Tulisiko KHO:2021:45 ”saamelaispäätös” purkaa perus- ja ihmisoikeusnäkökulma huomioiden HL 31 § ja 32 § vastaisena?

 

Kuka tai mikä taho aivan käytännön tasolla valvoo tuomioistuintyöskentelyä Suomessa? Toimiiko meillä tuomioistuinten sisäinen valvonta? Miten toimitaan, jos havaitaan väärinkäytöksiä tuomioistuintoiminnassa tai niiden lainkäytössä? Miten taataan muutoksenhakijoiden oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

KHO:2021:45 -vuosikirjapäätös on perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta hyvin ahtaasti tulkittu

Päätöksestä ei ilmene, kuinka pontevasti KHO on itse yrittänyt HL:n 31 §:n ja 32 §:n mukaisesti selvittää muutoksenhakijan kuolleen äidin kohdalta, onko äiti itse pitänyt itseään saamelaisena? Vaikeampi ottaakaan selvää, kun ko. henkilö on jo kuollut. Kenen vastuulla olisi ollut alunperin selvittää asia? Kenen asia tulee selvittää mahdollisessa tuomionpurussa?

Tälle kannanotolleni (ns. käännetylle näyttötaakalle) sainkin oivallista tukea KKO:2007:52 -ratkaisusta (alla)

Vahingonkorvaus – Ansionmenetys
Todistustaakka
Oikeudenkäyntimenettely
Diaarinumero: S2006/292
Esittelypäivä: 30.1.2007
Antopäivä: 8.6.2007

jossa sanotaan seuraavasti:

– – ”Johtopäätös

9. Asianosaisten esitykset ovat edellä todetuin tavoin jääneet puutteellisiksi eikä asia ole ollut käsillä olleen aineiston perusteella ratkaistavissa. Asian käsittelyssä on siten tapahtunut menettelyvirhe.

10. Kun ratkaisun perusteena oleva aineisto on puutteellista, on asian käsittelyä tarkoituksenmukaisinta jatkaa käräjäoikeudessa, jonka tulee tarkemmin selvittää kanteen perusteet ja varata asianosaisille tilaisuus esittää tarpeellisena pitämänsä näyttö.” – –

Lähde

Mielestäni KHO:n ei olisi tullut KHO:2021:45 -päätöksessä kerrotuin perustein hylätä muutoksenhakijan valitusta sillä perusteella, että äidin pitämisestä itseään saamelaisena ”ei ole esitetty selvitystä.” KHO:n olisi tullut aktiivisesti itse asia pyrkiä selvittämään HL 31 §:n ja 32 §:n mukaisesti.

Ks. alla Hallintolaki ”Asian selvittäminen ja asianosaisen kuuleminen”

31 §
Selvittämisvelvollisuus

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

32 §
Selvityspyyntö

Lausuntoa tai muuta selvitystä koskevassa pyynnössä on yksilöitävä, mistä erityisistä seikoista selvitystä on esitettävä.”

Lähde

Ks. KKO:2007:52 ja näyttötaakkoihin ym. liittyvää laadukasta analyysiä alla:

”Todistustaakasta riita-asioissa”

Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2014
Työryhmä
KäT Pauliina Hermunen (pj.)
Viskaali Outi Anttila
KäT Inka Grönqvist
AA Olli Hoppu
HOL Risto Jalanko
Viskaali Heikki Kemppinen
KäT Lauri Länsman
AA Jerker Pitkänen
Viskaali Juho Päkkilä
KäT Jari Raappana
KäT Tiina Veranen
KäT Antti Vuori-Karvia

Lähde

Tämä tuomioistuimille laissa määrätty selvitysvelvollisuus/-mahdollisuus (HL 31 § ja 32 §) tullee koskemaan myös Auerin seksuaalirikoksia koskevia tuomionpurkuja tulevassa sekä muita KKO:n ja KHO:n lainvoimaisten tuomioiden ja päätösten purkuja.

Milloin saadaan ensimmäinen selvä ennakkopäätös siitä, että muutoksenhakijan tuomaa asiaa ei ole riittävästi pyritty oikeudessa sen ratkaisuvaiheessa selvittämään, ja siitä johtuen lainvoimainen tuomio tai päätös puretaan?

Eivät tuomioistuimet ole kaiken ylivoimaisen tiedon omaavia tekoälyrobotteja. Tuomioistuimissakin päätökset tekevät erehtyvät inhimilliset esittelijät ja tuomarit omien säädeltyjen työjärjestystensä ja työorganisaationsa ”nokkimisjärjestelmän” alaisina ja esimiestensä määräyksestä – tai pahimmillaan ilman esimiehen ohjausta tai tuomioistuimien sisäistä valvontaa..

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu