Villakoiran ydin Kaipolan tehtaan sulkemisessa? Suomen kallis palkkataso ja tiukat ympäristönormit? Minne keräyspaperi jatkossa?

Taustaa

Keräyspaperin kohdalla ei ole ollut kyse kansantaloutta mullistavasta liiketoiminnasta, mutta silti sadat yrittäjät ovat saaneet siitä elantonsa.

Tehtaat ovat olleet huolissaan kotimaisen keräyspaperin riittävyydestä, sillä se on yksi tärkeistä – jopa pääasiallisin raaka-aine. Eri osapuolten välillä on käyty keskustelua ulkolaisen ja kotimaisen keräyspaperin suhteesta.

Euroopan alueella keräyspaperi on miljoonabisnes. 2010-luvun puolivälissä on käyty tiukkaa kädenvääntöä, onko keräyspaperi jäte vai tuote: jos se on tuote, mistä lähtien se sitä on. End of Waste -prosessin myötä Euroopan komission tavoitteena oli saada keräyspaperi muuttumaan tietystä prosessin kohdasta eteenpäin tuotteeksi.

Tässä paperiteollisuus ja paperinkerääjät ovat olleet törmäyskurssilla. Euroopan paperiteollisuuden etujärjestön eli CEPI:n lähtökohtana on ollut, että keräyspaperi on kierrätetty, kun se on tehtaan pulpperissa. Komission näkemys oli, että keräyspaperista tulee tuote jo siinä vaiheessa, kun se paalataan keräysliikkeen toimesta. Siis siinä vaiheessa, kun se on mennyt laitoskäsittelyn läpi ja täyttää eurooppalaisen keräyspaperistandardin vaatimukset:

Teollisuuden pelkona on ollut, että jos keräyspaperi muuttuu tuotteeksi liian varhain, se helpottaisi arvokkaan raaka-aineen vientiä Kiinaan, tai muualle Euroopan ulkopuolelle, liian vähäisessä valvonnassa. Entä jos se tuottaisi vastaavasti raaka-ainepulan eurooppalaisille tehtaille, kuten UPM:lle ja Stora Ensolle, jotka käyttävät tietyissä tuotteissaan paljon keräyskuitua? ”Tuotteen” vienti kun on löysemmin säädeltyä kuin ”jätteen”. Teollisuus halusi pitää mahdollisimman paljon keräyspaperia Euroopassa, ja myös työpaikkojen puolesta pelättiin. Euroopan Keräyspaperiyhdistys ERPA:n puheenjohtajana vuosina 2008–2015 toiminut Merja Helander on julkisuudessa kritisoinut teollisuuden kantaa kauppapoliittisena asenteena. Hänen mukaansa teollisuudella on ollut tarve hallita raaka-ainevirtaa, mutta se on tehnyt sen väärin perustein. Paperinkerääjille muutos olisi positiivinen ja avaisi lisää mahdollisuuksia sekä tuottaisi parempien investointien kautta teollisuudelle puhtaampaa raaka-ainetta.

Lopulta komissio kärsi kuitenkin arvovaltatappion, kun parlamentti hylkäsi sen esityksen keräyspaperin muuttamisesta tuotteeksi.

Lähde

Suomessa on luontevaa käyttää ensikuitua

Suomessa tuotetusta paperista yli 90 % menee vientiin, jolloin paperi otetaan talteen lähinnä Keski-Euroopassa, Suomen metsäteollisuuden suurimmalla markkina-alueella. Paperin raaka-aineen valinnassa – ensikuitua vai kierrätyskuitua – ratkaisee merkittävästi se, miten näitä kuituja on maassa saatavissa. Niillä alueilla, joilla on runsaat metsävarat ja vähän asukkaita, paperin pääasiallisena raaka-aineena on ensikuitu. Puolestaan tiheästi asutuissa maissa, joissa kierrätyskuitua on tarjolla runsaasti, paperia valmistetaan pääosin kierrätyskuidusta.

Yksiskertaistettuna yhteenvetona: Suomessa paperintuotanto perustuu ensikuituun ja Keski-Euroopassa kierrätyskuituun. Keski-Euroopassa sijaitsevien suomalaistehtaiden tuotanto perustuu myös pitkälti kierrätyskuituun, sillä tiheästi asutussa Keski-Euroopassa kierrätyskuitua on tarjolla enemmän.

Lähde

Länsi- ja Sisä-Suomen AVI 

PÄÄTÖS Nro 167/2012/1

Dnro LSSAVI/96/04.08/2010

Annettu julkipanon jälkeen 14.11.2012

Sivu 61: Toiminnan lopettaminen 38 

Luvan saajan on hyvissä ajoin, viimeistään kuusi kuukautta ennen mahdollista toiminnan lopettamista esitettävä toimivaltaiselle lupaviranomaiselle yksityiskohtainen suunnitelma vesiensuojelua, ilmansuojelua, maaperänsuojelua ja jätehuoltoa koskevista, toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista ja niiden vaikutusten tarkkailusta.

Sivu 71: Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on toimitettava toimivaltaiselle lupaviranomaiselle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi 31.12.2022 mennessä.

Lähde