Tuleeko matkailuyrittäjien kohdalla soveltaa KHO:2018:8 -vuosikirjapäätöstä, vai onko helpompi ottaa valmiuslaki jälleen käyttöön?

KHO:2018:8

Yhteydenpidon rajoitusten laissa sääntelemättömyyden vuoksi asiassa ei ole edellytyksiä tuomioistuimessa ratkaista tarkemmin, mitkä rajoitukset tässä tapauksessa olisivat saattaneet olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä ja välttämättömiä.

Lähde

Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ole mitään yllättävää. Juuri siksi on yllättävää, että asia eteni tuomioistuinprosessiin saakka. On valtiosääntöoikeudellisesti itsestään selvää, että yksilöiden oikeuksiin puuttuminen edellyttää laintasoista sääntelyä. On samoin itsestään selvää, ettei valtioneuvoston linjauksin, ohjein ja suosituksin voida puuttua yksilöiden perusoikeuksiin. On ollut jo korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisun KHO 2018:8 jälkeen täysin selvää, että asumispalveluyksiköissä ei voida rajoittaa yhteydenpitoa erilaisin toimintaohjein. On myös ollut päivänselvää, ettei mikään oikeuslähde tue tulkintaa, jonka mukaan tartuntatautilain 17 § luo rajoitustoimivaltuuksia.

Lähde

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu