Vastaukseni Antero Ollilalle: ”Meillä on mammuttiluokan ongelma, jolta on pitkän aikaa suljettu silmät” (Razmyar)
Vanhanaikaisten opetusmenetelmien kunnianpalautus!
—
Alla suora lainaus vastauksestani Antero Ollilalle: ”Meillä on mammuttiluokan ongelma, jolta on pitkän aikaa suljettu silmät” (Razmyar)
”Antero, näin teen ja teen sen v. 2011 – 2012 aikaisiin tradenomitutkintoni aikaisiin opinnäytetyöhöni liittyviin tutkimuksiini ja SPSS:llä tekemiini analyyseihin perustuen osin samassa asiassa, jossa kerrot, että ”Razmyar kokee turhautumista oman kasvatusalansa ongelmista: ”Meillä on mammuttiluokan ongelma, jolta on pitkän aikaa suljettu silmät”.
Oman em. opinnäytetyöni aikana selvitin, että esim. amk-sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajatutkinnoissa sovellettiin jo 2011 – 2012 silloisessa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa (nyk. Centria ammattikorkeakoulu) ns. ilmiöoppimista, jota nuoret amk-terveyden- ja sairaanhoitajaopiskelijat suorastaan inhosivat ja vaativat poistettaviksi heidän tutkinto-opinnoistaan.
Tutkimuksestani selvisi se, että ilmiöoppimisessa ei riittävällä tavalla ohjata ja määritellä sitä, mitä ko. ilmiöoppimisen jaksossa tulisi opiskelijan ko. opintojaksossa oppia.
Ja se aiheuttaa ylivoimaisen pahaa oloa em. amk-opiskelijoissa – suorastaan raivoa – kun ei tiedä, miten esim. opintojaksoa koskevaan kokeeseen pitäisi valmistautua tai mitkä taidot priorisoidaan ko. opintojaksosta myöhempään opiskeluun hallittavina taitoina ja tietoina.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pakollinen ilmiöoppiminen välittömästi pois kouluista – kaikilta aseteilta (!)
Tänään aamu-uutisissa rummutettiin sitä, että opiskelijat eivät valmistu tutkinnoistaan riittävästi ja luulenpa vahvasti, että osasyynä voi olla tämä ilmiöppimisen (PBL) ”inhoaminen”. Tässä olisi jatkotutkimuksen paikka..
Ks. What is PBL? Project Based Learning (PBL) is a teaching method in which students learn by actively engaging in real-world and personally meaningful projects.
Samalla aikaa kun lähdetään radikaalisti vähentämään koululaisten ja opiskelijoiden opintosuunnitelmista ilmiöoppimista, kännyköiden käyttö oppitunneilla kaikilla asteilla tulee säätää ihan minimiin.
Kyllä kännyköiden käyttöön oppitunneilla voidaan ilman erillistä lakiakin päästä opettajien ja perheiden pontevalla vaikuttamistyöllä ja vaikka alla olevan kansalaisaloitteen kautta ja sen yhtenä osana.
Ks. ”Lasten ja nuorten syrjäytymiseen johtaviin ongelmiin puuttuminen alakouluissa”
Pistetään toimeksi ja kääritään ne kuuluisat hihat! 😉
—
Tässä saamiani tutkimustuloksia (suoria lainauksia) avointen vastauskohtien kautta (huomaa erityisesti PBL eli ilmiöoppiminen):
LIITE 2/10
22. ”Kehitettävää on ulkomaalaisten kieliongelmien huomioimisessa, varsinkin kun on ulkomaalainen opiskelemassa suomenkielisessä ryhmässä – esim. ulkomaalainen pitäisi saada tehdä opinnäytetyön englanniksi vaikka onkin suomenkielisellä linjalla, onhan täällä AMK:ssa ulkomaalaisten linjakin ja he kirjoittavat englanniksi, miksi se tuottaa vaikeuksia kun on suomenkielisessä linjassa. (SAI)
23. ”Lopetetaan PBL.” (SAI)
24. ”Opiskelu täällä on sujuvaa ja opettajat ovat asiantuntevia, opetus on laadukasta.” (SAI)
25. ”Kaikki sujuu hyvin jo nyt.” (SAI)
26. ”Opettajienkin on tarkistettava esim. tentit ajallaan!” (SAI)
27. ”Ensimmäinen vuosi / sen alku on ollut liian löysä ja toinen vuosi tiukka. Opintoja voisi siirtää enemmän alkuun tasapainottamaan tilannetta.” (SAI)
28. ”Enemmän käytännön läheisyyttä opintoihin.” (SAI)
29. ”Opettajille yhtenäiset säännöt ja ohjeistukset.” (SAI)
30. ”Turhat löpinät pois, tutkintokin lyhenee 3 vuoteen! Lähihoitajille ei tuu mitään uutta 1 v. aikana.” (SAI)
31. ”Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma käyttöön ja jokaisella mahdollisuus tehdä oma lukkari. Lukiossakin oli oma lukujärjestys kaikilla, olin todella pettynyt kun täällä palattiin
takaisin peruskoulumeininkiin.” (TER)
32. ”Lukujärjestykset kuriin. Portaali selkeämmäksi. Lukujärjestykset portaalissa selailtaviksi, niin että siinä näkyy kaikki kurssit joihin ilmoittautunut (ei vain oman ryhmän).” (TER)
33. ”PBL voitaisiin karsia kokonaan pois…” (TER)
34. ”Jatko-opiskelumahdollisuuksista voisi puhua/tiedottaa enemmän.” (TER)
35. ”Opettajat samoille linjoille PBL:n suhteen!! On turhauttavaa jos opettajatkaan eivät tiedä/ neuvovat eri lailla!” (TER)
36. ”Kurssien tasapainotus: 1. vuonna ei kursseja juuri lainkaan, 2. ja 3. vuoden syksy 110 %:n täynnä.” (TER)
37. ”Yhtenäiset käytännöt yksiköissä opettajien kesken. Eli toinen opettaja ei neuvo/ohjaa toisin kuin toinen…” (TER)
Lähde edelliseen: Ikäjohtajuus suurennuslasissa -kyselytutkimus nuoren amk-opiskelijan näkemyksistä
LIITE 2/1
Itsensä johtamisesta
&
Työelämäsuhteista
&
Esimies-alaistaidoista
Lähteet suoralinkkeinä alla:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44358/Oksiala-Maki-Petaja%20Kirsi%20ONT%20KPAMK%20THESEUS%20loput%20liitteet.pdf?sequence=2&isAllowed=y
https://www.theseus.fi/handle/10024/44358
Ilmoita asiaton viesti
s. 25 – 27 (JYVÄSKYLÄ STUDIES IN EDUCATION, PSYCHOLOGY AND SOCIAL RESEARCH 189, Projektiopiskelu ja -oppiminen ammattikorkeakoulussa 2001, Vesterinen Pirkko):
– – ”Ongelmaperustainen oppiminen (vrt. ongelmalähtöinen oppiminen, Poikela & Poikela 2000) pohjautuu kokemuksellisen oppimisen tavoin eksperientalistiseen toiminnan psykologiseen teoriasuuntaukseen. Ongelmaperustaista oppimista pidetään jopa eksperientalismin nykyaikaisena versiona (Järvinen ym. 2000, 81-89). Australialaisten tutkijoiden mukaan kokemuksellisen oppimisen sykli on jo itsessään ongelmaperustaisen oppimisen strategia, jonka pohjalta eri tieteen- ja ammattialat muokkaavat omia mallejaan. Toisaalta ongelmaperustaisesta oppimisesta on olemassa myös kognitiivis-konstruktiivisia sovellusmalleja (Järvinen ym. 2000, 89).
Ongelmaperustaisen oppimismuodon ensimmäiset kokeilut olivat lääkärikoulutuksessa Pohjois-Amerikassa ajoittuvat jo 1950-luvulle. Tultaessa 1970-luvun loppuun ongelmaperustainen oppiminen oli levinnyt jo maailmanlaajuisesti. Terveydenhuoltoalan koulutuksesta se levisi myös muille ammattialoille, joilla on painotettu opetuksen kokemuksellisuutta.” – –
—
– – ”Ongelmaperustaisten metodien painopiste on sellaisten opiskelumenetelmien oppimisessa, jotka etenevät kysymällä mitä pitää tietää, jotta tiettyä tilannetta voidaan käsitellä ja parantaa. Oppimisprosessi etenee kysymysten ja hypoteesien esittämisestä niiden kriittiseen, jatkuvaan arviointiin. Engelin (1997, 17-19) mukaan ongelmaperustainen oppiminen auttaa opiskelijoita saavuttamaan valmiuksia, joita tarvitaan työelämässä. Esimerkkeinä tällaisista valmiuksista hän mainitsee sopeutumisen ja osallistumisen muutokseen, ongelmien kanssa työskentelyn, päätösten teon vieraissa tilanteissa, kriittisen ja luovan pohdinnan, holistisen lähestymistavan omaksumisen, empaattisesti toimimisen, yhteistyön tekemisen ryhmissä, omien heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamisen sekä kyvyn itsensä kehittämiseen esim. jatkuvalla itseohjautuvalla oppimisella.
Ongelmaperustaisen oppimisen tutkijat kiinnittävät huomionsa siis oppimiseen. Heidän mukaansa oppiminen on tehokkainta silloin, kun opiskelijat osallistuvat siihen aktiivisesti ja oppivat siinä asiayhteydessä, jossa tietoa tullaan myöhemmin käyttämään. Useimpien ammattien laajeneva tietoperusta tarkoittaa sitä, että kaikkea tulevassa ammatissa tarvittavaa tietoa ei ole mahdollista sisällyttää opetussuunnitelmaan. Opiskelijoille on tärkeämpää se, että he oppivat nopeasti, tehokkaasti ja itsenäisesti silloin, kun se on heille tarpeen, kuin se, että he ovat sisäistäneet (valmistuessaan) kaiken sen tiedon, mitä heidän opettajansa pitävät tarpeellisena. Ongelmaperustainen oppiminen vastaa monien ammattilaisten käsitystä siitä, mistä heidän käytännön toimintansa koostuu. (Engel 1999, 31-33.) Ongelmaperustaisen oppimisen peruselementtejä ovat ongelman muotoilu, itseohjautuva oppiminen, reflektointi ja abstrahointi sekä tiedon soveltaminen (Koschman ym. 1996). Kyseiset vaiheet vaihtelevat jatkuvasti opiskeluprosessin aikana.
Koska eksperientalismissa reflektion merkitys on ensisijainen verrattuna kognition muodostukseen, sitä pidetään vahvimmillaan työelämän oppimissuunnitelmissa. Oppimisen tuloksena ajatellaan oppijan toiminnan tai persoonan uudistuvan myös ennakoimattomalla tavalla. Oppimisen ydin nähdään olevan oppimisprosessin tuottamassa kokemuksessa. Kokemus on pikemminkin oppimisprosessin tulos kuin vain alkukohta. (Järvinen 2000, 89.) Näistä lähtökohdista tarkasteltuna ongelmaperustainen oppiminen luo osaltaan alustaa projektioppimisen ymmärtämiseksi.” – –
file:///C:/Users/Koti/Downloads/9513911691.pdf
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. 25.5.2020 annettu kanteluvastaus (EOAK/4941/2019, AOA Pasi Pölönen, esittelijä oikeusasiamiehensihteeri Kristiina Kouros)
Kännyköiden poiskerääminen koulussa
1 KANTELU
Kantelija arvosteli Syvälahden peruskoulun opettajien toimintaa oppilaiden kännyköiden käyttöön liittyvissä asioissa. Kantelija kertoi, että puhelimet kerätään koulussa pois aina oppitunnin ajaksi. Jos puhelin näkyy ruokailun aikana, se otetaan pois loppupäiväksi. Lisäksi kantelija kertoi, että koulussa saa sanktioita, jos puhelinta ei tuo luokan eteen, ja että opettajat huutavat asiasta. Kantelijan mukaan hänellä on hyvä syy, miksi hänellä täytyy olla puhelin koko ajan lähellään.” – –
https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/4941/2019
Ilmoita asiaton viesti
—
Opetushallitus:
TIETOKONEEN, KÄNNYKÄN JA MUIDEN MOBIILILAITTEIDEN KÄYTTÖÖN LIITTYVISTÄ OIKEUKSISTA JA VELVOLLISUUKSISTA KOULUSSA
Oppaat ja käsikirjat 2017:5a
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/183993_tietokoneen_kannykan_ja_muiden_mobiililaitteiden_kayttoon_liittyvista_oikeuk.pdf
Ilmoita asiaton viesti
—
IL 20.4.2023 pääkirjoitus: ”Voiko se olla näin helppoa – Koulu keksi, miten oppilaiden kännykkäpelleily loppuu”
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/3ff1aa71-096e-4116-9c9a-617aa09db1cb
Ilmoita asiaton viesti
—
Ihmettelen, miksi Opetushallitus ei ole jo v. 2017 ”Oppaat ja käsikirjat” (2017:5a) selvitysten perusteella puuttunut tai ohjeistanut koulutuksenjärjestäjiä kännykän käytöstä oppitunneilla.
Sen vuoksiko, kun kännykät tarvitaan tunnilla nimenomaan juuri ilmiöoppimiseeen?
Ilmoita asiaton viesti
—
Poistetaan/vähennetään radikaalisti ilmiöoppimista, niin kännyköiden käyttöä voidaan tunneilla tuntuvasti rajoittaa. Tai siten, että vain nimetyillä ilmiöoppimisen tunneilla/koulutusjaksoilla kännykät saa olla ”vapaasti” käytössä.
Ilmoita asiaton viesti