Pakon edessä vai kaukaa viisaasti?

Tämä artikkeli on kirjoitettu Saku Timosen Huono idea blogitekstin herättämien ajatusten pohjalta.

Sen sijaan, että haetaan ilmaista työvoimaa työkokeilujen kautta, miksei tuettaisi palkkaamista? On selvää, että tilanteessa, jossa maataloustuottajat joutuvat myymään tuotteensa niin halvalla, että työvoimaa ei kannata palkata, jokin on pahasti pielessä. Ja siittä päästäänkin siihen, mikä on pielessä.
Lyhyesti: Globalisaationa tunnetun kehityksen myötä muuttui kannattavaksi siirtää tuotantoa maihin, missä työvoimakustannukset olivat pienemmät. Tämä johti hintatason laskuun, mikä taas pakotti myös kotimaassa vielä toimivat tuottajat tuomaan halpaa työvoimaa pystyäkseen vastaamaan uuteen markkinatilanteeseen. Ammattiyhdistyksillä ei ollut keinoja vastustaa tätä kehitystä saati rahkeita kansainväliseen solidaarisuuteen, joten samalla kun voittojansa maksimoivat korporaatiot ottivat kaiken iri tilaisuudestaan, myös kotimaiset tuottajat olivat pakotettuja hakemaan työvoimaa kauempaa halusivatpa he sitä tai eivät. Näytti hetken siltä, että mitään ei ole tehtävissä, eikä uusliberalistisella talousoikeistolla siihen liiemmin ollut haluakaan, olihan keskitetyn tuotannon tehokkuus yksi niistä itseisarvoista, joiden nimeen uusliberaali oikeisto vannoo.
Nyt me näemme, että tämä voittojen maksimointi keskittämällä tuotantoa halvan työvoiman maihin on johtanut tilanteeseen, missä maat joista tuotanto on lähtenyt, ovat haavoittuvaisia mm. tämmöisissä pandemiatilanteissa, joissa tavaraliikenne ei toimi normaalisti.
Jos ongelma ratkaistaan sillä, että pistetään työttömät töihin ilman palkkaa, ollaan kyllä varsin kyseenalaisessa tilanteessa.
Nyt jos ajatellaan, että ei tehtäisi mitään, ja ruoka jäisi yksinkertaisesti tuottamatta samalla kun rahtiliikenne ei toimi, hinnat lähtisivät kohoamaan, ja ruuan tuottaminen tulisi jälleen kannattavaksi.
Näinhän vapaat markkinat toimisivat siinä tilanteessa että ne olisivat vielä olemassa, mutta sivuoireena meille tulisi vastaan myös nälänhätä. Jos taas nälänhätää ei haluta, olisi syytä tukea tuottajia palkkaamaan kotimaista työvoimaa. Toki on mahdollista, ettei työvoimaa löydy, vaikka palkat olisivat paremmat, sillä harva kulutus- ja palveluyhteiskunnan kansalainen on valmis sellaiseen työhön, jota isovanhempamme tekivät lapsena pakon edessä ja ilman palkkaa. Oma isäni muistaa miltä tuntui kohmeisin sormin koulun jälkeen kiskoa nauriita jänkäpellosta. Hän ei sitä aikaa liioin kaipaa eikä nostalgisoi. Eikä elämän enää nykyään minun käsittääkseni niin hankalaa tarvitsekkaan olla.
Itse mietin aktiivisesti miten voisin tehdä pientilatuotannosta kannattavaa. Kuulemma se on todella vaikeaa, koska on mahdotonta kilpailla suurten tuottajien kanssa, jotka massatuottavat suuria volyymeja pienin kustannuksin, mutta suurin investoinnein, joihin minulla taas ei ole varaa. Hekään eivät kuitenkaan pysty toimimaan nykytilanteessa, ja mikäli tässä vielä tulee talouslama vastaan, investointilainat saattavat jäädä hoitamatta, jos korot karkaavat käsistä ja satoakin joudutaan kyntämään takaisin maahan.
Herää kysymys, kuinka vieraantuneita olemme realiteeteista? Itselleni on päivänselvää, että jos minulla ei ole varaa syödä niin hyvin kuin haluaisin, koska puhdas ja laadukas lähellä tuotettu ruoka on niin kallista, kasvatan ruokani mielummin itse. Näin vaikka hukkaisinkin samalla aikaa työhön, jonka rahallinen kannattavuus on luokkaa 0,04€ tunti, jos siis vertaan kasvattamiani punajuuria kaupasta ostettuihin, mitä en suinkaan tee, koska ymmärrän, että itse kasvattamillani punajuurilla on muutakin arvoa kuin vain se rahallinen lisäarvo, jota voitoksi kutsutaan.
Toisaalta, jos minun olisi kannattavaa tuottaa enemmän kuin mitä itse käytän, nähdä vähän ylimääräistä vaivaa, ja saada siitä pientä lisätienestiä varmaankin motivoituisin niin myös tekemään, ja jos minun kaltaisiani ihmisiä olisi enemmän, kotoperäisen ruuan saantivarmuus lisääntyisi. Minusta ei tunnu yhtään mahdottomalta sellainen ajatus, että pitkittyneen pandemian tilanteessa vienti ja tuonti tyrehtyvät, ja jopa Länsimaissa herätään siihen tilanteeseen, että jopa ne K-menu omenat, joita nyt saa ilmaiseksi dyykkaamalla roskiksesta maksavat yhtäkkiä yli kympin kilo ja paljon muuhun ei sitten olekkaan varaa. Tosin omenat ovat huono esimerkki, onhan kotimaistakin tuotantoa olemassa niinkin paljon, että osa sadosta mätänee komposteihin, mutta onko sitä tarpeeksi, jos ulkomailta ei tulisi kuin vaikka puolet siitä mitä nyt?
Uskon että moni motivoituisi siinä tilanteessa miettimään maalle muuttoa ja opettelemaan porkkanan kasvattamista vuokrapuutarhapläntillä. Tosin voin kokemuksesta kertoa, että sitä on paljon mukavampi opetella silloin kun siihen ei mitään pakkoa ole. Veikkaan myös, että maallemuutto tapahtuu kivuttomammin, kun pientiloja saa kaupunkiasunnon käsirahaa halvemmalla, kuin tilanteessa, jossa jokainen kynnelle kykenevä haluaa yhtäkkiä muuttaa maalle. Ja jos vaikka nyt ei mitään huutava pakkoa olisikaan, päättäjien olisi syytä herätä miettimään millä rakenteellisilla muutoksilla kotimaista tuotantoa tuettaisiin siten, että tuotantoa ei jouduta aloittamaan tyhjästä pakon edessä, jos sellainen pakko yhtäkkiä ilmenisi. Taisihan se Bill Gatesin säätiökin jo taannoin varoitella, että 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan aikana koemme todennäköisesti 3 maailmanlaajuista pandemiaa. Ilmastonmuutoskin saattaa vaikuttaa asioihin uskoi siihen tai ei, koska tuo luonto on siittä pirullinen, ettei se piittaa siitä mitä uskomme sen olevan.

kobakukka

Kunnanvaltuutettu Kittilästä. Elän osittaisessa omavarais/luontaistaloudessa ja seuraan akttivisesti maailman tapahtumia lähinnä koska noh, haluan ymmärtää omaa ympäristöäni ja toimintaani siinä. Minulla on valinnoistani johtuen siihen myös aikaa, joten koen oikeudekseni ja velvollisuudekseni sanoa mitä mieltä olen asioista. Olen opiskellut mm. kirjallisuutta ja siittä johtuen saattaa olla, että olen alkanut näkemään koko sosiaalisen ulottuvuuden narratiiveista, eli tarinoista koostuvana kudoksena, jossa eri selitysmallit kilpailevat päästäkseen todellisuuden selittäjiksi ja toimiemme määrittäjiksi. Siksi siis maailmankuvamme on lähtemättömän poliittinen konsepti, enkä edes väitä muuta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu