OKV 2.1.2023: Tuomarin ja syyttäjän menettely asiassa, jossa vastaaja tuomittiin osin kahdesti samoista teoista
Miten Suomi oikeasti aivan käytännön tasolla valvoo tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten tuomarien ja esittelijöiden ratkaisutoimintaa? Tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomarin on virkatoimissaan oltava huolellinen.
—
- – – s. 3/6: ”ROL 1 luvun 13 §:n mukaan syyttäjä saa hakea muutosta myös rikosasian vastaajan eduksi tai muuttaa vastaajan vahingoksi tekemänsä muutoksenhakemuksen vastaajan eduksi. Mainitun säännöksen esitöiden mukaan säännös on perusteltu sen vuoksi, ettei syyttäjällä ole oikeudenkäynnissä valvottavanaan omia etuja, vaan hän toimii valtion rikosoikeudellisten etujen edustajana. Syyttäjän tehtävänä on myös valvoa, ettei ketään tuomita epäoikeudenmukaiseen seuraamukseen, vaan että vastaajan edut tulevat oikeudenkäynnissä oikeudenmukaisesti huomioiduiksi. (HE 82/1995 vp, s. 42)” – –
- HE 82/1995 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi Iainsäädännöksi
—
- – – s. 4/6: ”Valtakunnansyyttäjän muutoksenhausta hovioikeuteen antaman yleisen ohjeen VKS:2021:2 mukaan syyttäjä osallistuu kaikkiin rikosasioiden oikeudenkäynteihin asianosaisena, jonka tehtävänä on myös yleisen edun toteutumisen valvonta. Syyttäjällä on aineellisesti oikean lopputuloksen saavuttamisen lisäksi merkittävä vastuu oikeuskäytännön kehittämisessä. Syyttäjän velvollisuuksiin ja vastuuseen kuuluu hakea muutosta asioissa, joissa hän näkee lainkäytön tai rangaistuskäytännön epäyhtenäisyyttä.” – –
- VKS:2012:2 Syyttäjän muutoksenhaku hovioikeuteen
—
Miten vastaava ”ei kahdesti samassa asiassa” -rikkomus hallinto-oikeuksien puolella menisi? Tunnetko Sinä tällaisia tapauksia?
Tämä edellä kerrottu tapaus eli OKV:n 2.1.2023 antama OKV/1729/31/2022 -ratkaisu on nyt käräjäoikeuden puolella.
Kuinka asia silloin menisi, jos kyse olisi hallinto-oikeudessa, KHO:ssa tai Vakuutusoikeudessa asianosaiselle samassa asiassa annetuista useista lainvoimaisista päätöksistä ja edelleen näiden päällekkäisten – useilla päätöksillä ratkaistujen asioiden ”ei kahdesti samassa asiassa” -sääntörikkomusten ja siten ilmeisen kohtuuttomien lainvastaisten oikeudenkäyntimaksujen poistoista; ja edelleen tilanteessa, jossa alkuperäisten hakemus-, valitus- ja kanteluasioiden aineelliset päätöksen perustelut puuttuvat.
Miten tällainen ”tuplapäätösten” suma saadaan sellaisten esteettömien tuomareiden ja esittelijöiden toimesta ratkaistavaksi, jotka eivät ole asian päätöksentekoon aikaisemmin osallistuneet – riittääkö tuomioistuimissa tällaisissa tilanteissa käytännössä riittävästi esteettömiä tuomareita ja esittelijöitä?
Onko tuomioistuinten resursointi nykytasolla riittävää? Valtion vastuu asiassa? Muutoksenhakijan oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen PL 21 § ja 22 § mukaisesti?..
Kun jatketaan edellä kuvattua asiaa vielä paljon vaikeampaan tilanteeseen:
Miten tällaisessa edellä kuvatussa ”lainvastaisten tuplapäätösten sumassa” esteettömät esittelijät tai tuomarit pystyvät asiaa edes ratkomaan, jos tilanteeseen on ajauduttu alkuperäisten päätösten ja niitä seuraavien ”tupla- jopa ”triplapäätösten” ja Hallintolain 45 §:n ja EU-perusoikeuskirjan vastaisesti perustelematta jääneiden päätösten vuoksi?
Ei asiaa ratkaisemaan otettu esteetönkään esittelijä tai tuomari pysty enää jälkeen päin ”taikomaaan” alkuperäiselle päätökselle ns. aineellisia perusteluja ts. kertomaan, miten alkuperäisessä päätöksessä asiat olivat menneet ihan käytännön tasolla.
Kuka kertoisi, miten sitten edetään, jos Suomesta ei löydy enää esteetöntä toimivaltaista tuomioistuinta ratkaisemaan tällaista päällekkäisten aineellisesti ja asianosaisen vaatimuksiin nähden perustuvaa perustelemattomien päätösten sumaa..
EU-tuomioistuinko ratkaisee tai antaa ratkaisusuosituksen tällaisessa tilanteessa? Koskeeko tällainen ratkaisu samalla myös muita EU-jäsenmaita?
—
”Ne bis in idem
Ne bis in idem on latinankielinen fraasi ja oikeusperiaate, joka tarkoittaa ”ei kahdesti samassa (asiassa)”. Sisällöllisesti se tarkoittaa prosessioikeudessa sitä, että samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota eli tuomioistuin ei saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista seikkaa, joka jo on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.” – –
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ne_bis_in_idem
—
Onko päätös ratkaistu, jos sitä ei ole perusteltu?..
Ilmoita asiaton viesti
—
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MICHAL BOBEK
8 päivänä heinäkuuta 2021 ( 1 )
Asia C‑132/20
BM,
DN ja
EN
vastaan
Getin Noble Bank S.A.,
muuna osapuolena
Rzecznik Praw Obywatelskich
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Najwyższy (ylin tuomioistuin, Puola))
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 267 artikla – Tuomioistuimen käsite – Käsite ”lailla perustettu” – Tuomioistuinten riippumattomuus – Kysymysten merkityksellisyys – SEU 19 artiklan 1 kohta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Arvioinnin tyyppi – Menettely kansallisen tuomarin nimittämiseksi – Lustraatiotoimenpiteet – Tuomareiden erottamattomuus
– – ”98
– – ”Ensinnäkin viitatessaan ”kaikkiin merkityksellisiin olosuhteisiin” unionin tuomioistuin ei ole sulkenut pois mitään merkityksellisten te[k]ijöiden tyyppiä tai ryhmää. Unionin tuomioistuin mielestäni vain ehdotti, että tuomioistuinten riippumattomuutta (tai sen puutetta) arvioitaessa ei välttämättä riitä, että tarkastellaan pelkästään ”kirjoitettua lakia”. ( 49 ) Usein on myös tarpeen selvittää näiden sääntöjen soveltamista koskevaa varsinaista käytäntöä. ( 50 ) Näin ollen huomioon voidaan ottaa, ja tarvittaessa olisi otettava, sekä muodollisia että institutionaalisia osatekijöitä (jotka ovat keskeisiä arvioinnissa in abstracto) ja konkreettisempia ja tapauskohtaisia osatekijöitä (jotka ovat keskiössä arvioinnissa in concreto).
99.
Kun otetaan huomioon ne lukuisat eri tilanteet, joissa tuomioistuinten riippumattomuus voi tulla esille, on mahdotonta sanoa etukäteen, minkä tyyppisillä osatekijöillä olisi oltava enemmän painoarvoa. Näiden osatekijöiden – joita on joka tapauksessa arvioitava yhdessä – merkitys riippuu tietysti kyseisen asian erityispiirteistä.
100.
Yhtä tärkeä on myös se yleinen asiayhteys, jossa säännöt toimivat, ja se, miten ne liittyvät toisiin sääntöihin ja toimijoihin tai toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Riippuvuus (tai riippumattomuus) on jo luonnostaan suhteellista: se on riippumattomuutta tai riippuvuutta jostakin tai jostakusta. Siten kuvaannollisesti puhuen sen arviointi ei voi rajoittua siihen, että tutkitaan mikroskoopilla yhtä salamisiivua ottamatta huomioon jäljelle jäävää salamipötköä, sitä, miten ja missä sitä tavallisesti säilytetään sekä sen etäisyyttä muista varastossa olevista esineistä ja suhdetta niihin, samalla kun piittaamattomasti sivuutetaan se, että huoneen nurkassa väijyy melko iso petoeläin.
101.
Toiseksi, mikä on ehkä vieläkin tärkeämpää, on yksinkertaisesti mahdotonta laatia ex ante yleispätevä arviointiperuste tuomioistuinten riippumattomuuden arvioimiseen kyseisessä asiassa sovellettavasta unionin säännöksestä tai määräyksestä riippumatta. Jos yritetään määrittää vakuuttavasti abstraktisti, milloin tietty tuomioistuin on tarkasti ottaen ”riippumaton”, tietämättä joko tarkoitusta, johon kysymykset on laadittu, – toisin sanoen onko ne muotoiltu SEUT 267 artiklan, perusoikeuskirjan 47 artiklan vai SEU 19 artiklan 1 kohdan yhteydessä – tai yksittäistapauksen olosuhteita, ollaan aika lähellä sitä, että unionin tuomioistuinta pyydetään menemään perä edellä puuhun, kuten sananlaskussa sanotaan.” – –
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:62020CC0132&from=EN
Ilmoita asiaton viesti