Poikiiko Suomen Julkisuuslaki enemmän ”hyvää” rikoksen tekijän kuin uhrin ”pussiin”, jos tuomioistuimet salaavat asiakirjoja?

Onko Suomessa rikoksen uhrilla huonompi oikeusasema kuin häntä vastaan rikkoneella epäillyllä rikoksentekijällä?

Ks. UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

30 päivänä huhtikuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi 2014/41/EU – Rikosasioita koskeva eurooppalainen tutkintamääräys – Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten hallussa jo olevien todisteiden hankkiminen – Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen edellytykset – Salattua televiestintää koskeva palvelu – EncroChat – Tuomioistuimen ratkaisun tarpeellisuus – Unionin oikeuden vastaisesti hankittujen todisteiden käyttö

Asiassa C‑670/22,

– – Direktiivin 2014/41 14 artiklan 7 kohtaa

on tulkittava siten, että – – ”sen mukaan kansallisen rikostuomioistuimen on sivuutettava tiedot ja todisteet rikoksista epäiltyä henkilöä vastaan aloitetun rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, jos kyseinen henkilö ei voi tehokkaasti ilmaista näkemystään näistä tiedoista ja todisteista ja jos ne voivat vaikuttaa ratkaisevasti tosiseikkojen arviointiin.” – –

Lähde

stat.fi

Julkisuuslaki

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu