VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINTA (11/2018): Valmiuslaki ja perusoikeudet poikkeusoloissa

"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus

Valmiuslaki ja perusoikeudet poikkeusoloissa:

Valtiosääntöoikeudellinen kokonaisarvio valmiuslain ja perustuslain 23 §:n suhteesta (sivu 115)

Perustuslainsäätäjä on nimenomaisesti alleviivannut perustuslain kyseisen säännöksen kiinnittymistä Suomen kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Perustuslaille on tässä yhteydessä annettava tulkinta, joka vastaa näitä velvoitteita ja niihin liittyviä soveltamiskäytänöjä. Tällä on relevanssia käsillä olevan tutkimuksen kannalta eritoten siinä, kun arvioidaan valmiuslain tarkoittamien erilaisten poikkeustilojen perustuslainmukaisuutta. Kysymyksessä on yksi valmiuslain pulmakohdista. Muutettunakin perustuslain 23 § on soveltamisalaltaan olennaisesti suppeampi kuin valmiuslain poikkeustilamääritelmä. Ongelmana ovat nykymuotoilussa valmiuslain 3 §:n 3 kohdan taloudelliset poikkeusolot, jotka jäävät perustuslain 23 §:n poikkeusolomääritelmän ulkopuolelle. Siltä osin sääntelyä on arvioitava perusoikeuksien yleisten ja erityisten rajoitusedellytysten valossa.

Toinen keskeinen lähtökohta järjestelmän arvioinnissa on se, että koko järjestelmän rakentamisen tulee lähteä siitä, että poikkeusoloissakin normaali päätöksentekojärjestelmä toimii. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että esimerkiksi eduskunta käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää valtiontaloudesta perustuslain 3 § 1 momentin tarkoittamalla tavalla myös poikkeuksellisissa tilanteissa.

Lähde

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu