Onko Suomi noudattanut ajantasaista Yhdenvertaisuuslakia ja lain esitöiden tavoitteita (HE 19/2014 vp), esim. saamelaiskysymyksissä?

Yhdenvertaisuusvaluutetun ja hallinto-oikeusviranomaisten velvollisuutena on Hallintolain 31 § ja 32 § mukaisesti selvittää heille ilmoitettu syrjintä.

Voisivatko kaikki itsensä syrjityksi kokevat saamelaiset edelleen ilmoittaa saamansa syrjivät hallinto-oikeuspäätökset Yhdenvertaisuusvaltuutetulle/-lautakunnalle ja hakea kärsimistään vahingoista korvauksia?

Suomea on kansainvälisesti moitittu jo pitkään siitä, että se ei ole noudattanut esim. HE 19/2014 vp lainvalmistelun mukaisia ”yleisesti noudattavia ehtoja” saamelaisia koskevissa hallinto-oikeuspäätöksissä.

—

HE 19/2014 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

– – ”Rikoslain 11 luvun 11 §:n mukaan se, joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla, tai kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen,  poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen” – –

s. 102 – 104:

– – ”10 §. Asian vireilletulo.

Pykälään ehdotetaan otettaviksi säännökset asian vireillepanemisesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa. Ehdotetut säännökset vastaavat keskeisiltä osiltaan vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetun lain 7 h §:ssä sekä tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain 12 §:ssä säädettyä.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan asia pannaan lautakunnassa vireille kirjallisesti. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 9 §:n mukaan viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja täyttää vaatimuksen kirjallisesta muodosta. Asia voitaisiin siten panna vireille myös sähköisesti. Säännökset vireillepanoon oikeutetuista olisivat ehdotetun yhdenvertaisuuslain 21 §:ssä ja voimassa olevan tasa-arvolain 20 §:ssä. Yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain vireillepanosäännökset ovat erilaiset.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä seikoista, jotka on ilmoitettava asiaa vireille pantaessa. Asiaa vireille pantaessa tulisi ensinnäkin ilmoittaa hakijan nimi ja kotipaikka. Lisäksi tulisi ilmoittaa hakijan mahdollisen laillisen edustajan tai asiamiehen yhteystiedot sekä se osoite, johon asiaa koskevat kutsut, kehotukset ja ilmoitukset voidaan lähettää. Hakemuksesta tulee käydä ilmi myös muiden asianosaisten nimet ja yhteystiedot. Tällainen asianosainen olisi esimerkiksi se luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka toimintaa hakijan väitteet koskevat. Näitä tietoja ei kuitenkaan olisi tarpeen ilmoittaa, jos tietojen hankkiminen olisi hakijalle kohtuutonta. Tietojen hankkiminen olisi kohtuutonta esimerkiksi jos asianosaisen henkilöllisyyttä tai yhteystietoja ei voida tavanomaisin keinoin selvittää.

Vireillepanoasiakirjasta tulee käydä ilmi hakijan vaatimus. Hakijan olisi niin ikään ilmoitettava vaatimustaan tukevat perusteet ja tosiseikat. Hakijan olisi siten pyrittävä tekemään selkoa asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisistä seikoista esimerkiksi kuvaamalla tapahtumain kulkua sekä liittämällä mukaan mahdolliset asiaan liittyvät asiakirjat samoin kuin esitettävä käsityksensä siitä, miksi hän katsoo tulleensa syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi. Lisäksi hakemuksesta tulisi ilmetä, onko asia ratkaistu tai vireillä jossakin toisessa viranomaisessa tai tuomioistuimessa. Hakijan olisi ilmoitettava asia vain jos se on hänen tiedossaan, joten säännös ei edellyttäisi hakijan ottavan aktiivisesti asiasta selkoa.

Pykälän 2 momentin sääntely vastaisi pääosiltaan vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetun lain 7 h §:n 2 momentissa sekä tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain 12 §:n 2 momentissa säädettyä. Pykälään ei olisi tarpeen ottaa hakemuksen täydentämistä koskevia säännöksiä nykyisen vähemmistövaltuutettua ja syrjintälautakuntaa koskevan lain 7 h §:n 4 momentin tapaisesti. Asiakirjan täydentämisestä on nykyisin yleiset säännökset hallintolain (434/2003) 22 §:ssä. Viranomaisen on sen perusteella kehotettava lähettäjää täydentämään puutteellinen asiakirja, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä ja että asia voidaan jättää tutkimatta jos kehotusta ei noudateta.

11 §. Asian jättäminen tutkimatta.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan lautakunta ei ota tutkittavaksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa vireillä olevaa asiaa. Lautakunnalla ei siten olisi toimivaltaa tutkia asiaa, joka on vireillä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Eduskunnan oikeusasiamiehestä tai valtioneuvoston oikeuskanslerista on säädetty vastaavaan tapaan. Säännös vastaisi pienin sanamuotoa koskevin tarkistuksin voimassa olevan yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentin sääntelyä.

Lautakunnan ei tulisi myöskään ottaa tutkittavaksi oikaisu- tai muutoksenhakumenettelyssä olevaa asiaa. Jos asian lautakunnassa vireille tulemisen jälkeen sama asia tulee vireille myös tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, lautakunnan tulisi keskeyttää asian enempi käsittely ja vasta tuomioistuimen tai muun viranomaisen tekemän päätöksen lainvoimaiseksi tultua päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Pääasian tultua tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa ratkaistuksi lautakunta voisi kuitenkin arvioida, onko asiassa syytä ryhtyä ehdotetun yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentissa tai tasa-arvolain 21 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan lautakunnan puheenjohtaja voi päättää asian tutkimatta jättämisestä ja hylätä selvästi perusteettoman vaatimuksen. Puheenjohtaja voisi päättää jättää asian tutkimatta esimerkiksi, jos asia ei kuulu lautakunnan toimivaltaan tai jos asiaa ei ole laitettu vireille laissa edellytetyllä tavalla. Puheenjohtajan ollessa
estyneenä hänen toimivaltaansa käyttää lautakunnan varapuheenjohtaja.

12 §. Hallintolain soveltaminen.

Ehdotetun pykälän mukaan menettelyyn lautakunnassa sovelletaan hallintolakia (434/2003), jollei ehdotetussa laissa, yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa menettelystä toisin säädetä. Säännös vastaisi vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetun lain 7 j §:n 3 momentissa säädettyä. Säännös korvaisi mainitun lain 7 i §:n, jossa säädetään asian käsittelystä lautakunnassa. Säännös korvaisi myös tasa-arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta annetun lain 14 §:n sekä sen nojalla annetun asetuksen 11 §:n säännökset asian käsittelystä. Edellä mainitun perustella hallintolain 6 luvun säännöksiä asian selvittämisestä ja asianosaisen kuulemisesta sovelletaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan, joten näiltä osin asian selvittämisestä on tarpeetonta säätää erikseen. Hallintolain mukaisesti
lautakunnan tulee kielto- tai velvoitepäätöstä koskevassa asiassa pyytää hakijan vastapuolta vastaamaan hakemukseen. Lautakunta voi kielto- tai velvoitepäätöstä koskevassa asiassa myös kuulla asianosaisia ja asiantuntijoita, hankkia lausuntoja ja muita selvityksiä sekä toimittaa katselmuksia samoin kuin pyytää hallinto-oikeudelta virka-apua todistajien kuulemiseksi. Puheenjohtaja voi asiaa valmisteltaessa päättää mainittuihin toimiin ryhtymisestä.
Hallintolain säännösten mukaan hallinto-asian käsittelyssä tulee tavoitella oikeaa lopputulosta, joka edellyttää riittävää ja oikeaa asiatietoa. Asian selvittämistä koskeva tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttää, että sellaisten asioiden yhteydessä, jossa on useita asianosaisia, on kaikille varattava yhtäläinen oikeus selvityksen esittämiseen. Näin ollen nykyisen vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetun lain 7 i §:n 1 momentissa säädetty lautakunnan velvollisuus pyytää hakijan vastapuolelta vastausta hakemukseen seuraa hallintolaista eikä siitä ole tarpeen säätää erikseen. Hallintolain 10 §:n säännös viranomaisten yhteistyötä koskevasta velvoitteesta soveltuu niin ikään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan. Säännöksen mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa ja muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä.

13 §. Muutoksenhaku.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta lautakunnan tekemiin päätöksiin. Säännöksen mukaan näistä päätöksistä saa hakea muutosta hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ehdotettu pykälä vastaisi pääosin yhdenvertaisuuslain nykyistä 18 §:n 1 momentin säännöstä muutoksenhausta syrjintälautakunnan päätökseen sekä nykyistä tasa-arvolain 22 §:n 1 momenttia. Uusia valituskelpoisia päätöksiä olisivat kohtuullisia mukautuksia ja yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua viranomaisen ja koulutuksen järjestäjän suunnitteluvelvoitetta koskevat lautakunnan päätökset sekä sovinnon vahvistamista koskevat päätökset. Kaikki edellä mainitut lautakunnan päätökset voivat suunnitteluvelvoitetta lukuun ottamatta koskea yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, minkä vuoksi päätöksistä tulisi perustuslain 21 §:n mukaisesti voida valittaa. Koska lautakunta olisi luonteeltaan hallinnollinen lainkäyttöviranomainen, olisi tarkoituksenmukaista, että muutoksenhakuasian ratkaisee hallinto-oikeus.

Toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta säädetään hallintolainkäyttölain 12 §:n mukaisesti. Valitettaessa sellaisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa, hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentin mukaan valitus tehdään siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy esimerkiksi sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Koska säännöksen nojalla ei kaikissa tapauksissa olisi yksiselitteistä se, määräytyisikö toimivaltainen hallinto-oikeus syrjijäksi vai syrjityksi väitetyn henkilön kotipaikan mukaan, tarvittaisiin erillinen säännös. Ottaen huomioon, että lautakunta käsittelisi jatkossa myös edistämisvelvollisuuden laiminlyömistä koskevia asioita, ehdotetaan myös, että toimivaltainen hallinto-oikeus olisi voimassa olevasta yhdenvertaisuuslaista sekä tasa-arvolaista poiketen vireille panijan vastapuolen kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan hallinto-oikeus riippumatta siitä, onko valittajana esimerkiksi syrjijäksi vai syrjityksi väitetty henkilö.

Jos asiassa ei ole toimivaltaista hallinto-oikeutta edellä sanotun perusteella, valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeudelle. Näin meneteltäisiin esimerkiksi silloin, kun vastapuolena on yritys, jonka kotipaikka on ulkomailla. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valituskiellosta. Momentin mukaan valittamalla ei saa hakea muutosta lautakunnan puheenjohtajan päätökseen asian tutkimatta jättämisestä tai vaatimuksen hylkäämisestä. Puheenjohtaja voi tehdä tutkimatta jättämispäätöksen esimerkiksi sen vuoksi, että asia on tai tulee vireille tuomioistuimessa. Momentissa säädettäisiin lisäksi mahdollisuudesta vaatia lautakunnalta hallintolain mukaista oikaisua puheenjohtajan edellä tarkoitettuun päätökseen. Oikaisua voisi hakea se, joka on asian pannut vireille lautakunnassa. Asian lautakuntaan voivat ehdotetun yhdenvertaisuuslain 21 §:n mukaan viedä se, joka katsoo joutuneensa syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö. Esimerkiksi valtuutetulla olisi siten oikeus hakea oikaisua ainoastaan niissä asioissa, jotka valtuutettu itse on pannut vireille lautakunnassa, ei sellaisissa asioissa, jotka syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutunut on pannut vireille. Tasa-arvolain 20 §:n mukaan asian lautakuntaan voi viedä tasa-arvovaltuutettu ta työmarkkinoiden keskusjärjestö. Oikaisua voisi hakea se taho, joka on pannut asian lautakunnassa vireille. Pykälän 3 momentin mukaan lautakunnan oikaisuvaatimusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden tällaista asiaa koskevaan päätökseen saa ehdotuksen mukaan hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Pykälän 4 momentin mukaan yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentissa tarkoitettu lautakunnan päätös samoin kuin tasa-arvolain 21 §:ssä tarkoitettu kielto- tai velvoitepäätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.
Voimassa olevan yhdenvertaisuuslain 18 §:n 2 momentissa säädetään velvollisuudesta noudattaa lautakunnan ns. kieltopäätöstä muutoksenhausta huolimatta. Voimassa olevan tasa-arvolain 22 §:n 2 momentin mukaan kielto- ja velvoitepäätöstä on heti noudatettava, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei lautakunta tai hallinto-oikeus toisin määrää. Ehdotettu säännös olisi laajempi nykyiseen yhdenvertaisuuslain vastaavaan säännökseen nähden, koska se kattaisi tasa-arvolain tapaan myös ns. velvoitepäätökset. Ehdotetun säännöksen mukaan muutoksenhausta huolimatta täytäntöön voitaisiin panna lautakunnan päätökset, joita olisivat yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentin päätökset kieltää asianomaista jatkamasta tai uusimasta syrjintää tai vastatoimia sekä päätös määrätä asianomainen ryhtymään kohtuullisessa määräajassa toimenpiteisiin yhdenvertaisuuslaissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi. Lisäksi muutoksenhausta huolimatta täytäntöönpantavia päätöksiä olisivat tasa-arvolain 21 §:n 1 ja 4 momentin kielto- ja velvoitepäätökset. Lautakunnan mainitut päätökset voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei lautakunta tai hallinto-oikeus toisin määrää. Täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta on tarpeen, sillä lautakunnan päätös voisi menettää merkityksensä, ellei sitä tarvitsisi noudattaa ennen kuin päätös on saanut lainvoiman.” – – (tekstin tummennukset ja kappalejako omia)

Lähde