Voiko tuomioistuin tietää paremmin kuin muutoksenhakija itse, mikä on hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan edunmukaista?
(kuvituskuva)
—
Voiko tuomioistuin tietää paremmin kuin muutoksenhakija itse, mikä on hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan edunmukaista, jos asiaa ei ensin perusteellisesti selvitetä esteettömässä ja puolueettomassa esittelijä- ja tuomarikokoonpanossa ja oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä PL 21 § ja PL 22 § mukaisesti? Julkisen vallan tulee perustua tarkasti lakiin (PL 2,3 §).
—
Ks. 22.2.2023 annettu KKO:2023:13 -ennakkopäätös (Ylimääräinen muutoksenhaku – Tuomion purkaminen rikosasiassa)
—
HS:n antamien tietojen mukaan Anneli Auerin asianajaja jätti pe 24.2023 korkeimpaan oikeuteen vaatimuksen Auerin ja hänen entisen miesystävänsä tuomioiden purkamisesta.
Miten tuore 22.2.2023 annettu KKO:2023:13 -ennakkopäätös ohjaa tätä Auerin ja hänen entisen miesystävänsä tuomionpurkuhakemusta?
Miten tuomioistuin voi ennakolta tietää, mikä on tuomion purkamista hakevien edunmukaista, jos asiaa ei ensin selvitetä tai jos pääkäsittelyä ei asiassa pidetä?
—
Entä hallinto-oikeudet ja KHO?
Miten tämä vastaava lainvoimaisten päätöksen purkutilanne toimii hallinto-oikeuksien lainvoimaisten päätösten purkamiseksi hakijan hakemuksesta, esim. tilanteessa, jossa tuomioistuin itse on antamassa esteellisenä ratkaisun jossakin saman hakijan ja saman vireillä olevan muutoksenhaku- tai oikaisuvaatimusasian kohdalta? (HE 78/2000 vp mukaan muutoksenhakuasiat jaetaan sattumanvaraisesti tuomareille ratkaistavaksi.)
—
Keneltä tai miltä taholta esteellistä tuomioistuinvalmistelua tai esteellisenä annettavaksi määrättyä päätöstä voidaan hakea jo etukäteen purettavaksi, jos tuomioistuin ei omaa esteellisyyttään huomaa tai jostakin muusta syystä ei sitä muutoksenhakijan edumukaisesti totea ja vaihda tuomareita ja esittelijöitä?
—
Ja kuinka hallinto-oikeus tai muu ko. asiassa toimivaltainen esteetön ja puolueeton viranomainen voi tietää, mikä on hakijalle edunmukaista, jos hakijaa ei asiassa ensin kuulla? Missä tällainen kuuleminen tapahtuisi?
—
Voiko vakiintunut oikeuskäytäntö mennä lain edelle näissä lainvoimaisten päätösten purkutilanteissa, jotka ovat usein hyvin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia – jopa julkisuudelta osin salattuja?
—
—
Ovatko KKO ja KHO eri linjoilla siitä, mikä on hakijalle edunmukaista ja mikä on hakijalle perus- ja ihmisoikeuksien mukaista?
Ks. 7.2.2023 annettu KHO:2023:13 -vuosikirjapäätös
Ylimääräinen muutoksenhaku – Purku –Ulkomaalaisasia – Perheenyhdistäminen – Pakolaisen perheenjäsen – Edellytys lapsen alaikäisyydestä – Alaikäisyyden määrittämishetki – EU-oikeuden vastaisuus
– – ”(34) Vaikka unionin tuomioistuimen uusi tuomio voikin muodostaa perusteen lainvoimaisen ratkaisun purkamiselle vain poikkeuksellisesti, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on toisaalta myös katsottu, ettei purkusäännöksiä tule tulkita ahtaasti, kun kysymys on perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisesta (ks. KHO 2008:44, KHO 2016:33 ja KHO 2019:90).” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1675428268768.html#
Ilmoita asiaton viesti
K: Voiko tuomioistuin tietää paremmin kuin muutoksenhakija itse, mikä on hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan edunmukaista?
V: Kun ottaa huomioon ihmisille tyypillisen määrän itselleen valehtelua, sanoisin että asia on juuri näin, monissa tapauksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Teeman avaama rintama voi vaikuttaa hankalta, mutta lienee tärkeä osa sitä todellisuutta, joka kuitenkin hallittava.
Kommunikointia jos ajattelee, selkeä havaita se vahvuus, joka liittyy suoraan asian pohjalta tehtäviin päätelmiin, ja siihen, mikä valmius on tehdä päätelmiä tilanteessa, jossa asiaratkaisuihin ei ole samanlaisia eväitä.
Oikeuskäytännön perusteet näyttävät päätymiltään vahvistavat havaintoa, johon on mahdollista kyetä jokaisen kommunikointia harjoittavan, kunhan käyttää niitä mahdollisuuksia, joita olemassa.
Joistain asioista ei käytännössä kannata kirjoittaa yhtään faktaa, ja joissain tapauksissa, tuhatkaan palaveria ei korvaa sitä, mitä kirjoitettavissa yhdellä sanalla.
Siinä todellisuutta käytäntönä. Miten suhtautua todellisuuteen… tämä eri asia. Yleensä ei ole tapana, koska tavat ovat jo se itse todellisuus. *h-ällikkä*
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. alla ajankohtaisena Auerin tapauksen valossa sekä koskien myös ajankohtaisena saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia ja saamelaiskäräjävaaleja ym.:
KHO:2019:90
Ylimääräinen muutoksenhaku – Purku – Saamelaiskäräjävaalit – YK:n ihmisoikeuskomitea – KP-sopimus – Kansainvälisen yleissopimuksen loukkaus – Purun edellytykset – Merkitseminen vaaliluetteloon – Alkuperäiskansa – Saamelaismääritelmä – Itseidentifikaatio – Ryhmähyväksyntä – Kokonaisarviointi
– – ”Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeuskäytännön tai tulkinnan muuttumista ei ole pidetty sellaisena perusteena, joka voitaisiin ottaa hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna uutena selvityksenä huomioon. Vuonna 2019 annetut ihmisoikeuskomitean ratkaisut eivät olleet sellaista mainitussa 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, joiden perusteella vuonna 2011 ja 2015 tehdyt päätökset olisi voitu purkaa.
Lainvoiman saaneen päätöksen purkaminen sillä perusteella, että lakia on sovellettu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärin, edellyttää sitä, että purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessä lakia oli sovellettu selvästi ja kiistatta päätöksen antamisen aikaan vallinneen oikeustilan vastaisesti. Lain soveltamiskysymyksen tulkinnanvaraisuus ei sen sijaan muodosta perustetta tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen purkamiselle (ks. KHO 2017:140).
Hallintolainkäyttölaissa ei ole lausuttu kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valvomisessa toimivaltaisen lainkäyttö- tai valvontaelimen antaman tuomion tai muun ratkaisun merkityksestä ylimääräisen muutoksenhaun perusteena. Purkuperusteen täyttymistä ilmeisesti väärän lain soveltamisen kannalta arvioitaessa merkitystä voi olla sillä, onko arvioitavana kansainvälisen lainkäyttö- tai valvontaelimen oikeuskäytännössä jossain muussa asiassa tehty uusi tulkinta tai tulkinnan muutos vai ilmeneekö tällainen tulkinta nimenomaisesti purun hakijan asiassa tehdystä valvontaelimen ratkaisusta. Hallintolainlainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ilmeisesti väärän lain soveltamisen edellytykset eivät välttämättä kuitenkaan täyty silloinkaan, kun kansainvälisen lainkäyttö- tai valvontaelimen langettava ratkaisu on kohdistunut nimenomaisesti kansallisen tuomioistuimen antamaan päätökseen, jonka purkamista kyseisessä asiassa on haettu. Ylimpien tuomioistuinten käytännössä on annettu merkitystä myös sille, olisiko lain soveltajan pitänyt jo olemassa olevan ratkaisukäytännön valossa olla tietoinen kansainvälisen valvontaelimen tulkinnasta (ks. KHO 2016:33 ja KKO 2014:93).
Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus lausui, että purkuhakemuksen kohteena olevassa vuoden 2011 päätöksessä oli nojauduttu saamelaiskäräjälain 3 §:n ja sen esitöiden lisäksi YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean (CERD) vuoden 2009 loppupäätelmiin, joissa oli katsottu, että Suomen tulisi antaa enemmän merkitystä henkilöiden itseidentifikaatiolle. Ottaen huomioon kyseisen valvontaelimen antamien suositusten painotusten vaihtelu itseidentifikaation ja ryhmähyväksynnän välillä eri aikoina, pelkästään se, että vuonna 2012 antamassaan suosituksessa komitea oli ollut huolestunut siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden hyväksymässä määritelmässä painotettiin riittämättömästi saamelaisten itsemääräämisoikeutta, ei myöskään merkinnyt, että purettavaksi haettujen vuoden 2015 päätösten olisi tällä perusteella katsottava perustuneen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
Ihmisoikeuskomitea oli vuonna 2019 antamissaan näkökannoissa täsmentänyt ja selkeyttänyt saamelaisen määritelmän tulkintaa alkuperäiskansoja koskevan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ennen näitä ratkaisuja kansainvälisten valvontaelinten käytäntö erityisesti itseidentifikaation ja ryhmähyväksynnän keskinäisestä painoarvosta oli ollut epäselvä määriteltäessä sitä, kuka on saamelainen. Korkeimman hallinto-oikeuden ei voitu katsoa nyt käsiteltävinä olevien päätösten tekemisen ajankohtana soveltaneen lakia virheellisesti käytettävissä olleen kansainvälisoikeudellisen käytännön valossa. Asioissa ei ollut siten esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa ilmeisesti väärää lain soveltamista koskevan purkuperusteen osalta ylimpien tuomioistuinten vakiintuneesta linjasta.
Hakemuksessa ei ollut esitetty hallintolainkäyttölain 63 §:ssä tarkoitettua perustetta päätösten purkamiseen.
Äänestys 3 – 1 – 1. Esittelijän eriävä mielipide. (huomaa esittelijän eriävä mielipide!)
Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 momentti
Laki saamelaiskäräjistä 1 § 1 momentti, 3 §, 5 § 1 momentti, 6 §, 13 § 3 momentti, 14 §, 23 § 1 momentti ja 23 a § 1 momentti
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) 1 artikla 1 ja 3 kohta, 2 artikla, 25 artikla ja 27 artikla sekä siihen liittyvä valinnainen pöytäkirja 1 artikla, 2 artikla ja 5 artikla 1 ja 4 kohta (SopS 8/1976)
YK:n ihmisoikeuskomitean näkökannat 1.2.2019 ilmoitukseen nro 2668/2015 (Tiina Sanila-Aikio) ja nro 2950/2017 (Klemetti Näkkäläjärvi ja muut)
Ks. myös KHO 2019:89
Päätökset, joita hakemus koskee
Korkein hallinto-oikeus 26.9.2011 taltionumero 2710 (KHO 2011:81)
Korkein hallinto-oikeus 30.9.2015 taltionumero 2563
Korkein hallinto-oikeus 30.9.2015 taltionumero 2566″ – – (tekstin tummennukset omia)
—
Ks. koko KHO:2019:90-vuosikirjapäätös alla:
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1562217155914.html
Ilmoita asiaton viesti
—
Em. KHO:sta 5.7.2019 päivänä annettu KHO:2019:90 -vuosikirjapäätöksessä viitataan HLL 63,1 §:ään (huomaa päivämäärät!):
5.7.2019/808
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa
62 §
Oikeudenkäynnin osapuolten kutsuminen
Hallintotuomioistuimen on kutsuttava suulliseen käsittelyyn oikeudenkäynnin osapuolet. Jos suullista käsittelyä on rajoitettu 59 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kutsumatta voidaan jättää ne asianosaiset, joiden läsnäolo on ilmeisen tarpeetonta.
Kutsutun tai hänen laillisen edustajansa poissaolo suullisesta käsittelystä ei estä asian käsittelyä ja ratkaisemista.
Asianosainen tai hänen laillinen edustajansa voidaan kutsua saapumaan henkilökohtaisesti suulliseen käsittelyyn, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Kutsun tehosteeksi voidaan asettaa sakon uhka.
Tuomioistuimen on tuomittava uhkasakko maksettavaksi ja asetettava uusi korkeampi sakon uhka, jos asianosainen tai hänen laillinen edustajansa ei noudata 3 momentissa tarkoitettua kutsua ja tuomioistuin edelleen pitää asianomaisen henkilökohtaista läsnäoloa tarpeellisena. Uhkasakkoa ei tuomita maksettavaksi, jos asia käsitellään ja ratkaistaan asianomaisen poissaolosta huolimatta tai poissaolo johtuu laillisesta esteestä.
63 §
Muiden kuultavien kutsuminen
Hallintotuomioistuin päättää asiantuntijan ja todistajan kutsumisesta suulliseen käsittelyyn. Lisäksi tuomioistuin päättää niiden muiden henkilöiden ja viranomaisten kutsumisesta, joiden kuulemista se pitää tarpeellisena.
Hallintotuomioistuin huolehtii 1 momentissa tarkoitettujen kuultavien kutsumisesta. Tuomioistuin voi myös oikeuttaa oikeudenkäynnin osapuolen kutsumaan asiantuntijan tai todistajan.
Tuomioistuin voi kutsua todistajan suulliseen käsittelyyn sakon uhalla. Todistajan kutsumiseen sovelletaan lisäksi, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 62 ja 64 §:ssä säädetään uhkasakosta ja todistajan noutamisesta tuomioistuimeen.”
Ks. alla em.5.7.2019/808 Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa- lain voimaantulo- ja siirtymämääräykset:
15 luku
Voimaantulo
125 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.
Tällä lailla kumotaan hallintolainkäyttölaki (586/1996).
126 §
Siirtymäsäännökset
Muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn hallintoviranomaisen tai hallintotuomioistuimen päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ylimääräiseen muutoksenhakuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä kuitenkin vain, jos se on pantu vireille ennen tämän lain voimaantuloa.
Tämän lain voimaan tullessa hallintotuomioistuimessa tai muussa valitusviranomaisessa vireillä olevat asiat käsitellään tässä hallintotuomioistuimessa tai valitusviranomaisessa loppuun soveltaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan hallintotuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevassa asiassa valitusosoitukseen ja tiedoksiantoon tätä lakia.
127 §
Aiemmat viittaussäännökset
Muualla laissa tai asetuksessa olevalla viittauksella hallintolainkäyttölakiin tai muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin (154/1950) tarkoitetaan tämän lain voimaan tultua viittausta tähän lakiin.
HE 29/2018, LaVM 18/2018, EV 295/2018
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
29.6.2021/639:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021.
HE 241/2020, StVM 16/2021, EV 111/2021
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190808#L7P63
Ilmoita asiaton viesti
—
Vielä pari nostoa KHO:2019:90 -päätöksestä. Ks. alla hallinto-oikeusneuvos Petri Helanderin eriävä mielipide KHO:2019:90 -vuosikirjapäätöksessä:
– – ”Edellä mainituilla perusteilla katson, että asioissa on käsillä hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu purkuperuste.
Edelleen on kuitenkin arvioitava, onko lainvoiman saanut päätös purettava, kun harkitaan kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja kokonaisuutena. Yleisesti ottaen oikeusvarmuuden periaate merkitsee sitä, että lainvoimaisiin päätöksiin ei tule kevyin perustein puuttua. Tässä tapauksessa päätösten purkamista vastaan puhuu erityisesti se seikka, että purkaminen merkitsisi vaaliluetteloon merkittyjen ja mahdollisesti jo saamelaiskäräjien vaaleissa äänestäneiden henkilöiden osalta heille myönnettyjen poliittisten oikeuksien poistamista. Arviointitilanne on tältä osin poikkeuksellinen, sillä henkilöön tai henkilöryhmään kohdistuvan ihmisoikeusloukkauksen toteaminen ja sen seurauksena tehtävä oikeusaseman korjaaminen ei yleensä merkitse sitä, että toisilta henkilöiltä samalla väistämättä poistetaan heille aiemmin myönnetty oikeusasema. Päätösten purkamisella voi näissä olosuhteissa olla myös merkittäviä henkilön identiteettiin liittyviä haitallisia seurauksia.
Toisaalta päätösten purkamista puoltaa vahvasti se edellä mainittu seikka, että purkamatta jättäminen merkitsisi todetun ihmisoikeusloukkauksen jatkumista tulevaisuudessa ja mahdollisesti myös loukkauksen kumuloitumista. Nämä näkökohdat ovat erityisen merkityksellisiä kontekstissa, jossa on kysymys alkuperäiskansan ja siihen kuuluvien kollektiivisista oikeuksista sekä alkuperäiskansan kulttuurin säilymisen ja itsemääräämisoikeuden turvaamisesta. Alkuperäiskansan oikeus saada suojaa pakkosulautusta vastaan kuuluu kansainvälisten asiakirjojen perusteella alkuperäiskansojen perustavaa laatua oleviin oikeuksiin. Myös perustuslain 17 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan, saa sisältöä tästä oikeudesta.
Annan asioissa suuremman painoarvon päätösten purkamista puoltaville alkuperäiskansan oikeuksiin liittyville painaville näkökohdille. Tehokkaan oikeussuojakeinon ja ihmisoikeusloukkauksen jatkumisen estämisen vaatimukset edellyttävät tässä tapauksessa päätösten purkamista. Päätösten purkamisen mahdollisia epäsuotavia vaikutuksia vähentää ainakin jossain määrin se purkuhakemuksessakin todettu seikka, että päätösten purkamisella ei ole negatiivista oikeusvoimavaikutusta. Purkamisen seurauksena vaaliluettelosta poistettavat henkilöt voivat hakeutua uudelleen vaaliluetteloon ja päästä merkityksi siihen, jos heillä on siinä vaiheessa esittää riittävät selvitykset kuulumisestaan alkuperäiskansaan.” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1562217155914.html
A:ta koskeva korkeimman hallinto-oikeuden päätös on annettu vuonna 2011. Saamelaiskäräjien hallitus on myös jo aiemmin hakenut samassa asiassa päätöksen purkamista. Katson, että asiassa on edellä mainituin perustein erityisen painavat syyt purkaa päätös hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitetun viiden vuoden määräajan jälkeenkin. Asiassa on myös hallintolainkäyttölain 64 a §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä tutkia asia uudelleen.
Kun päädyn purkamaan A:ta koskevan päätöksen, katson myös, että hänen lapsiaan koskevat saamelaiskäräjälain 3 §:n 3 momentin perusteella tehdyt korkeimman hallinto-oikeuden päätökset on purettava.
Päädyn edellä mainituin perustein purkamaan korkeimman hallinto-oikeuden tässä päätöksessä tarkoitetut päätökset.” – –
—
Sekä tämä nosto samasta KHO:n päätöksestä:
– – ”Oikeuskäytännön tai tulkinnan muuttumista ei ole pidetty sellaisena perusteena, joka tulisi ottaa uutena selvityksenä huomioon (ks. Pekka Hallberg – Pirkko Ignatius – Heikki Kanninen: Hallintolainkäyttölaki, Helsinki 1997, s. 402). Silloinkin kun kysymys on siitä, että kansainvälinen lainkäyttö- tai valvontaelin on todennut kansallisen tuomioistuimen päätöksen ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi, purun edellytyksiä arvioidaan uuden selvityksen sijasta ilmeisen väärän lain soveltamisen tai selvän menettelyvirheen kannalta (ks. Olli Mäenpää: Hallinto-oikeus, Helsinki 2018, s. 1120).” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1675428268768.html#
Ilmoita asiaton viesti
—
Onko tuomioistuimen omien esteellisten esittelijöiden ja tuomarien antamat päätökset selvä menettelyvirhe?
Esim. KHO:ssa ja hallinto-oikeuksissa päätöksen esitellyt esittelijä antaa samasta päätöksestä jätetystä ilmeisen kohtuuttomia oikeudenkäyntimaksuja koskevista oikaisuvaatimuksista itse yksin päätöksensä.
Onko se mielestänne HE 78/2000 vp mukaista ”sattumanvaraista” ja esteetöntä oikeudenkäyttöä?
Hallinto-oikeuksien omat työjärjestykset (lue ”nokkimisjärjestykset”) eivät voi koskaan mennä PL 21 § ja 22 § edelle.
—
21 §
Oikeusturva
Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
22 §
Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Asiassa on selvä menettelyvirhe, jos hallinto-oikeudessa asian esitellyt esittelijä ratkaisee itse omasta esittelystään annetusta päätöksestä jätetyn ilmeisen kohtuuttomia oikeudenkäyntimaksuja koskevan oikaisuvaatimuksen.
—
Ks. ajantasainen Tuomioistuinmaksulaki (7 § ja 11 §):
7 §
Maksusta vapauttaminen
Maksua ei peritä oikeusapulain nojalla käsittelymaksuista vapautetuilta eikä muualla laissa viranomaisen toimenpiteistä suoritettavista maksuista vapautetuilta.
Jos maksun periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, viranomainen tai maksun määräävä virkamies voi yksittäistapauksessa määrätä, ettei maksua peritä.
—
11 § (27.11.2020/843)
Maksua koskeva muutoksenhaku
Maksun määräämistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Muutoin oikaisuvaatimukseen sovelletaan, mitä hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä olevan viranomaisen toimipaikka sijaitsee. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Muutoin muutoksenhaussa hallintotuomioistuimeen sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) säädetään.
Edellä 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuun ratkaisuun ei kuitenkaan saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta valittamalla.
—
Kun todetaan (kuka toteaa?) edellä kerrottu selvä menettelyvirhe eli että lakia on sovellettu selvästi väärin, niin silloin päätösten purulle on perusteet.
Tuleeko tällainen purku tehdä ns. viran puolesta ja kuka sen tekee, jos kyseessä on l i s ä k s i tilanne, jossa koko tuomioistuin on jo esteellinen asiassa ilmenneiden seikkojen tai esim. asianosaiselta salattujen asiakirjojen perusteella?
Ilmoita asiaton viesti
—
Mikä on esteellisen esittelijän tai tuomarin vastuu muutoksenhakijalle aiheutuneista vahingoista, jos hän ei ole jäävännyt itseään, vaikka olisi pitänyt ns. objektiivisen ja subjektiivisen esteellisyystestin perusteilla (ns. EU:n esteellisyystesti)?
Ks. alla (19.8.1994/750) Valtion virkamieslaki
1 luku
Soveltamisala
1 §
Tässä laissa säädetään valtion virkasuhteesta.
Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa valtio on työnantajana ja virkamies työn suorittajana.
Virastolla tarkoitetaan tässä laissa lailla tai valtioneuvoston asetuksella perustettua valtion virastoa tai laitosta. (29.12.2011/1548)
2 §
Lain tavoitteena on turvata valtion tehtävien hoitaminen tuloksellisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikeusturvavaatimukset täyttäen sekä turvata virkamiehelle oikeudenmukainen asema suhteessa työnantajaan.
3 §
Tätä lakia ei sovelleta eduskunnan oikeusasiamieheen ja apulaisoikeusasiamiehiin eikä eduskunnan kanslian, tasavallan presidentin kanslian, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian ja valtiontalouden tarkastusviraston virkamiehiin eikä myöskään Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen virkamiehiin ja toimihenkilöihin, ellei laissa toisin säädetä. (25.5.2007/604)
Tätä lakia ei myöskään sovelleta siihen, joka täyttää muusta kuin valtion palvelussuhteesta johtuvaa julkisoikeudellista velvollisuutta.
Asetuksella säädetään tämän lain soveltamisesta sivutoimiseen tuntiopettajaan ja korkeakoulun dosenttiin.
3 a § (25.8.2016/685)
Tätä lakia sovelletaan tuomarin virkaan ja tuomariin, jollei laissa toisin säädetä.
Tuomarin nimittämisestä ja virkasuhteesta säädetään lisäksi tuomioistuinlaissa (673/2016).
Mitä 9, 10, 20 ja 22 §:ssä, 23 §:n 4 momentissa, 25, 26, 26 a ja 27–34 §:ssä, 8 luvussa, 40 §:n 1 momentissa, 44 §:ssä ja 66 §:n 3 momentissa säädetään, ei koske tuomarin virkaa eikä tuomaria.
Tuomaria ei voida oikeuttaa jatkamaan tuomarin virassa eroamisiän jälkeen.” – –
—
Jos tuomari on omalla esteellisellä lainkäyttötoiminnallaan aiheuttanut vahinkoa muutoksenhakijalle, vastaako siitä Suomen valtio ns. isännän vastuun kautta eli korvaa työntekijänsä aiheuttaman vahingon?
Asiaa hyvin avattuna:
– – ”Isännänvastuu ulottuu nimenomaisesti työsuhteeseen ja työhön liittyvään toimintaan. Työnantaja joutuu isännänvastuuseen, kun vahingon aiheutettu työaikana ja työntekijä on menetellyt tavalla, joka ei liiaksi poikkea tavanomaisesta menettelystä kyseisessä tehtävässä. Näin ollen, jos työntekijä toimii työajalla työtehtävissään tavalla, joka on selvästi vastoin työtehtävien suorittamisen tavallista luonnetta, poistuu työnantajan isännänvastuu kuvasta. Esimerkiksi voidaan todeta, että kun asiakaspalvelija lyö asiakasta tai varastaa tältä rahaa, ei työnantajalle synny isännänvastuuta. Tällaisessa tilanteessa työntekijä vastaa itse aiheuttamastaan vahingosta. Jos kuitenkin työtehtävään kuuluu kyseisen väärintoimimisen riski, kuten esimerkiksi, kun järjestyksenvalvoja käyttää turhan suuria voimakeinoja, on työnantaja vahingonkorvausvelvollinen.
Isännänvastuun periaatteella työnantaja voi mahdollisesti periä maksamansa korvauksen osittain tai kokonaan työntekijältä. Tämä vastuun kanavointi edellyttää kuitenkin sitä, että työntekijän katsotaan menetelleen tahallaan tai huolimattomasti. Jos työntekijän menettely on ollut vain lievästi moitittavaa, ei hän voi joutua korvausvastuuseen.” – –
https://laki24.fi/vahingonkorvaus-isannanvastuu/
Ilmoita asiaton viesti
–
KKO:2004:53
Vahingonkorvaus – Työnantajan korvausvastuu
Diaarinumero: R2003/37
Esittelypäivä: 12.2.2004
Antopäivä: 2.6.2004
Taltio: 1271
Metsähallituksen lukuun metsänhakkuutöitä tehneen osakeyhtiömuotoisen perheyrityksen osakas oli aiheuttanut sivulliselle metsätyökonetta käyttäessään vahingon. Korkeimman oikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla osakasta tai yhtiötä ei pidetty sellaisena vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työntekijään rinnastettavana itsenäisenä yrittäjänä, jonka aiheuttamasta vahingosta Metsähallitus työnantajana olisi vastuussa.
VahL 3 luku 1 § 1 mom
https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2004/20040053#a20040053yloa0
Ilmoita asiaton viesti
–
Nykyiseen tuomioistuintoimintaan liittyvää esteellisyyksiä koskevaa problematiikkaa:
Minkä vahingon tuomioistuimessa päätöksen esittelijä, joka ei jäävää itseään, voi aiheuttaa päätökseen osallistuneille tuomareille?
Tai päinvastoin:
Mitä esteellinen tuomari saattaa aiheuttaa päätöksen esittelijälle, jos tuomari ei ole jäävännyt itseään, vaikka oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin mukaisesti näin tulisi tehdä? (ks. HE 78/2000 vp esteellisyys ja vaatimus jakaa käsiteltävät muutoksenhakuasiat ”sattumanvaraisesti” kuten HE 78/2000 vp:ssä on jo lähtökohtaisesti moraalinen pohjaolettamana)
Ks.
1991 vp- HE 151 (s. 5 – 6):
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta
Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan
se, joka on vastuussa vahingosta 4 luvun 1 §:n
1 momentissa mainittujen perusteiden mukaan,
vastaa vain siitä määrästä, jota ei saada peri-
tyksi vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa
olevalta. Kun puheena olevat työsuorittajat
vastaavat ehdotuksen mukaan vahingosta mai-
nitussa lainkohdassa säädettyjen perusteiden
mukaisesti, seuraa tästä se, että 3 luvun 1 §:n 3
momentissa tarkoitetun korvausvelvollisen vas-
tuu tulee ensisijaiseksi. Korvaukseen oikeutettu
ei voi vaatia korvausta vahingon aiheuttajalta
ennen kuin on näytetty, että korvausta ei voi
saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa
olevalta, esimerkiksi oppilaitoksen ylläpitäjältä.
Pykälä koskee työntekijän työtoverilleen tai
sivulliselle aiheuttaman vahingon korvaamista.
Työnantajalle aiheutetun vahingon korvaami-
sesta säädetään työsopimuslain 51 §:ssä ja me-
rimieslain (423/78) 64 §:ssä. Pykälässä ei ole
tarpeen nimenomaisesti mainita, kenelle aiheu-
tettuun vahinkoon sitä sovelletaan. Siksi pykä-
län 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi
sanat ”työtoverilleen tai sivulliselle”. Pykälään
lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa nimenomai-
sesti todettaisiin, että työntekijän työnantajalle
aiheuttaman vahingon korvaamisesta sääde-
tään erikseen.
2 §. Pykälän 1 momentin mukaan virkamies
vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnil-
lään sivulliselle ja julkisyhteisölle aiheuttamas-
taan vahingosta luvun 1 §:ssä mainittujen pe-
rusteiden mukaisesti. Toisin kuin työntekijän
korvausvastuuta koskevassa 1 §:ssä, tässä lain-
kohdassa ei ole mainintaa virkamiehen työto-
verilleen aiheuttaman vahingon korvaamisesta.
Lakia säädettäessä ei ilmeisesti ole ollut tarkoi-
tus, että virkamiehen ja yksityisoikeudellisessa
palvelussuhteessa olevan työntekijän työtoveril-
leen aiheuttaman vahingon korvaamiseen so-
vellettaisiin erilaisia perusteita. Mitään asiallis-
ta syytä tälle säännöksissä olevalle eroavaisuu-
delle ei myöskään ole. Siksi 1 momenttia
ehdotetaan tarkistettavaksi samoin kuin 1 §:n 1
momenttia siten, että maininta vahingon kär-
sijästä poistetaan. Tällöin säännös sanamuo-
tonsakin mukaan koskisi myös virkamiehen
työtoverilleen virassa aiheuttaman vahingon
korvaamista.” – –
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_151+1991.pdf
—
Mikä on tuomioistuimien tuomareiden ja esittelijöiden oikeusturva, jos tahattomia ja tahallisia – jopa törkeitä – väärinkäytöksiä näissä esteellisyysasioissa ilmenee?
Korvaako ne Suomen valtio isännän vastuulla?
Missä menee rajat tahattoman, tahallisen tai törkeän esittelijän ja tuomarin esteellisyyden kohdalla, jos he tekevät työtään vain tuomioistuimen oman työjärjestytyksen tai hierarkisen ”nokkimisjärjestyksen” alaisina tavallisessa työssään ja esimiehensä määräyksestä?
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_151+1991.pdf
—
Kun katsoin esim. KHO:n omaa työjärjestystä ja sen sisäistä valvontaa koskevia oikeusnormeja ja sääntelyä, en vakuuttunut siitä, että KHO:n toimintatavat olisivat lainmukaisia ja että KHO:n henkilökunnalla olisi oikeusturvatakeet siitä, että ns. isännän vastuu heidän työstään voisi toteutua.
KHO:n työjärjestys ja käytännön oikeudenkäyttö on selkeässä ristiriidassa perustuslain 21 § ja 22 §:ien kanssa, jos KHO:n esittelijät itse ja yksin ratkaisevat omista esittelyistään tehtyjen päätösten muutosta hakeneen asianomistajan jättämät ilmeisen kohtuuttomia oikeudenkäyntimaksuja koskevat oikaisuvaatimukset. Varsinkaan kun annetusta päätöksestä ei voi enää valittaa.
Ja usein kannellakaan ei enää voi OKV:lle tai EOA:lle, kun asian käsittelyt tässä vaiheessa ovat kestäneet jo niin kauan, että myös asiaa koskevat kantelut ovat vanhentuneet – ja varsinkaan kun em. tahot eivät päällekkäin asioita hallinto-oikeuksien kanssa käsittele – varsinainen Shakki ja Matti!
Ilmoita asiaton viesti