Raakkuesiintymien sijaintitiedot ovat julkisuuslailla salattavaa tietoa, mikäli tiedon julkistaminen vaarantaa lajin suojelun?!
Jyväskylän keskustassa Tourujokikunnostusta tehdään parhaillaan ilman YVA- ja SOVA-arviointeja Taulumäen pohjavesialueen suoja-alueella.
Onko YVA-menettely, YVA-/SEA-direktiivien ja -lakien noudattaminen vain yksi esimerkki ns. ”lain kuolleesta kirjaimesta” ja ns. desuetudo-tilanteesta – eli tilanteesta ja voimassa olevasta laista, jota ei tarvitse kenenkään noudattaa?
Ks. edellinen samaa aihetta käsitellyt blogini ”Telemaston kaatuminen, raakkujen tuhoutuminen, potilas- ja lääkevahingot yksityisillä ostosopimuksilla palkatuilla sote-toimijoilla..” (US 26.8.2024)
—
Ks. ALLECO RAPORTTI N:o 3/2020
”Jokihelmisimpukan nykytila ja lajin
suojelemiseksi tarvittavat toimet
Suomessa” (Panu Oulasvirta)
– – ”Jokihelmisimpukka on luonnonsuojelulain (1096/1996) 38 §:n 2 momentin perusteella annetun luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) mukaan rauhoitettu laji. Sitä koskevat 39 §:n rauhoitussäädökset. Laki kieltää simpukoiden nostamisen ylös joesta ja niihin koskemisen ilman ympäristöviranomaisen poikkeuslupaa. Kielto koskee myös tyhjiä kuoria. Jokihelmisimpukkaesiintymien sijaintitiedot ovat julkisuuslain mukaista salattavaa tietoa, mikäli tiedon julkistaminen vaarantaa lajin suojelun (laki 621/1999 pykälä 24 kohta 14). Siksi raportissa ei kerrota esiintymien tarkkaa sijaintia. Arviolta vain yksi simpukka tuhannesta kantaa helmeä. Helmillä ei ole nykypäivänä kaupallista arvoa. Jokihelmisimpukan luontoarvo on 589 €/simpukka.” – – (tekstin tummennus oma)
Oulasvirta, P. 2020: Jokihelmisimpukan nykytila ja lajin suojelemiseksi tarvittavat toimet Suomessa. Alleco Oy raportti n:o 3/2020. 104 s
—
Miten me voimme suojella uhanalaista luontoa, jos meiltä salataan sen sijainti?!
Kenen on vastuu, jos julkisuuslailla on YVA-/SOVA- ja Ympäristödirektiivin vastaisesti salattu Suomen elinvoimaiset raakkujoet ja niille kohdistuvat metsätalous- ym. hankkeet tuohoavat raakkujen elinpiirit?
Tilaajavastuun määrittäminen – maksettavat sanktiot ja sakot sekä tahallisuuden aste tässä käsillä olevassa tilanteessa, jossa tiedot raakkujen sijainnista on kaikilta julkisuuslailla salattu – voi olla varsin hankalaa..
—
Ks. alla em. ALLECO RAPORTTI N:o 3/2020 lakiviittaus:
(21.5.1999/621)
Ajantasainen Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
24 §
Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat
Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:
– – 14) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista tai arvokkaiden luonnonalueiden suojelusta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi kysymyksessä olevan eläin- tai kasvilajin tai alueen suojelun; – –
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
—
Ilmoita asiaton viesti
—
21.5.1999/621
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
3 § (9.8.2019/907)
”Lain tarkoitus
Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.”
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621#L7P26
—
Kuinka yrittäjät, yritykset ja esim. luonnonsuojeluyhdistykset voivat valvoa omia etujaan tai monimuotoisen luonnon kohtaamia uhkia, jos esim. nämä raakkuesiintymien sijaintitiedot on julkisuuslailla salattu?
Onko Hukkajoen raakkuesiintymän sijaintitiedot salattu?
Eikö YVA- ja SOVA-menettelyt ja YVA-lakien noudattaminen juurikin takaa sen, että sijaintiedot on selvillä.. Olisiko Hukkajoella tullut tehdä YVA-menettelyn mukainen arviointi?
Sama periaate, tilannekuva ja tarvittavien ympäristötietojen salaaminen koskee nyt myös Suomen suojeltavia ns. metsälakikohteita, joiden sijaintiedot on ilmeisesti myös Ympäristötietodirektiivin vastaisesti salattua tietoa – vai miten on?
Ilmoita asiaton viesti
—
Muistuttaisin, että ei ole kauan kuin HS:sta saimme lukea artikkelin ”Hallitus aikoo kaataa yritysvastuudirektiivin kritiikistä huolimatta”.
”EU|EU:n yritysvastuudirektiivin kaatuminen perjantaina näyttää todennäköiseltä. Suomi vetää tukensa direktiiviltä.”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010212945.html
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. ”Ympäristötiedon julkinen saatavuus”
”TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Direktiivi 2003/4/EY ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta
DIREKTIIVIN TARKOITUS
Direktiivillä yhdenmukaistetaan Euroopan unionin (EU) maiden kansallinen lainsäädäntö kaikilta osin vuonna 1998 tehdyn tiedon saatavuutta koskevan Århusin yleissopimuksen kanssa.
Sillä taataan viranomaisten omassa tai viranomaista* varten toisen hallussa olevan ympäristötiedon* julkinen saatavuus pyydettäessä ja aktiivisen levittämisen avulla.
Siinä määritetään perusehdot ja käytännön järjestelyt, joita suuren yleisön on noudatettava käytettäessä oikeutta ympäristötiedon saatavuuteen pyydettäessä.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Ympäristötiedon saatavuus pyydettäessä
Viranomaisten on annettava pyydettäessä saataville niiden hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä.
Tiedot on toimitettava viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pyydetyn tiedon suuren määrän ja monitahoisuuden vuoksi tätä määräaikaa voidaan pidentää kahteen kuukauteen.
Viranomaisten on kaikin kohtuullisin keinoin varmistettava, että niiden hallussa olevat tiedot ovat helposti jäljennettävissä ja käytettävissä sähköisissä välineissä.
Tiedot on annettava pyynnön esittäjän pyytämässä muodossa, paitsi jos tieto on jo yleisön saatavilla jossain toisessa muodossa.
EU-maiden on varmistettava, että virkamiehet tukevat yleisöä sen yrittäessä saada ympäristötietoa, ja ylläpidettävä luetteloa tätä tehtävää hoitavista viranomaisista.
Tietopyyntöjen käsittelemiseen liittyviä käytännön järjestelyjä ovat muun muassa
tiedotuksesta vastaavien virkamiesten nimeäminen
tiedon tutkimiseen tarkoitettujen järjestelyjen luominen
rekisterit tai luettelot viranomaisten hallussa olevasta ympäristötiedosta ja tiedotuspisteistä.
Tietopyyntö voidaan evätä, jos se
on ilmeisen kohtuuton
on liian yleisesti muotoiltu
koskee valmisteilla olevaa aineistoa tai
koskee sisäisiä asiakirjoja.
Tietopyyntö voidaan evätä myös kokonaan tai osittain, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti johonkin seuraavista merkittävistä epäämisperusteista:
kansainväliset suhteet
tuomioistuinkäsittely
teollis- ja tekijänoikeudet
kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuus.
Julkisten rekisterien käytön on oltava maksutonta. Viranomaiset saavat periä pyynnöstä toimitetusta ympäristötiedosta maksun, jonka on kuitenkin oltava kohtuullinen.
Jos pyynnön esittäjä katsoo, että hänen tietopyyntönsä on jätetty huomiotta tai perusteettomasti evätty, hänellä on mahdollisuus turvautua tuomioistuimen tai jonkin muun riippumattoman elimen tarjoamiin oikeussuojakeinoihin.
Ympäristötietojen aktiivinen levittäminen
Sähköisessä muodossa saataville asetetun ympäristötiedon on sisällettävä ainakin seuraavaa:
kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat
yllä lueteltujen tekstien ja toimenpiteiden täytäntöönpanovaihetta koskevat katsaukset
kertomukset ympäristön tilasta
ympäristöön mahdollisesti vaikuttavien toimien seurantatiedot
luvat, joilla voi olla merkittävä vaikutus ympäristöön
tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskinarvioinnit.
Muiden kuin yllä lueteltujen tietojen osalta aktiivinen levittäminen voi tapahtua vaiheittain siten, että otetaan huomioon sen edellyttämä henkilöstö, rahoitus ja tekniset voimavarat.
EU-maiden on varmistettava niiden keräämän tai niiden puolesta kerätyn ympäristötiedon ajantasaisuus, täsmällisyys ja vertailtavuus.
MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?
Direktiivi tuli voimaan 14. helmikuuta 2003. EU-maiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 14. helmikuuta 2005.” – –
Suoralinkki:
https://eur-lex.europa.eu/FI/legal-content/summary/public-access-to-environmental-information.html
Ilmoita asiaton viesti
—
Siirrän Sari Sarkomaan tuoreimpaan blogiin kirjoittamani kommentin (mukaeltuna) myös tänne saman asiayhteyden vuoksi:
”Sari, kirjoitat, että ”Teen osaltani töitä, että asia etenee nopeasti, jotta helpotamme yrittäjien tilannetta ja parannamme palveluiden saatavuutta Suomessa.”
Tämän lisäksi ja samalla aikaa tulee tarkoin määritellä ja säätää tilaajavastuista ja Tilaajavastuulain määrittelemissä tilanteissa siitä, jossa julkinen sote-sektori ostosopimuksilla ostaa kansalaisille yksityisten ammatinharjoittajien työsuorituksia ja yksityisten hoitolaitosten kautta annettavia sote-palveluja.
Sari, kuka vastaa, jos julkisen yksityiseltä ostamassa hoidossa sattuu potilas- tai lääkevavhinko; miten korvausvastuut eri toimijoiden kesken jaetaan ja millä perustein?
Sari, löytyvätkö Soteri-rekisteristä 2025 loppuun mennessä myös rekisteröityijen lakisääteiset potilasvakuutukset ja muut potilaan turvaksi säädetyt hoito- ja etähoitoluvat sekä rekisteröityjen omavalvontasuunnitelmat ja -käytännöt sekä niiden valvonta?
Sari, onko aina vain tilaaja vastuussa? Myös törkeistä terveysrikoksistakin, joita yksityinen ostosopimus- tai toimeksianto”pestillään” julkisen sote:n vastattavaksi aiheuttaa?
Tarkoitan siis myös selvistä l a i n r i k k o m u k s i s t a yksityisen toteuttamassa ja julkisen ja yksityisen sote-toimijan/-hoitolaitoksen välisellä ostosopimuksella tai toimeksiannolla tehdyssa työssä?
Tämä tilaajavastuita ja Tilaajavastuulailla säännelty kokonaisuus – blogissasi myös Soteri-rekisteröitymisessä tarvittavat tiedot ja luvat – koskee nyt niin ympäristörikoksia (raakkujen tuho, telemaston kaatuminen) kuin terveysrikoksiakin (Hurstin terveysrikos; myös esim. potilas- ja lääkevahingot julkisen ostamassa ostosopimuksen alaisessa hoidossa yksityisellä hoitolaitoksella, esim. hyvinvointialueiden ostamat uniapneahoidot omille julkisen puolen potilailleen erillisillä maksusitoumuksilla).
Kokonaisuus on erittäin epäselvä, milloin tilaaja vastaa vahingoista, jos niitä ympäristölle tai ihmisten terveydelle syntyy:
Suomen PL 20 § on ns. lain kuollut kirjain – kukaan ei sitä noudata.
—
PL 20 §
”Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P20
–
Ks. alla ”Suomen perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeus erityisesti vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta” (Konsala Kristiina)
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/97158
Ilmoita asiaton viesti
—
”Suomen perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeus erityisesti vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta” (Konsala Kristiina)
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/97158
s. 100:
– – ”Ylipäätään olisi tärkeää tavalla tai toisella löytää keinoja siihen, että perinteinen ympäristöoikeus, ympäristöperusoikeus ja muut perusoikeudet saataisiin mukaan samaan keskusteluun. Parhaimmillaan ne voisivat hienosti täydentää toisiaan, eivät vain kilpailla toisiaan vastaan. Se edellyttää viranomaisilta muun muassa asioiden avointa käsittelyä kuulemisineen ja katselmuksineen. Myös erilaisten näkökulmien ja ratkaisuun johtaneen punninnan esiin tuominen päätösten perusteluissa voisivat joissakin tapauksissa osaltaan tehdä päätöksen hyväksyttävämmäksi myös sille, jonka etujen mukainen se ei ole. Aina on lupa tehdä enemmän ja paremmin kuin mitä lain kirjaimen toteuttamiseksi vaaditaan. Siten ehkä usein vältyttäisiin pitkiltä ja kalliilta muutoksenhakuprosesseilta.” – –
—
(Tuomioistuin-)sovittelu sopii siis niin ympäristö-, terveys- kuin tietosuojarikosissakin uhreille ja vahinkoa kärsineille aiheutuneiden vahingonkorvausten sopimiseksi ja/tai ympäristövahinkojen edellyttämien kompensaatioiden maksamiseksi, jos siihen tarjotaan kaikille asianosaisille tasapuolinen mahdollisuus siihen tarkoitetun sovittelumenettelyn kautta.
Vrt. myös Vastaamon kymmenet tuhannet tietomurtouhrit ja heille aiheutueet vahingot, joita voitaisiin samankaltaisessa menettelyssä kuin ympäristö- ja terveysrikoksiakin sovitella tietomurrosta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi.
.
Ilmoita asiaton viesti
—
US Puheenvuoro 16.10.2023:
”Lokitiedoista voidaan jälkikäteen selvittää, kuka poisti metsälakikohdemerkinnän Ramoninkatu 4:n rantalehdolta v. 2017”
https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/metsalain-10-pykalan-kohteiden-tulkintasuositus.pdf
—
SUOMEN YMPÄRISTÖ 29 | 2006
”Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoituksen laadun ja luotettavuuden analyysi”
Janne S. Kotiaho ja Ville A.O. Selonen
Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen (METE) kartoitus oli seuraus metsälain uudistuksesta ja siihen tulleen tärkeiden elinympäristöjen määrittelyn ja säilyttämisvelvoitteen seurauksena. Koska metsälain mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että luonnon monimuotoisuudelle arvokkaat ominaispiirteet säilyvät, toteutettiin näiden erityisen arvokkaiden elinympäristöjen inventointi ja kartoitus kaikissa yksityisissä talousmetsissä. Kartoitusprojekti on ollut Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja alueellisten metsäkeskusten yhteishanke, joka on toteutettu ministeriön toimeksiannosta ja rahoituksella metsäkeskuksissa.” – – (tekstin tummennus oma)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/101c01be-8ff5-4891-9961-9c70772607d0/content
Ilmoita asiaton viesti
—
Ei hutkita, ennen kuin tutkitaan:
SUOMEN YMPÄRISTÖ 29 | 2006
Metsälain erityisen tärkeiden
elinympäristöjen kartoituksen
laadun ja luotettavuuden analyysi
Janne S. Kotiaho ja Ville A.O. Selonen
Esimerkkinä alla, mikä m u u ns. väliintuleva muuttuja voi Hukkajoen tapauksen tavoin (vaikka vain taustalla) vaikuttaa arvokkaiden suojeltavien kohteiden suojeluun ihan käytännössä:
s. 58: – – ”Löysimme LUOTSI-tietokannasta myös selviä
virheitä. Karttoja tutkiessamme paljastui, että mo-
nimuotoisuuden lisämääre 40 tai 43 oli merkitse-
mättä kaikkiaan 6,8 prosentilla kartalle rajatuista
kohteista. Aineistoa tietokannasta haettaessa nämä
kohteet jäävät havaitsematta. Valtakunnan tasolle
laskettuna tämä merkitsee noin 11100 kohdetta. Sen
lisäksi, että lisämääre oli merkitsemättä 6,8 pro-
sentilla kohteista, noin 5 prosentilla merkintätieto
kartalla erosi tiedostossa olevasta tiedosta. Tämä
tarkoittaa valtakunnan tasolla sitä, että tiedostossa
tai kartalla on virheellinen tieto noin 8200 kohteel-
la. Yhteensä LUOTSI tietokannassa on siis noin 12
% kohteista virheellisesti merkitty METE-kohteiksi
tai muiksi arvokkaiksi kohteiksi.” – –
s. 59:
– – ”Kartoitusvuoden lisäksi METE-
kohteiden pinta-aloihin on vaikutusta metsäkes-
kuksella sekä metsäkeskuksen ja kartoitusvuoden
välisellä yhdysvaikutuksella. Suurin keskimääräi-
nen ero kohteiden pinta-alan mediaanissa metsä-
keskusten välillä on absoluuttisesti 0,30 hehtaaria
ja suhteellisesti 53,6 %. Käytännössä analyysin tu-
lokset kertovat kolme asiaa: metsäkeskusten välillä
on eroja METE-kohteiden pinta-alan rajauksissa,
rajausperusteet ovat muuttuneet kartoituksen
edetessä tiukemmiksi johtaen pienempiin pinta-
alarajauksiin ja rajausperusteet ovat muuttuneet
eri tavoin metsäkeskusten välillä. Nämä erot ovat
todellisia eroja kartoitusperusteissa eivätkä johdu
siitä, että elinympäristötyyppien pinta-alat eroavat
luonnollisista syistä eivätkä siitä, että elinympäris-
tötyyppien jakautuminen metsäkeskuksiin ei ole
satunnaista.” – –
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/101c01be-8ff5-4891-9961-9c70772607d0/content
Ilmoita asiaton viesti