PeVL 60/2010 vp, s. 3; PeVL 23/2012 vp, s. 2).

• Syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtavat syrjivään lopputulokseen. Menettelyn syrjivyyttä on arvioitava sen tosiasiallisten seurausten kannalta. Suosinta tai jonkin yksilön tai ryhmän asettaminen etuoikeutettuun asemaan on kiellettyä, jos se asiallisesti merkitsee toisiin kohdistuvaa syrjintää (HE 309/1993 vp, s. 44; PeVL 28/2009 vp, s. 2). Keskeiseksi hyväksyttäväksi perusteeksi joidenkin henkilöiden tai ryhmien erityiskohtelulle on muodostunut jonkun toisen perusoikeuden turvaaminen (ks. esim. PeVL 3/1997 vp, s. 3; PeVL 57/2001 vp, s. 2). Myös esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon turvaaminen on katsottu hyväksyttäväksi erotteluperusteeksi (PeVL 9/2000 vp, s. 2; PeVL 43/2002 vp, s. 2).

• Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 6 §:n 4 momentti puolestaan sisältää erityissäännöksen sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Säännös edellyttää sukupuolten tasa-arvon edistämistä yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

• Perustuslain yhdenvertaisuussääntely koskee lähtökohtaisesti vain ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan. Näkökulman merkitys on sitä vähäisempi mitä etäisempi tämä yhteys on (PeVL 11/2012 vp, s. 2).

• Perustuslain 22 §:ssä on säädetty perus- ja ihmisoikeuksien yleisestä turvaamisvelvoitteesta. Säännös korostaa pyrkimystä perusoikeuksien aineelliseen turvaamiseen muodollisen, menettelyvaatimuksiin liittyvän perus-oikeusturvan rinnalla. (tummennus oma)

Lähde: HE 19/2014 Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

–

Tuleeko Suomen tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten lainkäyttötoiminnasta ulkoisen yhdenvertaisuusvalvonnan poistumisen jälkeen täysin sääntelemätön ja mielivaltaan perustuva ”pimeä alue”? Vrt. tuomioistuinten sisäinen valvonta, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten omat työjärjestykset.

Esimerkiksi KHO:ssa on tällä hetkelläkin lainkäyttöön sisältyviä toimintoja, jotka ovat ilmeisen selvästi perustuslain 21 §:n ja 22 §:n vastaisia ja samalla HE 78/2000 vp:n vastaisia, mm. esittelijöiden ja tuomareiden esteellisyydet, koska käsiteltäviä asioita ei heille jaeta sattumanvaraisesti kuten HE 78/2000 vp:ssä edellytetään, vaan ne jaetaan asian jo aikaisemmissa vaiheissa käsitelleille esittelijöille ja tuomareille.

KHO:ssa (ja muissa hallinto-oikeuksissa) jaetaan esittelijöille ratkaistavaiksi heidän omista esittelyistään tehdyistä päätöksistä jätetyt ilmeisen kohtuuttomia oikeudenkäyntimaksuja koskevat oikaisuvaatimukset (vrt. EU:n estellisyystestin subjektiivinen ja objektiivinen esteellisyys).

Jos Suomen oma lainkäyttötoiminta rajataan pois Yhdenvertaisuuslaista 1.6.2023 alkaen, miten voidaan valvoa, että esim. Yhdevertaisuuslain 18 §:n ja perustuslain PL 2,3 §, 6 §, 21 § ja 22 § mukainen ja HL 31 § ja 32 § (muutoksenhakuasioiden selvittämisvastuu viranomaisella) ja HL 44 § ja 45 § (muutoksenhakijan vaatimuksiin perustuva päätöksen perusteluvelvollisuus viranomaisella) on tosiasiallisesti käytännössä myös toteutettu – ja että annetut päätökset ovat samalla myös EU:n perusoikeuskirjan ja muiden Suomea sitovien kv-ihmisoikeus- ja ympäristöoikeussopimusten mukaisesti kaikkia suomalaisia – siis eu-kansalaisia – sitovia?

—

18 § (20.12.2022/1192)

Valvontaviranomaiset

Tämän lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.

Tämän lain noudattamista työelämässä valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu ja työsuojeluviranomaiset. Mainittujen viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetussa laissa (1326/2014) ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006).

Eduskuntaan ja eduskunnan toimielimiin tämän lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan vain, jos kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana.

Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, valtioneuvoston oikeuskanslerin eikä eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan.

Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten toimintaan, jos kysymys on niiden lainkäyttötoiminnasta.

18 §

Valvontaviranomaiset

Tämän lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.

Eduskuntaan ja eduskunnan toimielimiin tämän lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan vain, kun kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana.

Tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten eikä valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan.

Lähde:(30.12.2014/1325)  Yhdenvertaisuuslaki