Onko Valtiokonttoria koskevat lakimuutokset valmisteltu nyt siten, että ne voivat tulla voimaan jo 1.11.2024?
Ks. Hallituksen esitys HE 79/2024 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtiokonttorista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 1.11.2024.
—
Ks. Lausuntopalvelu.fi-sivuston materiaaleista, alla olevan lähdelinkin kautta, löytyvä oikeuskanslerinviraston antama lausunto (28.05.2024 OKV/1144/21/2024, Asia: VN/22448/2023)
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi valtiokonttorista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Kostama Outi, Oikeuskanslerinvirasto – oikeuskansleri:
– – Totean, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on kyse myös esimerkiksi silloin, kun säädetään oikeudesta tietyn suuruiseen korvaukseen (ks. esim. lainkirjoittajan opas ”Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet”. (tekstin tummennus oma)
Myös säätämisjärjestysperustelut etenkin ehdotetun 4 b §:n osalta ovat puutteelliset.
—
Ks. Lainkirjoittaajan opas
Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet
Lakiviittaukset
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan.
Perustuslaissa on noin 70 lakiviittausta, joiden mukaan niissä mainituista asioista on säädettävä lailla. 1 Esimerkkeinä voidaan mainita perustuslain 81 §:n 1 momentti, jonka mukaan valtion verosta säädetään lailla, sekä 119 §:n 2 momentti, jonka mukaan valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista säädetään lailla. Sääntelyvarausten ja lakiviittausten merkitystä käsitellään tarkemmin jaksossa 4.1.11.
Lainsäädäntövaltaa ei voida lakiviittausten kattamissa asioissa siirtää asetuksen antajalle (delegointikielto). Perustuslain mukaan lain alaan kuuluvista asioista täytyy olla ainakin perussäännökset lain tasolla. Lakiin voidaan kylläkin ottaa asetuksenantovaltuus, jonka nojalla asetuksella voidaan antaa asiasta tarkempia säännöksiä.
– –
Esimerkkinä tästä yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevasta po. lailla säätämisen -velvoittavuudesta (ts. käytännössä lain velvoittamattomuudesta):
Olen jo v. 2016 lähtien (myös 5.7.2019 Ennakkopäätösvalituksellani) tuonut omassa opintolainaa ja opintolainavähennystä koskevassa asiassani useilla oikaisuvaatimuksillani Kelalle ja muutoksenhauillani Vakuutusoikeudelle ja eri hallintotuomioistuimille ja KHO:lle esiin sen, että opintolainavähennyksistä, jotka ovat käytännössä verovähennyksiä ja koskevat yksittäisen henkilön omia tuloveroja ja niistä tehtäviä verovähennyksiä, olisi tullut säätää lailla. Näin ei ole ollut asia.
Opintolainavähennyksistä on säädetty Kelan mukaan Opintotukilaissa, vaikka siellä niistä ei ole säädetty yhtään mitään.
Siten Kelan opintolainavähennysten kohdalta opiskelijoille annetut opintolainavähennysten veropäätökset ovat olleet perustuslain vastaisia.
Opintolainavähennyksistä säädetään vain Tuloverolaissa l a i n t a s o i s e n a. Puuttuvista opintolainavähennyksistä tulee voida tehdä perustevalitus. Tämä ei ole kohdallani toteutunut.
—
Kuka vastaa opiskelijoille aiheutuneista vahingoista ja edunmenetyksistä?..
Vastaako niistä Kela, Verottaja, Valtiokonttori (uudistetulla lainsäädännöllään 1.11.2024 jälkeen; ks. ko. lakiin tulossa oleva oikaisuvaatimusmenettely)
Vai vastaako puuttuvista opintolainavähennyksistä suoraan ja kiireellisenä Suomen Valtio ns. isännän vastuullaan EU:n sopimusehtodirektiivin vakiomuotoisten kuluttajaluottosopimusten vakavan pitkäaikaisen – ja siten ilmeisen – perustuslain ja lain rikkomisen vuoksi?..
Asian hoitaminen ei voi enää odottaa – edes kuukautta tai kahta(!)
—
Tässä alla lainattuna koko oikeuskanslerinviraston lausunto (28.05.2024 OKV/1144/21/2024, Asia: VN/22448/2023)
Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi
valtiokonttorista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
”Tietojen luovuttaminen
Valtiokonttoria koskevan lakiesityksen 2 c §: ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin muiden viranomaisten velvollisuudesta luovuttaa maksutta ja salassapitosäännösten estämättä Valtiokonttorille tietoja. Aiemmin pykälässä säädettiin Valtiokonttorin oikeudesta saada muilta tietoja. Pykälässä tulisi edelleen säätää Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa on kyse tietojen automaattisesta luovutuksesta, kuten esimerkiksi tulorekisteriin tulevien tietojen tallettamisesta palkkoja ym. maksettaessa.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 37/2013 vp, s. 2/I). Valiokunnan käytännön mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (PeVL 3/2017 vp, s. 5).
Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina myös arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (PeVL 14/2018 vp, s. 5). Nyt tarkasteltavan luonnoksen ehdotetussa 2 d §:ssä tietojen luovuttamista ei ole sidottu välttämättömyyskriteeriin vaan tietojensaantioikeus on hyvin avoin. Useassa alakohdassa on lueteltu tiettyjä tietoja, mutta lisätty luettelon perään myös ”tiedot muista tarpeellisista seikoista” taikka esimerkiksi ”hallussa olevat asiakirjat ja tiedot”. Ellei välttämättömyyskriteeriä lisätä, tulisi olennaisesti tarkentaa sitä, mitkä kaikki tiedot Valtiokonttorilla on oikeus saada.
Perustuslakivaliokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 59/2010 vp, s. 4).
Totean yleisesti muutoinkin, että pidän poikkeuksellisena sääntelyratkaisuna sitä, että tietojensaantioikeudet on koottu virastoa koskevaan lakiin.
Ulkopuoliset asiantuntijat (4 b §)
Esityksen 4 b § 1 momentin mukaan Valtiokonttori voisi käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita ja tehdä hallintolain 3 §:ssä tarkoitettuja hallintosopimuksia viranomaisten, yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden kanssa toimialaansa kuuluvien yksittäisten asiantuntijatehtävien suorittamisesta viraston lukuun.
Esityksessä jää epäselväksi, onko tällä säännöksellä tarkoitettu antaa perustuslain 124 §:n tarkoittama julkinen hallintotehtävä ulkopuoliselle taholle. Jos Valtiokonttori käyttää tukipalvelunluonteisesti asiantuntijoita, ei tästä tarvitse säätää. Jos Valtiokonttori aikoo taas antaa itsenäisesti ulkopuolisen tahon suoritettavaksi Valtiokonttorin vastuulle kuuluvia hallintotehtäviä, täytyy tästä säätää olennaisesti tarkemmin. Tällöin tulee säätää tarkasti siitä, mitä tehtäviä on tarkoitus antaa kyseisille asiantuntijoille – esimerkiksi lainojen tarkastuksia hyväksytyille tilintarkastajille.
Perustuslain 124 §:ssä ja sen tulkintakäytännössä suhtaudutaan varauksellisesti edelleen delegointiin eli että viranomainen voisi harkinnallaan ulkoistaa tehtäviään yksityiselle. Laissa voidaan toki yksilöidä tehtävät, jotka voidaan antaa ulkopuolisille. Viranomaisten julkista valtaa sisältävistä tehtävistä tulee säätää lailla, eikä viranomainen voi sopimuksella siirtää näitä tehtäviä toiselle viranomaiselle. Muista kuin julkista valtaa sisältävistä tehtävistä voidaan säätää perustuslain 119 §:n perusteella valtioneuvoston asetuksella mutta ei hallintosopimuksilla. (tekstin tummennus oma)
Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että ulkopuolisten asiantuntijoiden kutsumisesta, heitä koskevista vaatimuksista ja heidän velvollisuuksistaan sekä oikeudestaan saada palkkio voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.
Totean, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on kyse myös esimerkiksi silloin, kun säädetään oikeudesta tietyn suuruiseen korvaukseen (ks. esim. lainkirjoittajan opas ”Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet”.
Myös säätämisjärjestysperustelut etenkin ehdotetun 4 b §:n osalta ovat puutteelliset.
Kostama Outi
Oikeuskanslerinvirasto – oikeuskansleri”
Lähde: Lausuntopalvelu.fi
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=5547dc5f-0fc0-4c4a-944d-708bf47d1667
Ilmoita asiaton viesti
—
asianajofacta.fi
– – ”Korkein oikeus katsoi, että tuomioistuimen tulee omasta aloitteestaan tarkastaa, onko sen käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä vakiosopimusehdosta. Jos näin on, tulee tuomioistuimen ratkaisun mukaan arvioida vakiosopimusehdon kohtuuttomuutta omasta aloitteestaan, vaikka kuluttaja ei olisi kohtuuttomuuteen vedonnut. Tuomioistuimen tutkimusvelvollisuuteen ei Korkeimman oikeuden arvion mukaan myöskään vaikuta se, onko kuluttaja paikalla oikeudenkäynnissä tai tekeekö tämä asiaa koskevia väitteitä. Oma-aloitteinen tutkimisvelvollisuus on tuomioistuimella kaikissa tilanteissa.” – –
– – ”Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2016:50 myötä tässä oikeustilassa on tapahtunut muutos ainakin kuluttajasopimusten osalta, joihin sovelletaan sopimusehtodirektiiviä. Ratkaisun mukaan tuomioistuimen tulee tietyissä tilanteissa arvioida vakiomuotoisen kuluttajasopimuksen ehdon kohtuuttomuus omasta aloitteestaan ja mahdollisesta kohtuuttomuudesta seuraa ehdon mitättömyys. Oikeustilan muuttuminen tältä osin johtuu Euroopan unionin oikeuden vaikutuksesta.” – –
Lähde:
https://asianajofacta.fi/kuluttajaluottosopimukseen-sisaltyvan-vakiomuotoisen-luottoehdon-kohtuuttomuus-ja-siihen-liittyva-tuomioistuimen-tutkimusvelvollisuus/
Ilmoita asiaton viesti