Suomessa on paljon vakavia oikeussuoja-aukkoja, joihin pudotessaan on aivan mahdotonta saada itselleen oikeutta. Onko Sinulla kokemuksia?

Lainvalmistelun taso Suomessa on todella heikkoa ja siitä kärsimme me kaikki päivittäin. Mikä on lainsäätäjän vastuu EU-direktiivien ilmeisestä rikkomisesta yksittäiselle ihmiselle ja vahingonkärsijälle?

–

”Kuluttajaluottojen tarjoaminen” -pdf.tiedosto

Esimerkkinä tällaisesta vakavasta oikeusuoja-aukosta on se, että olen nyt tiedustelemassa kuluttajasuojaviranomaisilta, onko em.  Kuluttajaluottojen tarjoaminen -tiedosto sisällöltään viimeisimmän sääntelyn mukaista, ja voiko sitä soveltaa myös opintolainoja sekä opintolainavähennyksiä ja -hyvityksiä koskevaan markkinointiin?

Olen myös kysynyt

• mitä kuluttajamarkkinoinnin sääntelyä silloin noudatetaan, kun opiskelijoille tarjotaan luottosopimuksia, joiden kautta tehdään opintolainoja koskevia päätöksiä,
• mitä kuluttajasuojalain sääntelyä tarkastellaan silloin, kun etsitään laista ko. opintolainaa koskevaa opintolainavähennystä- tai -hyvitystä koskevaa kuluttajaluottolainsäädäntöä? Myös ennen 2019 tehtävissä luottosopimuksissa?
• mitä kuluttajalainsäädäntöä sovelletaan ennen vuotta 2019 tehdyissä opintolainojen luottosopimuksissa? Suoraan EU:n kuluttajasuojadirektiiviäkö?

—

Taustaa kysymyksilleni

Vähintään 15 vuoden ajan on opintolainavähennyksiä ja -hyvityksiä markkinoitu harhauttavasti ja väärin. Opiskelijat eivät saa hyväkseen kuin max. 9 kuukaudelta per 1 opintovuosi kaikista opintolainoistaan opintolainavähennyksinä tai -hyvityksinä.

On alati markkinoitu harhauttavasti ja väärin, että opiskelijat saavat 30 %/40 % omavastuun 2500 ylimenevältä osuudelta opintolainavähennystä ja -hyvitystä, vaikka todellisuudessa sellaiset opiskelijat, jotka opiskelevat kaikki 12 kk:tta yhden opintovuoden aikana ja nostaisivat kaikki 12 kk:tta opintolainaa, saavat vain 9 kk:delta nostamistaan lainoista hyväkseen opintolainavähennyksinä tai -hyvityksinä ko. opintovuodelta. Siis näiltä opiskelijoilta jää 1/4 osa tästä markkinoidusta ja luvatusta edusta saamatta.

—

Tärkeä luottamuksensuojaperiaate ei toteudu

Edellä olevasta syystä kaikki opiskelunsa aikaiset kesätkin opintolainalla opiskelleet opiskelijat häviävät tuon 1/4 osan heille väärin ja harhauttavasti markkinoitujen opintolainavähennyksien ja -hyvitysten vuoksi. Kaikki opintojen kesäloma-ajatkin opiskelleita opiskelijoita ikään kuin rangaistaan tästä aktiivisuudesta ja opiskeluidensa nopeuttamisesta, vaikka alunperin ko. opintolainavähennys- ja hyvitysjärjestelmän alkuperäinen idea ja kantava voima on ollut nopeuttaa opintoja näillä em. veroetu- ja lainakannustimilla. Opintolainavähennyshän ennen hyvitettiin opintojen jälkeisistä opiskelijan tuloveroista, nyt opintolainahyvityksen maksaa valtio opiskeiljan nostamista lainoista pankille.

Kuinka moni kaikki kesätkin opiskellut opiskelija on edes huomannut, että ei ole saanut markkinoitua etua itselleen täysimääräisesti? Miksi ihmeessä tähän ei nyt saada korjausta? Siis niin kuluttajaluottosopimusten – jos sellaiseksi opintolainavähennystä voi edes kutsua – kuin opintolainavähennysten ja -hyvitystenkin markkinointiinkin?

Ko. ehto max. 9kk/1 opintovuosi on tuotava selvästi ko. opintolainoja ja luottosopimuksia koskevaan markkinointiin sekä opinolainavähennys- ja -hyvitysmarkkinointiin. Sekavaa ja harhauttavaa opintolainavähennys- ja hyvitysmarkkinointia ei tule sälyttää heikomman osapuolen vastattavaksi – kuten nyt on tapahtunut.

Montako opiskelijaa hakee muutosta parhaillaan tämän edunmenetyksen vuoksi? Oletko Sinä yksi heistä tai opiskeleva nuoresi?

—

Anna lausuntosi ”Kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön tarkistaminen. Työryhmän mietintö” -lausuntopyyntöön (28370/2020) täällä viimeistään huomenna 29.4.2022!

—

Toinen vakava oikeussuoja-aukko on se, että Kuluttajansuojalaissa (KSL) ei nykyisin ole erityissäännöksiä henkilöön kohdistuvien palvelujen osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista sopimussuhteessa. HE 48/2022 vp (KSL uusi 9 a luku)

”Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännössä näiden palvelujen viivästys- ja virhetilanteisiin sovelletaan niitä esineisiin kohdistuvia palveluja koskevan KSL 8 luvun säännöksiä, joiden katsotaan ilmentävän yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita.”

• ”Kuluttajansuojalaki (38/1978, jäljempänä KSL) sisältää kaikkiin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin, kulutushyödykettä koskeviin sopimussuhteisiin sovellettavien yleisten säännösten lisäksi säännöksiä, jotka koskevat vain nimenomaan tiettyjä hyödykeryhmiä (esim. kuluttajaluottoja, taloelementtejä, esineisiin kohdistuvia palveluja). KSL:ssä ei nykyisin ole erityissäännöksiä henkilöön kohdistuvien palvelujen osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista sopimussuhteessa. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännössä näiden palvelujen viivästys- ja virhetilanteisiin sovelletaan niitä esineisiin kohdistuvia palveluja koskevan KSL 8 luvun säännöksiä, joiden katsotaan ilmentävän yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita.”

• ”Käytännössä on esiintynyt epäselvyyttä siitä, mitä 8 luvun säännöksiä voidaan soveltaa henkilöön kohdistuviin palveluihin. Henkilöön kohdistuvilla palveluilla on lisäksi esineisiin kohdistuvista palveluista poikkeavia erityispiirteitä, kuten palvelun usein henkilökohtainen luonne, palvelun asiakkaan aseman korostuminen sekä mahdolliset haavoittuvat asiakasryhmät, kuten lapset, vanhukset ja henkilöt, joiden toimintakyky on rajoittunut. Erityispiirteenä on myös, että tällaisia palveluja koskevat sopimukset voivat olla paitsi kertasopimuksia myös jatkuvia suorituksia sisältäviä toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia. Kaikki esineisiin kohdistuvia palveluja koskevat säännökset eivät tämän vuoksi sellaisinaan sovellu henkilöön kohdistuviin palveluihin.”

Hallitusohjelma sisältää kirjauksen kuluttajansuojan ajantasaistamisesta etenkin palveluiden osalta (hallitusohjelman s. 88). 

Lähde