Virka aseman väärinkäyttämisen tulee tarkoittaa päätöksentekoon osallistumisen lisäksi myös osallistumisen laiminlyönnin

Onko oikaisuvaatimuksen tekijällä, muutoksenhakijalla, hallinto- tai tuomiovirhekantelun tekijällä oikeus olettaa saavansa asiassaan päätöksen toimivaltaiselta viranomaiselta? Mistä hän voi tietää, saako hän asiansa joskus käsitellyksi, jos hänelle ei vastata?.. Tai jos hänelle ei vastata kohtuullisessa ajassa? Mikä on kohtuullinen aika kussakin tapauksessa ja tilanteessa?

On huomionarvoista, että virka-aseman väärinkäyttöä on myös päätöksentekoon osallistumisen laiminlyönti, jos asia kuuluu ko. viranomaisen, virkamiehen tai muun julkista valtaa käyttävän henkilön tai tahon toimivaltaan ja asia tulee hänen pöydälleen käsiteltäväksi tai ratkaistavaksi (Virkamieslaki 14 §; PL 118 §, PL 2,3 §; PL 124 §). Toimivaltaiselle viranomaiselle tai muulle laillista tai julkista valtaa käyttävälle annettu harkintavallan käyttämättömyys on myös saadun ”virka-aseman” väärinkäyttöä, josta tulee rangaista.

Mutta onko viranomaisella tällä hetkellä lakiin perustuva asioiden ratkaisupakko? Mitä päätöksen osallistumisen laiminlyönnistä seuraa? Vain huomautus laillisuusvalvojalta esim. oikeuskanslerilta?

Huomautus virka-asemansa väärinkäyttäjälle on laiha lohtu siinä tilanteessa, jos asianosaiselle on aiheutunut tai aiheutuu asiassa merkittäviä vahinkoja esim. taloudellisia menetyksiä.

Ks. 21.7.2021 EOAK/6497/2020

s. 4 – 5:

– – Hallintolain (434/2003) 2 luvussa ovat säännökset hyvän hallinnon perusteista. Hallintolain 6 §:ssä on säännös oikeusperiaatteista. Säännöksen mukaan viranomaisen toimien on muun muassa suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Luottamuksen suojaamisen keskeisenä sisältönä on, että yksityisen tulee voida luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen (HE 72/2002 vp, s. 55–56).

Hallintolain 7 §:n 1 momentin mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.

Hallintolain 8 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Hallintolain 9 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tämä tarkoittaa muun muassa sellaisen ilmaisutavan käyttöä, jonka perusteella hallinnon asiakkaan voidaan olettaa yksiselitteisesti ymmärtävän asian sisällön ja saavan siitä asian laatuun nähden riittävästi tietoa (HE 72/2002 vp, s. 59).

Hallintolain 23 §:n 1 momentin mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolain 54 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle ja muulle tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla. Viranomaisen on annettava tiedoksi myös sellainen päätös, johon liittyy muutoksenhakukielto.

Kuntalain (410/2015) 136 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta. Kuntalain 141 §:n 3 momentin mukaan päätökseen, josta ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta, on liitettävä ilmoitus muutoksenhakukiellosta. Ilmoituksessa on mainittava, mihin säännökseen kielto perustuu.

Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain (tapahtuma-aikaan laki kunnallisesta viranhaltijasta, viranhaltijalaki 304/2003) 4 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Virkasuhteeseen ottamisesta päättävä viranomainen voi 4 §:n 2 momentin mukaan perustellusta syystä päättää hakuajan jatkamisesta, uudesta hakumenettelystä tai virkasuhteen täyttämättä jättämisestä. Haettaessa muutosta työnantajan päätökseen sovellettiin tapahtuma-aikaan voimassa olleen 50 §:n mukaan, mitä kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta
säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Viranhaltijalain 6 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen ottamisen yleisistä perusteista säädetään perustuslaissa. Lisäksi virkasuhteeseen otettavalla on oltava erikseen säädetty tai kunnan päättämä erityinen kelpoisuus.

Viranhaltijalain 17 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. – –

Rikosoikeudellisen virkavastuun nykytila ja yleisiä kehittämistarpeita. Arviomuistio.  (Sampo Brander)

(Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:2)

– – 7 Johtopäätöksiä

Tämän arviomuistion tarkoituksena on ollut arvioida, vastaavatko rikosoikeudelliset virkavastuusäännökset nykyhetken tarpeita. – –

s. 107:

  • Virka aseman väärinkäyttämisen osalta on edellä viitattu mahdollisuuteen rajata ensimmäinen tekomuoto koskemaan vuoden 1989 uudistuksen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti julkisen vallan käyttöä. Tämä voisi myös ratkaista oikeuskirjallisuudessa esitetyn kysymyksen siitä, kattaako nykyinen sanamuoto päätöksentekoon osallistumisesta myös osallistumisen laiminlyönnin. Lisäksi edellytys virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkomisesta tulisi siirtää 1 kohdasta johdantokappaleeseen koskemaan molempia tekomuotoja.

Lähde: Rikosoikeudellisen virkavastuun nykytila ja yleisiä kehittämistarpeita. Arviomuistio (löytyy alla olevan lausuntopyynnön lausuntomateriaaleista).

– –

Ks. Lausuntopyyntö virkarikossäännösten uudistamista koskevista selvityksistä

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/30101/2021. Vastausaika päättyy: 15.4.2024
Ovatko kaikki muutoksenhakijat ja kantelijat yhdenvertaisia lain edessä? Esim. ”vammaiset” ja omassa elinpiirissään ”toimintarajoitteiset” sairaat ihmiset, joilla ei ole ns. vammaisstatusta, kun huomioidaan esim. YK:n vammaisyleissopimus ja nykytilanteemme, jossa ns. Vammaispalvelulain uudistus on pahoin myöhässä ja vammaisten yhdenvertainen kohtelu valtavien säästöpaineiden ja epäoikeudenmukaisten leikkausten kohteena? 🙁 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu