Mitä on oikeudenmukaisuus yhteisössä, miten estää itsevaltaiset otteet?
Jos työpaikalla tai yhteisössä yhteistyö menee huonosti, on taustalla usein epäoikeudenmukaiset ratkaisut. Vaikka yleisesti noudatamme länsimaista arvopohjaa, niin yksittäisten ihmisten käsitys oikeudenmukaisuudesta vaihtelee.
Ratkaisuja tehdessä ei voida kuunnella vain yhtä tahoa, vaan on myös vastakkaisen puolen kannanotto tulee kuulla oikeasti. Mikäli näin ei tehdä, leviää pelko alaisiin, että sama voi kohdistua kehen vain. Hyvänä perusteena voi käyttää Kantin kategorista imperatiivia. ” Onko ratkaisu sovellettavissa ja tulos hyvä yleisenä ohjeena muihinkin tapauksiin?”
Ihmettelemme miten diktatuurit syntyvät. Ne alkavat pienestä ja ihmiset alistuvat kunnes tilanne on todella paha. Ilmeisesti evoluution myötä ihmisillä on vahvana taipumus alistua itsevaltaisenkin johtajan alaisuuteen. Tilanne estää luovuuden ja todellisen kehittymisen yhteisössä ja ajan kanssa syntyy painetta radikaaliin muutokseen.Sananvapautta ei oikein ole, koska siitä voi seurata rangaistus.
Joskus päätyy johtoon henkilö, joka jakaa ihmiset mustiin ja valkoisiin ja saattaa sen mukaan kohdella ihmisiä eri tavoin. Kaikki tämä tekee yhteisöstä sairastuttavan. On johtajan korviin kuiskuttelijoita, provosointia, johdattelua ja syntyy luotettu hovi. Analyyttisesti tarkastelevat savustetaan ulos. Toimintateho kärsii ja yhteisöstä tulee sairastuttava.
Nämähän ovat tuttuja tilanteita työpaikoilla ja yhteisöissä. Mikä neuvoksi?
Kun asioita lykkäillään, eikä reagoida pieniin viitteisiin… syntyy kaltevuutta, kohti jotain äärimmäisyyttä… josta löytyy viimein selkeiten passeli linja, jota inhimillisestä pohjasta on resonoivin, tilanteen kanssa.
Kokonaisuuden tuntuma ääripäätymällisenä, on selkein, ja tarkoittaa samalla myös selkeitä rajoja, tietynlaisina.
Mihin vaihtoehtoäärimmäisyyksiä on olemassolevina, ihmisen kaltaiselle mahdollisena… yksinoimaisuus, näissä kulun äärivaiheissa helposti korostuu.
Kun venytellään, ja venytään… fysiologisesti ottaen, ihmisen suojarefleksejä alkaa ottaa tilannetta haltuun (omasta puolestaan).
Ainakin näitä tapahtumia voi kuvata, ja saattaa mieleen, mieli jotenkin miettiä koordinoivempia toimia.
Mitä tuoda mielen yhteyteen… tuodakko vai lykätäkö tuonnemmas, kunnes venyttää riittävämmin, ja tulee kutsumattakin, tiensä aina takaisin löytäen.
Ilmoita asiaton viesti