Suomeen tulee pikaisesti Ruotsin tapaan saada erityinen ns. rättsprövning-valitustie päätöksille, joilta puuttuu valitusmahdollisuus!

APUA! Muutoksenhakijat väsyvät hakemaan muutosta Suomen toimimattoman tuomioistuinjärjestelmän kautta. Esim. Kelalla ja TE-palveluilla on päätöksiä, joista ei voi lainkaan hakea muutosta. Miten näin edes voi olla Suomessa, joka on eu-jäsenmaa ja jossa Suomen oman perustuslain  21 §:n mukaan tulee voida saattaa asiansa puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi?

Suomeen tulee luoda Ruotsin tapaan erityinen ns. rättsprövning-valitusmahdollisuus, jossa tehdään mahdolliseksi saattaa hallintotuomioistuimen tutkittavaksi monien sellaisten hallintopäätösten laillisuus, joiden osalta valitusmahdollisuus tällä hetkellä puuttuu; tai niissä tilanteissa, joissa samat saman tuomioistuimen esittelijät ja tuomarit päättävät samoista muutoksenhakuasioista rikkoen ”ei kahdesti samassa asiassa” -sääntöä ja siten koko tuomioistuin muuttuu ajan saatossa esteelliseksi näiden samojen moneen kertaan käsiteltyjen muutoksenhakuasioiden uudelleen käsittelyissä..

Lakimies 7–8/2009 s. 1125–1140

Matti Pellonpää: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja kansallisen oikeuden kehitys – haittaa vai hyötyä?

Sivut 1129 – 1130:

  • – – ”Tapaus Sporrong ja Lönnroth v. Ruotsi [16] on yksi merkittävimpiä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, mikäli näiden tärkeyttä mitataan tuomion valtionsisäisessä oikeudessa aikaansaamien muutosten perusteella. Tässä tapauksessa ja eräissä sitä seuranneissa vastaavanlaisissa ratkaisuissa EIT katsoi ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaiseksi sen, että Ruotsissa tuolloin monien esimerkiksi kaavoitus- ja maankäyttöä sekä ammatinharjoittamisoikeutta koskevien asioiden yhteydessä puuttui (meillä hallintovalituslaissa jo 1950 laajasti turvattu) valitusmahdollisuus tuomioistuimeen tai muuhun riippumattomaan lainkäyttöelimeen. Viimeisenä muutoksenhakuinstanssina toimi hallitus. Tuomioita ja niiden järjestelmälle aiheuttamia muutospaineita ei tervehditty pelkästään tyytyväisyydellä. Joillakin poliittisilla tahoilla ehdotettiin jopa enemmän tai vähemmän vakavasti, että Ruotsi irtisanoisi koko ihmisoikeussopimuksen, ja myös laajemmin tuomiot saatettiin nähdä asiattomana ulkopuolisena puuttumisena vanhan, moitteettomaksi koetun järjestelmän perusrakenteisiin. Yksi Ruotsin aikansa tunnetuimpia juristeja, Gustaf Petrén, kuvaili ajankohdan tuntoja pari vuotta Sporrong-Lönnroth –tuomion jälkeen seuraavasti: »Det var på 1600-talet som grundvalarna lades till dagens svenska förvaltning. Att bryta sönder denna på grund av en dom meddelad av en internationell domstol, den Europeiska Domstolen, med 12 röster mot 7 är att gå långt.» [Konekäännös edellisestä: 1600-luvulla luotiin perusta nykyiselle Ruotsin hallinnolle. Tämän rikkominen kansainvälisen tuomioistuimen antaman tuomion vuoksi, Euroopan tuomioistuin 12 puolesta ja 7 vastaan ​​menee liian pitkälle.][17] Järjestelmään kuitenkin kajottiin luomalla erityinen rättsprövning-valitus, jolla tehtiin mahdolliseksi saattaa hallintotuomioistuimen tutkittavaksi monien sellaisten hallintopäätösten laillisuus, joiden osalta valitusmahdollisuus puuttui.” – – (tummennukset omia)

Lähde: Lakimies 7–8/2009 s. 1125–1140, Matti Pellonpää, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja kansallisen oikeuden kehitys – haittaa vai hyötyä?

Hallituksen esitys Eduskunnalle ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kahdennentoista pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

  • – – ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneesti tulkinnut syrjinnän käsitettä yleissopimuksen 14 artiklan yhteydessä. Tässä oikeuskäytännössä on tehty selväksi, että erilainenkin kohtelu on sallittu, jos sille on olemassa objektiivinen ja kohtuullinen oikeutusperuste, eli sitä ei katsota syrjinnäksi kun kohtelu perustuu hyväksyttävään päämäärään ja – kun suhteellisuusperiaatetta noudatetaan rajoitusta toimeenpantaessa, eli kun erilainen (tai poikkeuksellisesti samanlainen) kohtelu on suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin nähden.
    Tämä vahvistetaan edellä mainitulla tavalla myös pöytäkirjan johdannossa. Myös erilaisessa asemassa olevien henkilöiden samanlainen kohtelu voi loukata 14 artiklaa, mikäli kohtelulle ei ole esitettävissä edellä mainittuja oikeutusperusteita (tapaus Thlimmenos v. Kreikka, 6.4.2000). Pöytäkirjaan ei sisälly rajoituslauseketta. Se ei ole tarpeellinen johtuen syrjimättömyysperiaatteen yleisestä luonteesta sekä siitä, että kaikki erilainen kohtelu ei ole syrjintää.” – –

Lähde

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu