Raideliikennevastuulakia (113/1999) sovelletaan, jos Suomea sitovista kv-velvoitteista ei muuta johdu. Ks. vahingoista COTIF, SopS 5/1985.
Miksi VR ei ole selvästi kertonut omille junamatkustajilleen heille kuuluvista oikeuksista raideliikenteessä sattuneissa raideliikennevahingoissa?
Miksi VR ei vastaa heille jätettyihin vahingonkorvausvaatimuksiin Raideliikennevastuulain (5.2.1999/113) 10 vuoden vastuuajan sisällä (17 §)?
Vanhentumisaika
Korvausta tämän lain perusteella on vaadittava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt on saanut tietää vahingosta tai hänen olisi pitänyt siitä tietää. Korvausta on kuitenkin vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta.
—
Ks. VR:n 25.7.2024 voimaan tulleet matkustusehdot (vrt. myös kuluttajille suunnatut vakiomuotoiset kuluttajasopimusehdot EU:n sopimusehtodirektiivin sääntelyn mukaisina)
—
Liikenneturvallisuusstrategia 2022–2026
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN JULKAISUJA 2022:3
s. 100 ->
3.2.2.2 Raideliikenne
Rautatiealan lainsäädäntö perustuu Suomessa ja muissa EU:n jäsenvaltioissa pääosin EU- lainsäädäntöön. Jäsenvaltioilla on nykyisin hyvin vähän puhtaasti kansallista lainsäädäntöä. Rautatiealan lainsäädäntöä on kehitetty Euroopan unionissa asteittain. Rautatiealan unionilainsäädännön kehitys on jatkunut 2000-luvulla laajojen rautatiepakettien muodossa annettujen lainsäädäntökokonaisuuksien puitteissa. Näillä rautatieliikennettä on avattu asteittain kilpailulle. Samalla unionilainsäädännöllä on luotu yhdenmukaiset puitteet turvalliselle, yhteensopivalle ja -toimivalle rautatiejärjestelmälle niin, että rautatiemarkkinoille pääsyn ja siellä toimimisen edellytykset on harmonisoitu.
Keskeinen kansallinen säädös on raideliikennelaki (1302/2018), joka on keskeisiltä osin unionilainsäädännön täytäntöönpanolaki. Kaupunkiraideliikenne on puhtaasti kansallisen sääntelyn varassa, vaikkakin myös kaupunkiraideliikenteen sääntelyä varten on otettu mallia rautatieliikenteen EU-sääntelystä, tosin kevennetyllä tavalla. Raideliikennelain tarkoituksena on edistää raideliikennettä ja sen turvallisuutta ja rautatiejärjestelmän yhteen toimivuutta sekä rataverkon tehokasta käyttöä. Laissa muun muassa määritellään, että Liikenne- ja viestintävirasto yhdessä muiden rautatiealan toimijoiden kanssa vastaa siitä, että rautatiejärjestelmän turvallisuustasoa ylläpidetään ja parannetaan Euroopan unionin lainsäädännön, kansainvälisten oikeussääntöjen ja alan teknisen ja tieteellisen kehityksen mahdollistamalla tavalla. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston on laadittava ja julkaistava vuosittain kansallinen tuvallisuussuunnitelma. Kansallisessa turvallisuussuunnitelmassa on vahvistettava toimenpiteet, joiden avulla yhteiset turvallisuustavoitteet on tarkoitus saavuttaa.
Raideliikenteen harjoittamisen edellytyksistä, kaupunkiraideliikenteen harjoittamisen edellytyksistä sekä veturin kuljettajia koskevista vaatimuksista säädetään liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017), jonka raideliikennesääntely pohjautuu kaupunkiraideliikennettä koskevia pykäliä lukuun ottamatta Euroopan unionin lainsäädäntöön.
Rataverkosta, radanpidosta, rautatien lakkauttamisesta sekä rataverkon haltijalle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään ratalaissa (110/2007). Lain tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää rautatieliikenteen edellyttämiä toimivia, turvallisia ja kestävää kehitystä edistäviä rautatieyhteyksiä osana liikennejärjestelmää. Raideliikenteessä aiheutuneiden henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä vahinkojen vastuista säädetään raideliikennevastuulaissa (113/1999). Lakia sovelletaan, jos Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei muuta johdu. Raideliikenteessä tapahtuneista vahingoista säädetään kansainvälisesti kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevassa yleissopimuksessa (COTIF, SopS 5/1985), jossa säädetään rautatiekuljetusten yhteydessä sattuneista vahingoista. – –
—
Ks. alla
Eduskunnan vastaus EV 5/2017 vp HE 271/2016 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjan hyväksymisestä sekä laeiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä merilain ja valmismatkalain muuttamisesta (Viimeksi julkaistu 10.5.2021 19.27).
—
Anna Karjalainen Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajaksi (Julkaistu 19.09.2024 8:00)
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajaksi on valittu filosofian maisteri Anna Karjalainen 1.10.2024 alkaen viiden vuoden määräajaksi.
—
TAUSTAA
Sosiaali- ja terveysministeriö LUONNOS
7.1.2015
Hallituksen esitys eduskunnalle liikennevakuutuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
s. 72 ->
– – ”Pykälän 3 momentin mukaan Liikennevakuutuskeskus on ensisijaisesti vastuussa Suomessa sattuneesta liikennevahingosta, jonka on aiheuttanut sellainen ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka on muualla kuin Suomessa. Säännöksen tarkoituksena on turvata vahinkoa kärsineen oikeus nopeaan korvauksensaantiin riippumatta siitä, ettei tiedettäisi, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta korvausvastuussa, tai riippumatta siitä, onko vahingon aiheuttanut Suomessa ajoneuvo, jonka kotipaikka on Suomessa vai ulkomailla. Liikennevakuutuskeskus vastaisi muista kuin edellä tässä pykälässä mainituista tämän lain mukaan korvattavista liikennevahingoista. Tällaisia liikennevahinkoja ovat 43 §:n 2 ja 3 momenteissa tarkoitetut vakuuttamisvelvollisuudesta vapautetun ajoneuvon, 44 §:ssä tarkoitetun tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon ja 46 §:ssä tarkoitetun vakuuttamattoman ajoneuvon aiheuttamat vahingot.
Liikennevakuutuskeskuksella on lisäksi velvollisuus korvata vahinko silloin, kun vakuutusyhtiötä ei saada selville 45 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa sekä silloin kun korvausasian käsittely on vakuutusyhtiössä viivästynyt 72 §:n tarkoittamalla tavalla. Pykälässä Liikennevakuutuskeskuksen vastuu on säädetty ensisijaiseksi.
Liikennevakuutuskeskus voi siten 74 §:ssä säädetyn takautumisoikeutensa perusteella vaatia maksamansa korvauksen liikennevahingon sattumismaan takuurahastolta tai vakuutusyhtiöltä, joka on vahingosta viimekädessä vastuussa.
Pykälän 4 momentissa todettaisiin voimassaolevan lain 4 § mukaisesti vahinkojen korvaamisen liikennevakuutuksessa perustuvan ns. ankaran eli objektiivisen vastuun periaatteeseen. Ankaralla vastuulla tarkoitetaan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että liikennevahinko korvattaisiin, jollei jäljempänä laissa toisin säädetä, vaikka kukaan ei ole henkilökohtaisesti vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Tästä pääsäännöstä on liikennevakuutuslaissa eräitä poikkeuksia, kuten esimerkiksi 32 §:ssä, jossa säädetään vastuusta ajoneuvojen yhteenajotilanteessa sekä 33 §:ssä, jossa säädetään vastuusta ajoneuvon ja ilma-aluksen yhteenajossa.
Pykälän 5 momentissa todettaisiin lisäksi, että se, mitä lain 32 – 73 §:ssä ja 79 – 83 §:ssä säädetään vakuutusyhtiöstä, soveltuu myös Valtiokonttoriin ja Liikennevakuutuskeskukseen, vaikka näiden lukujen säännöksissä Valtiokonttoria ja Liikennevakuutuskeskusta ei erikseen mainita.” – –
https://stm.fi/documents/1271139/1340739/HE_liikennevakuutus081115.pdf/8e39cce8-c6e6-4311-8928-9a3e4d7c361e
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. Liikenne- ja viestintäministeriö järjestää osana liikenneturvallisuusstrategian toimeenpanoa ja seurantaa liikenneturvallisuusfoorumin perjantaina 27.9.2024 klo 9–11.30.
Hybriditilaisuudessa keskustellaan liikenneturvallisuuden ajankohtaisista aiheista.
Lähde Alma Talent 25.09.2024 08:18
https://www.almainsights.fi/juridiikan-ja-talouden-uutiset/ajankohtaista-liikenneturvallisuudesta-liikenneturvallisuusfoorumi-27-9-2024/
—
Seuraa foorumia verkossa
Foorumia voi seurata verkkolähetyksenä alla olevasta linkistä. Tilaisuus järjestetään hybridinä, mutta osallistujien määrä paikan päällä on rajattu.
https://lvm.fi/-/ajankohtaista-liikenneturvallisuudesta-liikenneturvallisuusfoorumi-27.9.2024
Ilmoita asiaton viesti