O. Mäenpää 15.2.2023, HE 274/2022 vp, saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta

—

”Keskustan ministeriryhmän eriävä mielipide hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta.”

3. Lappalaisperuste (s. 5 – 6)

– – ”Ensimmäiset saamelaiskäräjävaalit pidetiin vuonna 1999. Saamelaiskäräjät kuitenkin hylkäsivät kaikki lappalaisperusteella hakeneet. Myös korkein hallinto-oikeus, johon asiasta valitettiin, hylkäsi käytännössä kaikki tällä perusteella valittaneet.

Myös tämän jälkeen saamelaiskäräjien hallitus on hylännyt lappalaisperusteella hakeneet. Toisaalta saamelaiskäräjien hyväksynyt lappalaisperusteen, jos henkilö on haluttu merkitä vaaliluetteloon. Henkilö hakeutui vaaliluetteloon muun muassa sillä perusteella, että hän oli 1739 maakirjaan merkityn lappalaisen jälkeläinen. Saamelaiskäräjien hallitus hyväksyi henkilön saamelaiskäräjälain 3 §:n 1–3 kohdan perusteella. Toisen kohdan osalta hallitus totesi päätöksessä, että »saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä ei ole enää ajanmukainen, se sulkee pois vaaliluettelosta henkilöitä, jotka ovat saamelaisia mutta ovat menettäneet kielen vahvan suomalaistamisen myötä».7

Saamelaiskäräjien käytäntö näyttäytyy syrjivänä. Laki on sinällään selvä ja yksiselitteinen ja jokaisella hakijalla on ollut arkistoviranomaisen antama todistus siitä, että henkilö polveutuu kyseisiin luetteloihin merkityistä saamelaisista. Tästä huolimatta valitukset on hylätty. Perusteena on käytetty sitä, että lain esitöissä oli maininta, jonka mukaan asetuksella olisi voitu määrätä, että osa laissa tarkoitetuista luetteloista voitaisiin jättää huomioimatta. Eduskunta kuitenkin poisti tämän mahdollisuuden ja sääti sen sellaisena kuin se on nykyisessä laissa. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla, että lakia sovelletaan sen sanamuodon mukaisesti. Enemmistö viittaa tässä yhteydessä oikeuskirjallisuuteen ja Leena Heinämäkeen.

Saamelaiskäräjätoimikunnalle antamassaan lausunnossa Heinämäki toteaa, että ”on sangen ongelmallista, että meillä on laki, jota ei ole tarkoitettukaan noudattaa sanamuodon mukaisesti”.8 Epäselväksi kuitenkin jää, mihin tällainen kannanotto perustuu. Vallitsevan käsityksen mukaan laintulkinnan osalta ratkaisevaa on lainsäätäjän kanta. Jos selvää ja riidatonta säädöstekstiä ei noudateta, eduskunnan tahto ei toteudu.

Käytäntö, jossa lappalaisperustetta ei sovelleta, on jatkunut aina nykyhetkeen asti. Tämä tulee esille myös hiljattain annetuissa KHO:n päätöksissä. Oikeuden linja näyttää myös muilta osin olevan sellainen, että yhdenvertaisuus ei ole kovinkaan keskeinen kriteeri. Vuoden 2019 saamelaiskäräjävaaleja koskeviin KHO:n päätöksiin sisältyy useita päätöksiä, joissa KHO on hylännyt sisaruksia, vaikka samojen henkilöiden täyssisaruksia on aikaisemmin hyväksytty KHO:n päätöksillä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.9

Ulkopuolisesta voi tuntua yllättävältä minkä vuoksi lappalaisperuste halutaan poistaa. Nimenomaan saamelaiskäräjille valittujen saamelaispoliitikkojen enemmistö on ollut tämän vaatimuksen takana. Vaikka asiaa onkin pyritty perustelemaan oikeudellisilla argumenteilla, asian taustalla voi löytää myös poliittisia syitä. Toisin kuin monen muun vaaleilla valittavan toimielimen osalta, saamelaiskäräjävaaleissa kysymys on siitä, että samalla, kun saameleiskäräjille valitut saamelaispoliitikot päättävät henkilön merkitsemisestä saamelaiskäräjin vaaliluetteloon, samalla päätetään myös siitä, kenellä on oikeus äänestää seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa. Kun saamelaiskäräjille on mahdollista päästä jo muutamalla kymmenellä äänellä ja valituksi tulo ratkeaa monissa tapauksissa muutaman äänen erolla, on selvää, että jo muutamalla uudella äänestäjällä on merkitystä vaalituloksen kannalta.” – –

s. 7:

Lappalaisperusteella hakeneet ovat pääsääntöisesti inarinsaamelaisia/ metsäsaamelaisia, jotka todennäköisesti tulisivat äänestämään omaan ryhmäänsä kuuluvaa ehdokasta. He ovat etnisesti saamelaisia, mutta he ovat menettäneet kielen suomalaistamispolitiikan seurauksena tai kysymys on henkilöistä, jotka olisivat täyttäneet kielikriteerin vuonna 1962, mutta heidän vanhempiaan, isovanhempiaan tai isoisovanhempiaan ei haastateltu. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen heistä on valittanut neljän vuoden välein, eli vaaleihin liittyen, noin 100-200 henkeä. (tummennus oma)

Mikäli hakijoita hyväksyttäisiin vaaliluetteloon lappalaisperusteella, tällä olisi vaikutusta myös saamelaiskäräjien vaalitulokseen. Saamelaispoliitikkojen näkökulmasta on siis ymmärrettävää, että osalla saamelaispoliitikkoja on intressi säilyttää lappalaisperuste ja vaatia lain noudattamista, toisten intressissä on taas lappalaisperusteen poistaminen. Lainsäädännön ei tulisi kuitenkaan perustua tällaisiin syihin.” – –

https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/30147935/Keskustan+ministeriryhm%C3%A4n+eri%C3%A4v%C3%A4+mielipide+17.11.2022_saamelaisk%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4laki.pdf/a9b456b7-fc9e-be65-b611-3b3452f81f12/Keskustan+ministeriryhm%C3%A4n+eri%C3%A4v%C3%A4+mielipide+17.11.2022_saamelaisk%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4laki.pdf?t=1668684591793