Miten toimitaan tilanteessa, jossa tuomarin menettely tehdyn selvityksen mukaan o n a i h e u t t a n u t vastaajille/asianomistajille/muutoksenhakijoille haitallisia seuraamuksia; aineellisia tai/ja aineettomia vahinkoja?
Kuka tai mikä taho on silloin korvausvastuussa tuomarin aiheuttamista vahingoista voimassa olevan lain mukaan? Suomen valtioko ns. ”isännän vastuulla”? Vaiko tuomari itse henkilökohtaisesti? Ehkä molemmat tahot?
Ehkä kaikki tahot yhdessä? Mukaan lukien päällikkötuomarit.
Vahingonkärsijät eivät voi tässä asiassa odottaa oikeuskäytännön vakiintumista ja määrättömän – ilmeisen kohtuuttoman – pitkällä käsittelyajalla annettavia ennakkopäätösratkaisuja..
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.
—
Ks. HE 78/2000 ”Hallituksen esitys Eduskunnalle tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi”
—
Vrt. HE 7/2016 vp
9 luku (s. 83)
Tuomari tuomiovallan käyttäjänä ja virkamiehenä
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eräistä tuomarin asemaan kuuluvista velvollisuuksista. Tuomarilla on niin sanottu ratkaisupakko. Tuomarin velvollisuutena on ratkaista hänen käsiteltäväkseen jaettu asia. Tästä periaatteesta on kuitenkin poikettava, jos tuomari on esteellinen. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on lain mukaan esteellinen. On myös tilanteita, joissa on asianmukaiset perusteet jakaa asia uudelleen. Niin kuin aiemmin on jo todettu, 8 luvun 8 §:ssä olisi nimenomainen säännös siitä, millä edellytyksin asia voidaan jakaa uudelleen tuomarin sitä vastustaessa.
– –
Ks. tuore 19.10.2023 OKV/3465/31/2021, OKV/1536/31/2022, OKV/1538/31/2022, OKV/76-78/31/2023 ja OKV/950/31/2023. Alma Talentin uutiskirjeessä todetaan tämän tapauksen kohdalla, että
—
Apulaisoikeuskansleri toi esille, että käräjätuomarin tekemien virheiden ja laiminlyöntien sekä niistä aiheutuneiden laillisuusvalvonnallisten toimenpiteiden lukumäärä ja vakavuus olivat poikkeuksellisia. Apulaisoikeuskansleri korosti käräjätuomarin tehneen sellaisia menettelyvirheitä, jotka oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä ovat vakiintuneesti johtaneet tuomarille annettavaan huomautukseen. Käräjätuomarin menettelyvirheet olivat monilta osin kohdistuneet tuomiovallan ydinalueelle ja hänen menettelynsä oli monilta osin ollut omiaan varsin vakavasti vaarantamaan luottamusta tuomitsemistoiminnan asianmukaisuuteen. Käräjätuomarin menettely ei selvityksen perusteella kuitenkaan ollut esimerkiksi aiheuttanut vastaajille haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia.
Lähde
—
Ks. Käräjätuomarin menettely riita- ja rikosasioiden käsittelyssä
Diaarinumero:OKV/3465/31/2021, OKV/1536/31/2022, OKV/1538/31/2022, OKV/76-78/31/2023 ja OKV/950/31/2023
Antopäivä: 19.10.2023
Ratkaisija: apulaisoikeuskansleri
Kohde:yleinen tuomioistuin
Toimenpide:huomautus käsitys
—
Sivulta 18 – 19 (20):
– – Vaikka kyse saadun selvityksen perusteella on A:n huolimattomuudesta lainkäyttötoiminnassa, tähdennän edellä tässä päätöksessä selostettujen säännösten ohella, että tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomarin on virkatoimissaan oltava tunnollinen ja huolellinen. Pykälää koskevissa lain esitöissä (HE 7/2016 vp, s. 83-84) tuodaan esille, että valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä, mutta on pidetty tarpeellisena, että tuomioistuinlaissa vielä erikseen säädetään tuomarin työtä koskevasta huolellisuus- ja joutuisuusvaatimuksesta. Esitöissä todetaan, että tuomarilla tunnollisuus- ja huolellisuusvaatimus on korostettu. Tuomioistuimen ratkaisut koskevat ihmisille ja yhteisöille tärkeitä asioita eikä tuomioistuimen menettelyssä tai tuomiossa olevia virheitä voida korjata samoin kuin hallintotoiminnassa. Luottamus oikeuslaitokseen edellyttää, että tuomareiden toiminta on kaikilta osin ammattimaista ja luotettavaa.
—
Huomion arvoista myös on, että tuomiovaltaa käyttää riippumattomat tuomioistuimet (perustuslain 3 §:n 3 momentti) ja yksittäinen tuomari käyttää tuomiovaltaa itsenäisesti ja tässä toiminnassaan häntä sitoo vain laki (tuomioistuinlain 9 luvun 1 §:n 1 momentti). Yksittäisellä tuomarilla on näin ollen riippumaton asema hänen toimiessa tuomioistuimen jäsenenä.
—
Tähän kuuluu muun muassa se, että päällikköasemassa oleva tuomari, kuten käräjäoikeuden laamanni, ei saa vaikuttaa johtamansa tuomioistuimen tuomareilla käsiteltävä olevien yksittäisten lainkäyttöasioiden ratkaisuihin, vaikka hän toimiikin viraston päällikkönä. Itsenäisen tuomarin ratkaisuihin voidaankin lähtökohtaisesti puuttua vain lainkäytön omien laadunvarmistusmenettelyjen eli muutoksenhakujärjestelmän kautta. Esimerkiksi oikeuskansleri ei ole säännönmukaiseen muutoksenhakutuomioistuimeen nähden vaihtoehtoinen tai sitä täydentävä muutoksenhakuviranomainen.
—
Toisaalta huomion arvoista on, että tuomioistuinlain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan päällikkötuomari huolehtii tuomioistuimen toimintakyvystä ja sen kehittämisestä; hän asettaa tuomioistuimen tulostavoitteet ja huolehtii niiden toteutumisesta; ja hänen tulee valvoa oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta tuomioistuimen ratkaisuissa.
—
Ylimmässä laillisuusvalvonnassa on pidetty selvänä, että esimerkiksi tuomarin työn teknistä virheettömyyttä ja perustelujen tasokkuutta voidaan tuomioistuimen sisällä arvioida puuttumatta harkintavallan rajoissa annetun ratkaisun lopputuloksen oikeellisuuteen sellaisella tavalla, jonka voitaisiin katsoa loukkaavan tuomarin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta lainkäyttäjänä (ks. oikeusasiamiehen ratkaisu 27.4.2023, EOAK/6159/2022).
(lainattujen tekstien tummennukset omia)
—
HE 7/2016:
– – ”4 §. Koulutus. Jatkuva osaamisen kehittäminen olisi tuomareiden ja muiden lainkäyttöhenkilöstöön kuuluvien oikeus ja velvollisuus. Pykälässä säädettäisiin tuomarin velvollisuudesta koulutukseen sekä valtion velvollisuudesta tarjota koulutusta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tuomarin velvollisuudesta ylläpitää ja kehittää laintuntemustaan, oikeudellista osaamistaan ja ammattitaitoaan. Käytännössä tämä velvollisuus kuuluu myös virkamiehen yleisiin velvollisuuksiin. Selvää on, että koulutukseen osallistumisesta oman ammattitaidon kehittämiseksi ei voida kieltäytyä vetoamalla tuomarien riippumattomuuteen. On huomattava, että asianajajia velvoittavien hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden mukaan jokaisella asianajajalla on velvollisuus käyttää koulutukseen tietty tuntimäärä vuodessa. Nyt ehdotettu velvoite on luonteeltaan yleinen. Kunkin tuomioistuimen omaan harkintaan jää, tuleeko koulutusvelvoite määritellä esimerkiksi työjärjestyksessä tarkemmin.
Pykälän 2 momentin perusteella tuomarin velvollisuuden vastapainona olisi valtiovallan velvollisuus järjestää koulutusta. Tuomioistuinten velvollisuutena on puolestaan järjestää työskentely tuomioistuimissa niin, että tuomareilla on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua koulutukseen.” (tekstin tummennus oma)– –
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_7+2016.pdf
Ilmoita asiaton viesti