Suomi on rikkonut jo useiden vuosien ajan ilmeisellä tavalla ns. sopimusehtodirektiiviä myöntäessään opintolainoja opiskelijoille

Suomi on rikkonut jo yli 15 vuoden ajan ilmeisellä tavalla ns. sopimusehtodirektiiviä, Kuluttajasuojalakia ja lain henkeä, kun se on myöntänyt opintolainoja opiskelijoille kuluttajasuojan vastaisilla kohtuuttomilla täysin puutteellisilla opintolainojen, opintolainavähennysten ja opintolainahyvitysten luottosopimusehdoilla (opintolainojen vakioehdoilla, joista puuttuu opintolainavähennysten ja -hyvitysten kohdalla ehdottomana noudatettu max. 9 kk/ 1 opintovuosiehto).

– – ”Tuomioistuimen oma-aloitteinen tutkimusvelvollisuus on poikkeus siitä siviiliprosessuaalisesta pääsäännöstä, että tuomioistuin ei saa perustaa tuomiota sellaiseen seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. On syytä huomata, että sopimusehtodirektiivi ei suinkaan koske ainoastaan kuluttajaluottosopimuksia, vaan sopimusehtodirektiiviä sovelletaan kaikkiin kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välillä laadittuihin sopimuksiin, joissa on käytetty elinkeinonharjoittajan laatimia vakiomuotoisia sopimusehtoja [oma lisäys: vrt. myös vakiomuotoiset asuntojen vuokraussopimukset ja aso-asuntosopimukset]. Ainakin monelle elinkeinonharjoittajille saattaa olla uutta, että tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tutkia ja mahdollisesti myös kokonaan hylätä kohtuuttomiksi katsomiinsa sopimusehtoihin perustuvia vaatimuksia. Seuraamus voi olla elinkeinoharjoittajan näkökulmasta ankara ja tulla yllätyksenä.” – – (tekstin tummennus oma)

Lähde

Ks. myös edellinen blogini 11.2.2024 US-Puheenvuoro ”V. 2025 voimaan tulevassa rakentamislaissa huoltokirjan laatimisesta rakennukselle vastaa pääsuunnittelija”

  • Näihin kuluttajaluottosopimuksiin ts. kuluttajasopimuksiin liittyen olen kirjoittanut useita US-blogeja myös opintolainavähennyksistä ja opintolainahyvityksistä ja niissä opiskelijoiden omien pankkiensa kanssa solmimista opintolainaa koskevista kuluttajaluottosopimuksista, joissa on opiskelijoille hyväksytty vain 9 kk/ 1 opintovuosi -periaatteella opintolainvähennyksiin tai -hyvityksiin opiskelijan ottamia opintolainoja, vaikka opiskelija olisi opiskellut kaikki 12 kk:tta saman opintovuoden aikana (siis myös kaikki ko. opintovuoden sisältämät kesäkuukaudetkin) saamatta etukäteen tällaisesta sopimusehdosta tai säännöstä mitään tietoa omalta lainapankiltaan tai esim. omasta koulutuspaikastaan tai muualta julkisuudesta.

 

  • Opintolainaa nostaneeseen opiskelijaan on siten kohdistettu täysin kohtuuton kuluttajaluoton eli opintolainan sopimusehto, kun hänelle ei ole lainasopimuksessa tai muuallakaan kerrottu sitä, että hänen opintolainaansa hyväksytäänkin jopa 25 % pienempi osuus hänen nostamistaan opintolainoistaan silloin, kun hän opiskelee tutkinnon määräajassa vuosittain kaikki 12 kk:tta yhdessä opintovuodessa ja nostaa näille kaikille 12 kk:lle – siis myös kesäkuukausille – maksimi opintolainat.

Ks. 27.12.2023 US-Puheenvuoro alla:

”Pankit ovat tarjonneet opintolainavähennyksiin ja -hyvityksiin oikeuttavia opintolainoja harhauttavasti (VL:2023-124)”

Lähde

Ks. KKO 2015:60 ”Perintäyhtiön vaatimus pikaluoton kohtuuttomasta viivästyskorosta hylättiin”

Velkomus
Korko – Viivästyskorko
Kuluttajansuoja
Oikeudenkäyntimenettely – Selvästi perusteeton vaatimus
Euroopan unionin oikeus
Diaarinumero: S2014/652
Antopäivä: 15.09.2015
Taltio: 1657

– – ”Korkeimman oikeuden arviointia tuomioistuimen tutkimisvelvollisuudesta

22. Korkein oikeus toteaa yhteenvetona edellä esitetystä, että tuomioistuimen tulee omasta aloitteestaan tarkastaa, onko sen käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä vakiosopimusehdosta. Jos näin on, tuomioistuimen on arvioitava ehdon kohtuuttomuutta viran puolesta. Tuomioistuimen on ryhdyttävä tutkimaan asiaa, kun tuomioistuimella on käytössään tutkimisen edellyttämät oikeudelliset ja tosiasialliset seikat. Tarvittaessa tuomioistuimen on pyydettävä lisäselvitystä. Tutkimisvelvollisuus ei riipu siitä, onko vastaaja vedonnut asemaansa kuluttajana tai sopimusehdon kohtuuttomuuteen. Unionin tuomioistuin on edellyttänyt, että tuomioistuimet täyttävät tutkimisvelvollisuutensa jopa vastakkaisista kansallisen oikeuden säännöistä huolimatta (tuomio Faber, C-497/13, EU:C:2015:357, kohta 42).

23. Korkein oikeus toteaa, että näiden unionin oikeuteen perustuvien menettelyä koskevien vaatimusten johdosta Suomessa keskeisinä pidettyjä menettelysäännöksiä on sovellettava tavalla, joka ottaa laajasti huomioon unionin kuluttajaa suojaavat oikeudet. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 13 §:ää ja 12 luvun 13 §:ää on siksi perusteltua tulkita niin, että niissä tarkoitettuna selvästi perusteettomana ja viran puolesta hylättävänä kanteena pidetään myös sellaista kannevaatimusta, joka perustuu sopimusehtodirektiivin vastaiseen kohtuuttomaan sopimusehtoon.

24. Kun tuomioistuimen tutkimisvelvollisuus sopimusehtodirektiivin osalta ei riipu kuluttajan esittämistä väitteistä, muodostaa se samalla poikkeuksen myös oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:ään sisältyvästä yleisestä siviiliprosessuaalisesta säännöstä, jonka mukaan tuomioistuin ei saa perustaa tuomiota seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. Tutkimisvelvollisuuteen ei vaikuta se, onko kuluttaja paikalla oikeudenkäynnissä vai onko hän pysytellyt kokonaan passiivisena.” – – (tekstin tummennukset omia)

Lähde

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu