Vastaukseni Juho Antikaiselle yhdenvertaisuuden edistämisestä: Myös potilaiden eriarvoistava diagnoosiperustaisuus lopetettava

 

Sairas – sairaampi – kuollut (kuvituskuva; henkilö ei liity aiheeseen)

Yhdenvertaisuutta eri potilas- ja sairausryhmien välillä tulisi edistää riippumatta diagnoosista tai avuntarpeen alkusyystä (esim. potilas- ja hoitovahingot); ja siten, että ruoka ei ole ainut eriarvoistava tekijä potilasryhmien välillä, joissa yhdenvertaisuutta tulee näiden – usein kaltoin kohdeltujen ja syrjittyjen – haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kohdalla edistää.

Esim. tuomioistuinten tulee edistää näiden em. haavoittuvien ryhmien oikeusturvaa siten, että niiden tulee yhdenvertaisuutta edistääkseen olla velvoittamatta ko. henkilöitä ajamaan omia hakemus-, valitus-, valituslupa- ja/tai oikaisuvaatimusasioitaan kalliin juristin avulla, johon näillä haavoittuvilla ryhmillä ei useinkaan ole varaa potilas- ja lääkevahinkokorvausten viivästyessä tai kokonaan puuttuessa.

Tässä alla lainattu kommenttini Juho Antikaisen uusimassa 7.7.2024 avatussa US:n Puheenvuoro-blogissa:

Juho, hyvä nosto! 🙂

”Yhdenvertaisuuden edistäminen

– – ”Toimenpiteiden, joilla yhdenvertaisuutta edistetään, tulee olla toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.

Edistämistoimenpiteissä huomioidaan siis toimijan henkilöstö- ja muut resurssit: isommalta toimijalta voidaan edellyttää enemmän.

Edistämistoimilta edellytettävä tehokkuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että organisaatioiden tulee asettaa konkreettisia arviointiin perustuvia tavoitteita ja niiden toteutumista on seurattava säännöllisesti.

Viranomaisen on omalla toimialallaan arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista esimerkiksi asioiden valmistelussa, päätöksenteossa, hallintotoiminnassa, tulosohjauksessa ja tulossopimuksissa sekä strategisessa suunnittelussa ja tiedotuksessa. Laajoissa tai muutoin merkitykseltään tärkeissä hankkeissa tulisi arvioida, vaikuttaako hanke syrjinnälle alttiiden ryhmien oikeuksiin, velvollisuuksiin tai asemaan. Viranomaisen on huomioitava edistämisvelvoitteensa toimialallaan myös ohjatessaan alaisensa hallinnon ja esimerkiksi julkista hallintotehtävää hoitavan yksityisen toimintaa.

Koulutuksen järjestäjien on yhdenvertaisuuden toteutumisen arvioinnissa kiinnitettävä huomiota esimerkiksi oppilaiden valintaperusteisiin, käytettävään oppimateriaaliin, häirintää ja koulukiusaamista ehkäiseviin toimenpiteisiin, opetustilanteiden tasapuolisuuteen, opintosuoritusten arvioimiseen sekä opettajien yhdenvertaisuusosaamiseen.

Varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien on arvioitava, miten yhdenvertaisuus toteutuu sen toiminnassa, ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatuksen toimipaikassa on suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Työnantajien on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista työpaikalla ja työpaikan tarpeet huomioon ottaen kehitettävä työoloja sekä niitä toimintatapoja, joita noudatetaan henkilöstöä valittaessa ja henkilöstöä koskevia ratkaisuja tehdessä. Edistämistoimia ja niiden vaikuttavuutta on käsiteltävä henkilöstön tai heidän edustajiensa kanssa.

Velvollisuus tehdä yhdenvertaisuus­suunnitelma

Viranomaisella, koulutuksen järjestäjillä, oppilaitoksilla, varhaiskasvatuksen toimipaikoilla sekä työnantajilla ja julkista hallintotehtävä hoitavilla yksityisillä toimijoilla, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä, on velvollisuus laatia yhdenvertaisuussuunnitelma niistä toimenpiteistä, joilla yhdenvertaisuutta edistetään. Suunnitteluvelvoitteesta säädetään yhdenvertaisuuslaissa.

Mikäli suunnitteluun velvoitettu toimija ei tee yhdenvertaisuussuunnitelmaa, yhdenvertaisuusvaltuutettu voi viedä asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi. Lautakunta voi velvoittaa toimijan tekemään suunnitelman ja tarvittaessa asettaa määräyksen tehosteeksi uhkasakon.” – –

Lähde

Ks. alla esimerkkinä yhdenvertaisuuden edistämispyrkimyksistä esim. sairaiden ja vammaisten kohdalla – mutta sama asia koskee myös usein evättyjen korvausten vuoksi väliinputoajina olevia tapaturma-, liikenne- ja raideliikennevahinko-, potilas-, laite- ja lääkevahinkopotilaitakin esim. [korvaus-]päätösten muutoksenhakutilanteissa, joissa asioiden käsittelyt ja päätökset viipyvät kohtuuttoman pitkät ajat ja sillä aikaa ko. ryhmien toimeentulo on hyvin niukkaa:

– – ”Yhdenvertaisuuden kannalta on olennaista, että jos ylimääräisistä ravintomenoista ja niiden huomioimisesta osana perustoimeentulotukea säädetään toimeentulotukilaissa, ei säännöksen soveltamisalan tule rajautua vain yksittäisen diagnoosin perusteella, vaan säännöksen tulisi koskea myös muita sairauksia. Diagnoosiperusteisuudesta irtautuminen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ylimääräisten ravintomenojen osalta edistäisi yhdenvertaisuuden toteutumista. Valtuutettu esittääkin pohdittavaksi, että ylimääräisiä ravintomenoja koskeva toimeentulotukilain 7 b §:n 2 momentti ei olisi sidottu tiettyyn yksittäiseen diagnoosiin vaan se soveltuisi yhdenvertaisella tavalla muidenkin sairauksia kohdalla.

Helsingissä 03.07.2024

Kristina Stenman, yhdenvertaisuusvaltuutettu

Marko Leimio, erityisasiantuntija”

Lähde

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu