Suomen tulee muodostaa yksi yhtenäinen perus- ja ihmisoikeuksia koskeva ei-poliittinen saamelaislinjaus
Eikö Suomen tulisi muodostaa yksi yhtenäinen perus- ja ihmisoikeuksia koskeva linjaus esim. saamelaisia koskevassa oikeudellisessa – ei poliittisessa – kysymyksessä? Sisäisesti vahva Suomi on myös vahvempi ulkoisia uhkia vastaan.
Voivatko KHO ja KKO täysin riippumattomasti muodostaa näistä perus- ja ihmisoikeuksista omia kantojaan toisistaan riippumattomina?
Mitä tarkoittaa tuomioistuimen riippumattomuus? Miten sitä valvotaan? Ja kenellä on tarvittava toimivalta ja puolueettomuus sitä käytännössä valvoa? Ja kenellä on velvollisuus tuoda havaitut epäkohdat esiin (esim. tuomareiden ja esittelijöiden esteellisyydet ja syrjivä lainkäyttö)?
Moitimme esim. Unkaria oikeusvaltioperiaatteiden rikkomisesta, mutta meidän tulisi ensin hoitaa oma tonttimme kuntoon näiltä osin.
—
Siirrän US:n parhaillaan karusellissa pyörivään Juho Mäki-Lohiluoman ”Saamelaiskäräjälaki sekä perustuslakivaliokunnan rooli mietintövaliokuntana” –blogiin jättämäni vastauksen myös tänne ja jatkona edellisen blogini aiheeseen Suomen ja Suomen ylimpien lainvalvojien antamista lainvoimaisten tuomioiden ja päätösten purkuperusteista perus- ja ihmisoikeudellisten kv-sopimusten ja lakiperusteiden valossa:
—
Siteeraan alla Juholle antamaani vastausta siitä, että on totta, että Juhon esille tuomalle asialle tulisi tehdä jotakin:
Kirjoitat, että ”Muutoksen suurimpana hyötynä olisi kuitenkin se, että saamelaiskäräjälain kaltaiset vahvasti politisoituneet ja kansanedustajien mielipiteitä jakavat kysymykset voitaisiin käsitellä eduskunnassa tavalla, joka ei tarpeettomasti murenna kansalaisten ymmärrystä perustuslakivaliokunnassa tehtävän työn oikeudellisesta roolista.”
Minusta tulisi nyt pikaisesti analysoida suurennuslasilla KHO:n ja KKO:n antamia ennakkopäätöksiä näissä perus- ja ihmisoikeusasioissa, jossa sitä mainitsemaasi ”politiikkaa” pitäisi olla nähtävissä mahdollismman vähän ja mielummin ei lainkaan.
—
Asiaa voisi aluksi tutkia esim. nyt ajankohtaisena saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia ja saamelaiskäräjävaaleja ym. asioita koskien (myös Auerin uusin tuomionpurkuhakemus)
1) 5.7.2019 annetun KHO:2019:90-vuosikirjapäätöksen kautta.
—
2) 7.2.2023 annetun KHO:2023:13 -vuosikirjapäätös:
– – ”(34) Vaikka unionin tuomioistuimen uusi tuomio voikin muodostaa perusteen lainvoimaisen ratkaisun purkamiselle vain poikkeuksellisesti, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on toisaalta myös katsottu, ettei purkusäännöksiä tule tulkita ahtaasti, kun kysymys on perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisesta (ks. KHO 2008:44, KHO 2016:33 ja KHO 2019:90).” – –
—
3) 22.2.2023 annetun KKO:2023:13 -ennakkopäätöksen kautta
Ylimääräinen muutoksenhaku – Tuomion purkaminen rikosasiassa
—
Näistä em. lainvoimaisten päätösten ja tuomioiden purkuperusteista huomaa, että KKO ja KHO ovat varsin eri linjoilla siitä, mikä on esim. lainvoimaisten päätösten ja tuomioiden purkujen kohdalla perus- ja ihmisoikeuksien mukaista
Miten meillä korkeimmat lainvalvojat ovat eri linjoilla samoista perus- ja ihmisoikeuskysymyksistä ja miten ne oikeudellisina viimekätisinä ”lukkoina” vaikuttavat Suomen ihmisoikeuspolitiikkaan? Tai miten ne vaikuttavat toinen toisiinsa ja tuleeko niiden vaikuttaa toinen toisiinsa, kun niiden tulisi tehdä päätöksensä ”riippumattomina” ylimpinä lainvalvojina?
Mikä merkitys on pitkäaikaisilla eduskunnan poliittisilla linjauksilla, jos niillä ei voida lainkaan vaikuttaa tuomioistuintyöskentelyyn – kuten nyt voi todeta esim. tuomareiden esteellisyyttä koskien HE 78/2000 vp:n kohdalla, kun oikeudenkäytöstä on esim. KHO:ssa ohitettu kokonaan tämä ”sattumanvaraisuus”-pyrkimys muutoksenhakujen ja lainvoimaisten päätösten jakamiseksi sattumanvaraisesti tuomareille ja esittelijöille.
Eikö maalaisjärjellä ajateltuna ole ihan sama, mitä muut tahot näistä perus- ja ihmisoikeusteemoista maassamme arvioivat tai linjaavat, jos KHO ja KKO voivat omilla tonteillaan kuitenkin lopulta täysin ”riippumattomasti” tehdä lopulliset ennakkopäätöslinjauksensa, huolimatta mistään aikaisemmista poliittisista linjauksista tai toinen toisistaan; ks. HE 78/2000 vp ja tuomareiden esteellisyys ja ko. lainvalmistelun tavoitteet siitä, että muutoksenhakuasiat tulisi jakaa tuomareille sattumanvaraisesti.
Tämä sattumanvaraisuus ei ainakaan toteudu nykyisessä KHO:n työjärjestyksessä ja nykymuotoisessa KHO:n toiminnassa, jossa päätöksen esitellyt esittelijä myös itse yksin ratkaisee tästä hänen esittelystään tehdystä päätöksestä jätetyn oikaisuvaatimuksen (esim. ilmeisen kohtuuttomat oikeudenkäyntimaksut) – ja tekee sen vieläpä yksin.
Huomattavaa, että näistä ilmeisen kohtuuttomista oikeudenkäyntimaksuista annetuista oikaisuvaatimuspäätöksistä ei voi voimassa olevan ajantasaisen Tuomioistuinmaksulain 7,2 § ja 11 § mukaan edes valittaa:
Siis jos muutoksenhakuasiasi on ilmeisen kohtuuttomasti PL 21 §:n ja 22 §:n vastaisesti käsitelty esteellisten tuomareiden ja esittelijöiden päätöksillä ja näin ilmeisen kohtuuttomien oikeudenkäyntimaksujen kera, ja näistä asioista teet oikaisuvaatimuksen ja saat epäävän oikaisuvaatimuspäätöksen, niin siitä et voi nykyisen lainsäädännön mukaan valittaa. Reilua, vai mitä? Mitä sinun oikeustajusi tässä kohdin sanoo?
Varsinkin kun kanteluna sama asiasi tuskin mitenkään muuttuu alkuperäisiin vaatimuksiisi nähden ja kantelupäätöksessä asiaa ei aineellisesti usein mitenkään HL 31 §:n mukaisesti selvitetä, käsitellä tai HL:n 44 § ja 45 § mukaisesti perustella; tai asiasi on jo saattanut kanteluna jo vanhentua OKV:llä tai EOA:llä; tai nämä tahot eivät näe tätä em. tuomareiden ja esittelijöiden esteellisyyttä niin merkittävänä asiana että heidän tulisi viheltää peli poikki.
Oikeuskanslerilla ja EOA:llä ei taida olla edes tarvittavaa laissa annettua toimivaltaa puhaltaa tällaista esteellisten tuomareiden ja esteellisten esittelijöiden ”peliä” poikki? Olisiko heillä kuitenkin moraalinen velvollisuus niin tehdä? Oman maansa merkittävinä perus- ja ihmisoikeuksien puolustajina?
Lähde US-blogi 25.2.2023 ”Voiko tuomioistuin tietää paremmin kuin muutoksenhakija itse, mikä on hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan edunmukaista?”
—
Ks. KHO:2021:45 -vuosikirjapäätös
Saamelaiskäräjävaalit – Merkitseminen vaaliluetteloon – Saamelaismääritelmä – Vanhemman saamelaisuus – Isovanhempi merkitty edellisten vaalien vaaliluetteloon
– – ”Asiassa on vielä arvioitava, onko muutoksenhakija muilta osin täyttänyt saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan mukaiset edellytykset. Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohtaa koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 248/1994 vp s. 24) mukaan säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että saamelaiseksi katsotun henkilön lapsella on oikeus samaistua vanhempansa identiteettiin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ottaen huomioon edellä saamelaismääritelmän tulkintaa koskevista vaatimuksista todettu saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan edellytystä on tulkittava säännöksen saamelaista identiteettiä koskevan tarkoituksen määrittämissä rajoissa.
Muutoksenhakijan äiti on kuollut vuonna 2006. Asiassa saadun selvityksen perusteella muutoksenhakijan äidinäiti ja tädit on hyväksytty vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon. Näin ollen myös muutoksenhakijan äiti olisi sinänsä täyttänyt saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan edellytyksen.
Muutoksenhakijan äidin hyväksyminen äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa olisi edellyttänyt saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n perusteella kuitenkin myös sitä, että äiti on pitänyt itseään saamelaisena. Tästä asiasta ei ole esitetty selvitystä. Näin ollen ei voida todeta, että muutoksenhakijan äiti olisi voitu hyväksyä äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Siten kyse ei ole myöskään lapsen samaistumisesta vanhempansa saamelaiseen identiteettiin. Edellä sanottujen seikkojen johdosta valitus on hylättävä.” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1618997310372.html
—
Kun katsotaan, mitä KHO on itse nyt pari viikkoa sitten eli 7.2.2023 antamassaan vuosikirjapäätöksessä linjannut perus- ja ihmisoikeuksia koskeneessa lainvoimaisen päätöksen purkupäätöksessä että ”(34) Vaikka unionin tuomioistuimen uusi tuomio voikin muodostaa perusteen lainvoimaisen ratkaisun purkamiselle vain poikkeuksellisesti, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on toisaalta myös katsottu, ettei purkusäännöksiä tule tulkita ahtaasti, kun kysymys on perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisesta (ks. KHO 2008:44, KHO 2016:33 ja KHO 2019:90).” – niin miksi sitten yleensä ottaen missään KHO:n tai KKO:n päätöksissä tulisi tulkita lakia ”ahtaasti” kun kyse on perus- ja ihmisoikeuksista?
Kyllä minusta po. KHO:2021:45 -vuosikirjapäätös on perus- ja ihmisoikeustulkintana hyvin ahtaasti tulkittu. Päätöksestä ei ilmene, kuinka pontevasti KHO on itse yrittänyt HL:n 31 §:n mukaisesti selvittää muutoksenhakijan kuolleen äidin kohdalta, onko äiti itse pitänyt itseään saamelaisena? Vaikeampi ottaakaan selvää, kun ko. henkilö on jo kuollut..
Eikö tässä kohdin tule jo sovellettavaksi vanha tuomarin ohje. Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.
Asiassa on havaittavissa ilmeinen kohtuuttomuus muutoksenhakijan kannalta katsottuna: KHO päätöksessään hakee perusteita 15 vuotta sitten kuolleen äidin saamelaisidentiteettiin liittyen, josta ei ole ollut ehkä saatavissa mitään objektiivista ja puolueetonta näyttöä muutoksenhakijan vaatimusten tueksi.
Ilmoita asiaton viesti
—
HE 248/1994 vp s. 10:
– – ”KP-sopimuksen 27 artiklassa todetaan, että niissä valtioissa, joissa on kansallisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan tai käyttää omaa kieltään. Alunperin kyseistä artiklaa tulkittiin siten, että sen tarkoituksena oli antaa vähemmistölle oikeus elää rauhassa ja suojattuna valtion taholta tulevilta hyökkäyksiltä. Nykyään käsitys on kuitenkin muuttunut pohjoismaisessa oikeudellisessa kirjallisuudessa ja lainvalmistelutyössä. Muuttuneen käsityksen mukaisesti vähemmistösuojaan kuuluu nykyisin toisaalta se, että vähemmistön annetaan elää rauhassa kieltämättä sen oikeutta omistautua omalle kulttuurilleen. Toisaalta taas valtion velvollisuutena on tukea aktiivisesti vähemmistöä sen kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.” – – (Tummennus oma)
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_248+1994.pdf
—
Huomaa edellä ”Muuttuneen käsityksen mukaisesti vähemmistösuojaan kuuluu nykyisin toisaalta se, että vähemmistön annetaan elää rauhassa kieltämättä sen oikeutta omistautua omalle kulttuurilleen.”
Ei tässä po. kohdassa ymmärtääkseni kuitenkaan haluta rajata asiaa niin, että on oikeus omistautua omalle (saamelais)kulttuurilleen, jos lähes koko muukin oma suku on siihen omistautunut. Ei kai tässä ensisijaisesti ja pilkun tarkasti haeta koko suvun, omien vanhempien tai toisen vanhemman omistautumista kulttuurille, vaan yleensä vähemmistöön kuuluvan yksilön (ja muutoksenhakijan kohdalla tässä nostamassani tapauksessa) oikeutta omistautua (saamelais-)kulttuurilleen.
KHO:2021:45 -päätös on siten täysin epäonnistunut siinä, että HE 248/1994 vp:n mukaan ”valtion velvollisuutena on tukea aktiivisesti vähemmistöä sen kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.” – –
Ilmoita asiaton viesti
—
Edellä kerrottu KHO:2021:45 -vuosikirjapäätöksessä päätös perustetaan alla olevaan HE 248/1994 vp (s. 24):
– – ”Ehdotettu saamelaisen määritelmä on sisällöltään
samankaltainen kuin saamelaisten kielilaissa
oleva määritelmä siten, että henkilön on itse
pidettävä itseään saamelaisena. Tämän subjek-
tiivisen kriteerin lisäksi määritelmään sisältyisi
kuten aikaisemminkin myös objektiivinen pe-
ruste. Sen pääsisältönä olisi periaate, että hen-
kilön tulee olla saamelaista syntyperää: saame-
laiseksi synnytään, ei tulla tai päästä. Poikke-
uksena tästä säännöstä olisi ottolapsi, joka
muuallakin lainsäädännössä rinnastetaan bio-
logisesti omaan lapseen. Nämä objektiiviset
perusteet on lueteltu kohdissa 1-3.
Saamelaiseksi katsottaisiin 1 kohdassa hen-
kilö, joka itse, tai jonka vanhemmista tai
isovanhemmista ainakin yksi on oppinut saa-
men kielen ensimmäisenä kielenään. Ensisijai-
sena näyttönä kielitaidosta olisi Pohjoismaiden
saamelaisneuvoston Suomen jaoston vuonna
1962 suorittama väestölaskenta, jonka mukai-
set henkilöt ovat pohjoissaamen-, inarinsaa-
men- tai koltansaamenkielisiä. Tämä luettelo ei
ole kuitenkaan täydellinen, joten henkilön voi-
taisiin myös muutoin todeta oppineen saamen
kielen ensimmäisenä kielenään. Säännös vastaa
Ruotsin ja Norjan saamelaismääritelmää.
Uutena perusteena ehdotetaan 2 kohdassa,
että saamelaisiksi katsottaisiin myös lappalais-
ten jälkeläiset ilman, että heidän tarvitsi esittää
näyttöä omasta tai takenevan polven sukunsa
saamenkielen taidosta. Säännöksen mukaisesti
henkilö olisi saamelainen, mikäli joku hänen
vanhemmistaan tai esivanhemmistaan olisi
merkitty tunturi-, metsä-, tai kalastajalappalai-
seksi valtion viranomaisten pitämissä rekiste-
reissä. Näitä maaveroja ja niiden maksuvelvol-
lisia henkilöitä tilittäviä rekisterejä olivat maa-
kirjat, veronkantoluettelot ja henkikirjat Olen-
naista ei olisi se, että henkilö on rekisterin
mukaan maksanut kyseisenä vuonna maave-
ronsa (lappalaisten kylävero ), vaan että hän oli
rekisterin mukaan verovelvollinen. Tällaisten
rekisterien pito lopetettiin vuonna 1923 maave-
rotuksen lakkauttamisen myötä, joten rekiste-
riin merkittyjä henkilöitä ei juuri ole elossa.
Ensimmäisiksi huomioon otettaviksi viran-
omaisrekistereiksi ehdotetaan vuoden 1875 lu-
etteloja, mistä säädettäisiin tarkemmin asetuk-
sessa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että 1800-
luvun alkupuolella syntyneestä lappalaisesta
alkaen hänen suoraan alenevassa polvessa ole-
va jälkeläinen voidaan katsoa saamelaiseksi.
Mikäli mentäisiin ajallisesti vielä kauemmas,
saattaisivat näyttövaikeudet lisääntyä kohtuut-
tomasti ja hakijan tosiasiallinen yhteys saamen
kansaan saattaisi olla kyseenalainen. Koltta
saamelaisista tulee tarvittaessa käyttää vas-
taavia saatavissa olevia luetteloja.
Ruotsin saamelaiskäräjiä koskevasta laista
on otettu ehdotuksen 3 kohdan peruste. On
pidettävä kohtuullisena, että saamelaiseksi kat-
sotun henkilön lapsella on oikeus samaistua
vanhempiensa identiteettiin. Tämä ei ole voi-
massa olevan lain mukaan mahdollista niiden
henkilöiden osalta, joiden suvussa saamenkie-
linen syntyperä jää isovanhempia kauemmaksi.
Nykyisen lain mukaan tällainen henkilö ei ole
enää saamelainen, vaikka hänen molemmat
vanhempansa olisivat saamelaisina merkitty
äänioikeutetuiksi saamelaisvaltuuskunnan vaa-
leissa. Mainituista syistä ehdotetaan, että saa-
melaisella tarkoitettaisiin myös henkilöä, jonka
vanhemmista ainakin yksi on merkitty tai olisi
voitu merkitä äänioikeutetuiksi saamelaisval-
tuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.” – –
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_248+1994.pdf
—
Ei tässä HE 248/1994 vp (s. 24) kohdassa, johon KHO päätöksensä perustaa, kerrota mitään siitä, että tulisi tutkia edesmenneiden vanhempien nimenomaista omaa suhtautumista saamelaisuuteen.
Tuntuukin, että KHO on löytänyt omia ”lisäehtoja” tässä päätösasiassa.
Eikö tässä tulisi sovellettavaksi ns. käännetty näyttötaakka eli KHO:lla on näyttötaakka siitä, että muutoksenhakijan äiti ei ole nimenomaan halunnut indentifioitua saamelaiseksi, jos KHO päätöksessään näin ikään kuin ”väittää”?
Ilmoita asiaton viesti
–
Varoitus (sisältää sarkasmia):
Pitäisikö KHO:n esittelijöillä olla – kuten Maahanmuuttovirastollakin on – ns. erillinen osasto, joka valvoo saamelaisten twitter- ym. sometilejä, jotta se voisi itse selvittää HL:n 31 §:n mukaisesti muutoksenhakijan tai heidän vanhempiensa ”vilpillisyydet”?..
Ilmoita asiaton viesti
—
KKO on enemmän KP-sopimuksen linjoilla kuin KHO, ks alla:
KKO:2022:26
Luvaton pyynti
Kalastus
Perustuslaki – Perusoikeudet – Perustuslain etusija
KP-sopimus
– – ”25. KP-sopimuksen 27 artiklan mukaan niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan. Kulttuurin käsite ymmärretään KP-sopimuksessa laajasti. Kyseisen sopimusartiklan tarkoittamaan kulttuurin piiriin kuuluvat erityisesti alkuperäiskansojen perinteisen taloudellisen toiminnan muodot, kuten poronhoito (YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisema tapaus Kitok v. Ruotsi 27.7.1988). Myös perustuslakivaliokunta on todennut kalastukseen liittyvien oikeuksien olevan osa saamelaisten KP-sopimuksen mukaista vähemmistökulttuuria (PeVL 27/1997 vp s. 3).” – – (tummennus oma)
– – ”43. Kalastuslain 10 §:n 2 momentin (379/2015) perusteella Metsähallitus oli määrännyt luvan ehdoksi vuorokausikohtaisen 30 euron, liiketaloudellisin perustein määräytyneen maksun. Korkein oikeus katsoo, että jo tämä omakustannushintaa merkittävästi korkeampi maksu on osaltaan rajoittanut saamelaisväestön kulttuurimuotoon olennaisesti kuuluvaa kalastuselinkeinon harjoittamista.
44. Maksullisuuden lisäksi on otettava huomioon, että kalastuslupia ei ollut tekoaikaan millään tavoin kiintiöity paikallisille saamelaisille. Heidät oli siis asetettu luvan hankkimisen suhteen samaan asemaan niiden kalastajien kanssa, joiden oikeutta kalastukseen perustuslain 17 §:n 3 momentti ei suojaa. Lupien rajallisuus, lupiin kohdistuva suuri kysyntä ja myyntitapa olivat johtaneet siihen, että luvat oli myyty loppuun hyvin pian niiden myynnin aloittamisen jälkeen. Kalastuslain 10 §:n 2 momentin säännös lupakäytäntöineen on olennaisella tavalla rajoittanut saamelaisten alkuperäiskulttuuriin kuuluvaa kalastuksen harjoittamista.
45. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että huomioon ottaen kalastuslain 10 §:n 2 momentin (379/2015) mukainen erillisen kalastusluvan vaatimus siihen liitettyine ehtoineen ja säännöksen soveltamisen aiheuttamat tosiasialliset rajoitukset saamelaisten kulttuurisiin perusoikeuksiin, säännöksen soveltaminen olisi tässä tapauksessa perustuslain 106 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 17 §:n 3 momentissa suojatun perusoikeuden kanssa. Kyseinen tekohetkellä voimassa ollut kalastuslupaa koskeva säännös jätetään soveltamatta.
Lopputulos
46. Koska kalastuslupaa koskevaa tekohetkellä voimassa ollutta kalastuslain 10 §:n 2 momentin säännöstä ei voida tässä tapauksessa soveltaa, vastaajat eivät ole rikoslain 28 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla kalastaneet ilman lupaa. Syytteet luvattomasta pyynnistä ja nuorena henkilönä tehdystä luvattomasta pyynnistä tulevat hylättäväksi.” – –
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202226.html
Ilmoita asiaton viesti
KKO osoittaa edellä olevassa KKO:2022:26 -päätöksessään jopa hieman inhimillistä, perus- ja ihmisoikeusmyönteistä ja ei-ahdasta lain tulkintaa. Bravo! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
—
Lisähuomiona:
Kirjoitin aikaisemmassa tämän blogin kommentissani näin:
– – ”Kyllä minusta po. KHO:2021:45 -vuosikirjapäätös on perus- ja ihmisoikeustulkintana hyvin ahtaasti tulkittu. Päätöksestä ei ilmene, kuinka pontevasti KHO on itse yrittänyt HL:n 31 §:n mukaisesti selvittää muutoksenhakijan kuolleen äidin kohdalta, onko äiti itse pitänyt itseään saamelaisena? Vaikeampi ottaakaan selvää, kun ko. henkilö on jo kuollut.”
Tälle kannanotolleni ja ns. käännetylle näyttötaakalle sainkin oivallista tukea KKO:2007:52 -ratkaisusta (alla)
Vahingonkorvaus – Ansionmenetys
Todistustaakka
Oikeudenkäyntimenettely
Diaarinumero: S2006/292
Esittelypäivä: 30.1.2007
Antopäivä: 8.6.2007
jossa sanotaan seuraavasti:
– – ”Johtopäätös
9. Asianosaisten esitykset ovat edellä todetuin tavoin jääneet puutteellisiksi eikä asia ole ollut käsillä olleen aineiston perusteella ratkaistavissa. Asian käsittelyssä on siten tapahtunut menettelyvirhe.
10. Kun ratkaisun perusteena oleva aineisto on puutteellista, on asian käsittelyä tarkoituksenmukaisinta jatkaa käräjäoikeudessa, jonka tulee tarkemmin selvittää kanteen perusteet ja varata asianosaisille tilaisuus esittää tarpeellisena pitämänsä näyttö.” – –
https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2007/20070052
—
Siten KHO:n ei olisi voinut hylätä muutoksenhakijan valitusta sillä perusteella, että äidin pitämisestä itseään saamelaisena ”ei ole esitetty selvitystä.” KHO:n olisi tullut asia selvittää HL 31 §:n ja 32 §:n mukaan, ks. alla:
”Asian selvittäminen ja asianosaisen kuuleminen
31 §
Selvittämisvelvollisuus
Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.
Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.
32 §
Selvityspyyntö
Lausuntoa tai muuta selvitystä koskevassa pyynnössä on yksilöitävä, mistä erityisistä seikoista selvitystä on esitettävä.” – –
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434
—
Em. KKO:2007:52 ja näyttötaakkoihin liittyvää laadukasta analyysiä alla:
Todistustaakasta riita-asioissa
Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2014
Työryhmä
KäT Pauliina Hermunen (pj.)
Viskaali Outi Anttila
KäT Inka Grönqvist
AA Olli Hoppu
HOL Risto Jalanko
Viskaali Heikki Kemppinen
KäT Lauri Länsman
AA Jerker Pitkänen
Viskaali Juho Päkkilä
KäT Jari Raappana
KäT Tiina Veranen
KäT Antti Vuori-Karvia
https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioikeudet_helsinginhovioikeus/karajaoikeuspainotteistenlaatuhankkeidenraportit/2014/op4hoGzFP/Todistustaakka_riita-asioissa_66_sivua.pdf
—
Tämä tuomioistuimille laissa määrätty selvitysvelvollisuus/-mahdollisuus (HL 31 § ja 32 §) tullee koskemaan myös Auerin seksuaalirikoksia koskevia tuomionpurkuja tulevassa.
Ilmoita asiaton viesti