Ari Pesonen ja Nea Uusitalo estivät kommentoinnin, mikä on fiksu veto
Ari Pesonen kirjoitti hyvinkin kuumottavasta aiheesta, joka triggeröi passiivisimmatkin trollaajat, eli Suomen toiminnasta Saksan liittolaisena toisessa maailmansodassa ja siitä, kuka hyökkäsi ensin.
Uusitalo jatkoi kiperällä kysymyksellä.
Revanssistahan jatkosodassa oli kyse ja jopa rivimiehet tiesivät, että kun Tarton raja ylitettiin, oltiin ”rosvoretkellä.” Luotettiin isoon veljeen ja sen Wehrmachtiin, joka oli saavuttanut menestystä uudella sodankäynnin muodolla, eli salamasodalla. Salamasotaan Suomikin lähti mukaan kesäkuussa 1941, jolloin saavutettiin pikavauhtia kaikki se menestys, minkä Suomi sodassa onnistui saavuttamaan. Tapahtumat siitä eteenpäin pohjustivat tulevaa perikatoa, joka ei onneksi realisoitunut Suomen miehittämisenä, kuten muulle itäiselle Euroopalle kävi.
Pesonen voisi jatkaa aiheella, joka käsittelee Suomen armeijan välirauhan aikaista salaista kaukopartiotoimintaa. Näistä retkistä löytyy kertomuksia eri muistelmateoksista.
Ilmeni, ettei parisataamiljoonaisen kansakunnan voittaminen ei ole läpihuutojuttu. Tosiasiassa venäläiset perääntyivät taktisesti ja joukkojaan säästellen antaen suomalaisten edetä. Eihän Suomen armeijalla olisi muussa tapauksessa ollut minkäänlaista sanansijaa puna-armeijan aavistuksen verran suurempia joukkoja vastaan. Hyökkäys pysähtyi käytännössä sille tasalle, mihin STAVKA, eli Neuvostoliiton puna-armeijan pääesikunta käski sen pysäyttää. Käytännössä Syväri-joelle, jossa oli sillanpääasema.
Mannerheim ymmärsi saman asian ja kielsi etenemisen Syväriltä kaakkoon muutamien johtavien kenraalien vastalauseista huolimatta. Eteneminen olisi jatkuessaan aiheuttanut enenevissä määrin tappiota joukkojen huollon muuttuessa samaan aikaan mahdottomaksi.
Pesosen lähdeaineistoa voidaan pitää luotettavana siltäkin osin, että Neuvostoliiton tiedustelu toimi tehokkaasti koko jatkosodan ajan, eikä kaikkia sen asiamiehiä, osa suomalaisia, tavoitettu.
Muun muassa ilmavoimissa ihmeteltiin, miten hyvin venäläiset tiesivät hävittäjien lähtevän partiolennoille. Joskus tiedustelijoita tavoitettiin, mutta useimmiten ei. Varsinkin jatkosodan loppupuolella myös lentokenttien sijainti oli jo venäläisillä hyvin tiedossa, vaikka ilmasta käsin erämaakenttiä ei käytännössä voinut löytää. Jokaista tukikohtaa kuitenkin pommitettiin vuorollaan.
Minulle kommentoinnin estäminen merkitsee, että esitetyt väitteet eivät kestä tarkastelua tai niiden kyseenalaistamista.
Vielä hullummaksi menee kun jo otsikossa esitetään kysymys, mutta siihen ei saa vastata.
Ilmoita asiaton viesti
Itse näkisin, että tässä tapauksessa haluttiin ottaa torjuntavoitto spämmääjistä ja trollaajista, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä historiallisista tapahtumista, mutta jotka hanakasti ottavat osaa keskusteluun käyden mieluummin kiinni henkilöön kuin asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
No, tänä aamusella tuon Ari Pesosen artikkelin luin, availin linkkejä, mietin lukemaani ja tutkiskelin artikkelin liitteitä.
Viitisen tuntiahan siihen meni vaan mielestäni ei hukkaan.
Sotahistoriaa minulle on opetettu ammattiopinnoissani ja paljonkin; vaan tuo jatkosodan alku ja mahdolliset syyt, mieltäni kyllä askarruttaneet vuosia.
Nyt sain siihenkin lisävalaistusta jopa runsaastikkin.
Ari Pesosen artikkeli oli todella hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Mahdollinen tulkinta, aivan varmasti.
Oleellisempaa on nähdä näissä se malli… joka toteutuu heittämällä, vähän laajempivaikutteisissa yhteyksissä.
Nämä keissit ovat tosiaan enemmän mahdollisempia käätymään vähällä, vaikka isommatkin toki ajastaan, kun rahtailtu enemmän muutettavaa.
Miten (tukos)torppi välineenä kääntyy palvelevaksi… tästä voi tietää ihan yleistasolta. Turha tavata samaa, joka ainoassa kohtaa, mitä mahtaa mahdollisine päähaaroineen tarkoittaa.
Keskusteluprosessin menetelmä, ja vähän sukua tieteen menetelmälle.
Sorry jos jätin osaltani dissaamoon, suuremmat sosiaaliset kutkutusen paikat. (Näennäis)Pahoittelut tästä.
(Retorix)
Ilmoita asiaton viesti
No JP pisti heti perään oman blogin jota voi kompata sydämensä kyllyydestä jos siltä tuntuu…
Jos niikseen tulee, muutaman ministerin/ylimmän sotilasjohdon muodostaman piirin touhusta voisi kirjoittaa oman kirjasarjan joka käsittelisi pelkästään sitä miten pieni piiri junaili koko homman koko ’välirauhan’ ajan voimassa olleen sotatilalain ja sensuurin varjossa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että nämä vanhat pierut kusettivat Rytiä mennen tullen joka otti/annettiin/sai sotasyyllisyyttä ratkottaessa suurimman paskan päälleen.
Kansallissadun rakentaminen, jossa em. piirileikkiin osallistuneista tehtiin Suomen pelastajia ja sankareita onnistui, vaikka oli ihan saatanan lähellä ettei itsenäisyys mennyt kokonaan.
Kansallistarinasta muodostui monille jopa uskonto. Olen kuitenkin jokseenkin satavarma siitä, että mikäli Stalin olisi lyönyt nyrkkiä pöytään ja karjunut, että ’Tšuhnala’ ei jää itsenäiseksi niin tuskin Roosevelt & Churchill olisivat pelkästään siihen kysymykseen juuttuneet.
Stalin & kumppanit halusivat CGE:n presidentiksi koska tiesivät vanhan kelmin nauttivan täkäläisten keskuudessa sen luokan kunnioitusta, että äijä kykenee pitämään systeemin kasassa ja täkäläisen jengin aisoissa sodanjäkeisistä fiiliksistä huolimatta jopa senkin suhteen, että sotakorvaukset revitään duunareitten selkänahasta.
Minulle kansallisatu ei ole pyhä asia eikä siksi myöskään tule muuttumaan.
Nyt vastakommenttia niin paljon kuin sielu sietää…
Ilmoita asiaton viesti
Sinä olet kova likka kommentoimaan muiden blogeissa, mutta panit sitten oman jota ei voi kommentoida.
Minusta on sääli, että palstan tekniikka mahdollistaa tuollaisen pelleilyn.
Ilmoita asiaton viesti
Palstan tekniikka mahdollistaa myös sen että joku ilmoittaa etukäteen blogissaan, että Nea Uusitalon kommentit poistuvat sisällöstä huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin tympeä tapa sekin.
Ilmoita asiaton viesti
Syyn sellaiseen menettelyyn löydät katsomalla peiliin…
Ilmoita asiaton viesti
JP poltti päreensä meikäläiseen siinä vaiheessa kun linkkasin (ei JP:n blogi) CIA asiakirjoihin joiden turvaluokitus oli poistettu Obaman kaudella, jotka todistivat täysin aukottomasti hänen väitteensä täydeksi skeidaksi minkä myös korostetusti toin esille… Avaamalla kommentoinnin tyyliin:
Täyttä paskapuhetta! Ja loppuun kaneetiksi [hänen linkattuaan omalle sivustolleen kirjoittamaansa tapahtumakulun selostukseen] jotakuinkin: Mikäli jotakuta kiinnostaa historiaskeida niin sitä löytyy em. blogistin/kommentoijan sivustolta (kera URL-osoitteen) 😉
Ilmoita asiaton viesti
Täsmennetään, että JP ei tarkoita allekirjoittanutta, vaan Juhani Putkista.
Ilmoita asiaton viesti
eikä minua
Ilmoita asiaton viesti
Eräs innokas kommentoija muuten kirjoitti taannoin hupaisan blogin jossa yritti kiertää henkilöön menemisen käyttämällä nimikirjaimia. Mutta voi pahus, täällä on kuin onkin useita kirjoittajia joilla on samat nimikirjaimet, ja eräs kommentoija loukkaantui kun luuli että häntä vainotaan taas. En nyt mainitse nimiä enkä edes nimikirjaimia ettei kukaan kalvinisti pahoita mieltään.
Ilmoita asiaton viesti
Blogini oli täyttä asiaa kommentteineen ja ainakaan itse en sitä kuuluisaa kalvinappia painanut. Taisi osua ja upota keille oli tarkoitettukin ja jo blogissa sovittiin, että Mika Lamminpään kirjainlyhenteenä käytetään Mi.L. väärinkäsitysten välttämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kas, RiP tunnisti itsensä mutta ei edelleenkään ymmärrä että hän voi valita vain oman suhtautumistapansa, ei muitten. Ennen kuin ehdit editoida kommenttiasi, siinä luki näin: ”Ei se blogi ollut hupainen, vaan täyttä asiaa kommentteineen, mutta itse en ainakaan sitä kuuluisaa kalvinappia painanut.” Jos se blogi minusta oli hupaisa ja kaukana asiallisuudesta, niin sillehän sinä et voi mitään. Ja ei, en minäkään ”painanut kalvinappia”, minusta oli erinomaisen hauskaa katsoa kun sinä ja MaL kaivoitte kuoppaanne aina vain syvemmäksi. Tahaton huumori on parasta. Siitä ja vain siitä syystä on joskus ikävä LH:ta ja OM:aa. Puhumattakaan MT:sta joka naurettiin täältä ulos ja joka nykyään makaa vessan lattialla ja itkee SU:n olkaa vasten.
Ilmoita asiaton viesti
Joko olit unohtanut, että vasta pari päivää sitten tästä puhuttiin ja asia tuli harvinaisen selväksi kohdaltasi.
Muuten tunnistatko itsesi Mi.L. tuosta Nahkamäen kommentista? https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-tuomaala/kommentointi-pitaa-aina-sallia-ja-blogistien-kommenttien-poisto-estaa/#comment-4208003
Ilmoita asiaton viesti
Kas, Nahkamäki pahoitti mielensä. Minusta on aina ollut huvittavaa että ne pahimmat törkyturvat ovat myös herkimpiä loukkaantumaan. Herkkähipiäinen törkyturpa on hiukan vastenmielinen yhdistelmä ja tyypillinen persuille. Joo, minulle tuli selväksi jo silloin kun blogisi ensimmäisen kerran luin että kylläpä RiP puhuu itsensä iloisesti pussiin. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun tunnistit itsesi, koska ei kukaan muu täällä kuin Mi.L. keksi moisia nimenväännöksiä.
Toivon mukaan otit opiksi myös blogini kommenteista, joita kommentoijat sinulle laittoivat. Mukavaa illanjatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
Joo, sinustakin se oli hauska, vaikka nyt esität muuta. Mutta sellainenhan sinä olet. Saarnaat sormi pystyssä muille käytöstavoista vaikka itse olet lähinnä varoittava esimerkki.
Ilmoita asiaton viesti
Krhm…
Ilmoita asiaton viesti
Tällä kertaa Nealta kommentti, jossa ei ole valittamista. Lisään vain sen, että käytännössä juuri Mannerheim vaati Rytiltä allekirjoituksen kesäkuun 1944 lupaukseen Hitlerille.
Ilmoita asiaton viesti
Minä pyrin yleensä olemaan avaamatta artikkeleja, joita ei pysty kommentoimaan. Tietysti poikkeuksia tulee, koska joskus joku kommentoinnin estänyt onnistuu keksimään niin mielenkiintoisen otsikon, että en vain malta olla klikkaamatta. Samoin, jos aiemmin kommentoinnin sallinut kirjoittaja yhtäkkiä kieltää sen, niin silloinhan tulee pari ensimmäistä artikkelia avattua kuten ennenkin, mutta jos kommentoinnin esto näyttää säännölliseltä, niin pyrin välttelemään kyseistä kirjoittajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Usein on näin. Jos kommentointi on estetty, on joko kirjoittaja kykenemätön ottamaan vastaan kritiikkiä tai tuotos ei kestä lähempää tarkastelua.
Mutta on asioita joihin monet kommentoijat suhtautuvat tunteella ja vain yhdestä näkökulmasta. Ja joskus kun joku asia vaatii pitkäjänteistä ja laajaa perehtymistä tai huomattavaa ammatillista osaamista ne kommentit ja niiden tuottama keskustelu laskee artikkelin arvoa kiinnittämällä muidenkin lukjoiden huomion väärin perusteltuihin ja johdattelemalla epäolennaisiin seikkoihin.
On siis tapauksia joissa lukija vapaasta tahdostaan päätyy objektiivisempaan näkemykseen kuin näiden keskustelijoiden ohjaamana.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän voisin kommentoida: Jos asetan rinnakkain samasta aiheesta Ari Pesosen ja Juhani Putkisen artikkelit; ero olisi varsin selkeä.
Ari Pesonen käsittelee aihetta täysin historian valossa ilman mitään omia mielipiteitä asian tiimoilta.
Juhani Putkinen taas … ????
Jokainen lukekoon artikkelit ja rinnastakoon mielestään molemmat artikkelit ja päätelköön itse itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, minä jätän lukematta jokaisen blogin jota ei voi kommentoida. Juuri mainitsemastasi syystä. Eihän täältä ehdi oikeasti lukea kaikkia lukemisen arvoisiakaan.
Pesosen blogeissa yleensä ne kommentit ovat kiinnostavampia kuin itse alustus.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän Suomen armeijalla olisi muussa tapauksessa ollut sanan sijaa…
Niin, neukut perääntyivätkin, mutta hyökkäysvaiheessa käytiin kovia taisteluita, eikä Suomen armeija vain marssinut perässä neukkujen hylkäämiin kyliin. Toisekseen kylläpä ne parhaimmat joukot olivat ottamassa vastasn Saksan rynnistystä etelämpänä.
En siis vähättelisi hyökkäysvaihetta millään muotoa.
Ilmoita asiaton viesti
Jatkosodan viiden kuukauden kestäneessä hyökkäysvaiheessa kaatui enemmän Suomen sotilaita kuin koko sodassa sen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen arvon blogistille ja kommentoijille hyvää kirjaa. Se on edesmenneen arvostetun professori Arvi Korhosen kirja nimeltä ”Barbarossa-suunnitelma ja Suomi”, jonka alaotsikkona on jatkosodan synty. Kirjassa on 340 sivua ja se julkaistiin vuonna 1961.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvi_Korhonen
Kirjan viimeisellä sivulla Korhonen mm. kirjoittaa ”Sodan jatkuessa ja luottamuksen Saksan ylimmän sodanjohdon taitoon kadotessa oli Suomi kuitenkin periaatteessa vapaa tekemään omat johtopäätöksensä, sillä se ei ollut millään tavoin sitoutunut olemaan toteuttamassa ”Barbarossa”-suunnitelmaa, jota kukaan suomalainen ei ollut nähnytkään.”
Mitä tulee itse ”Barbarossaan”, olen tuonut sitä esille muutaman kerran aikaisemmissa kommenteissani vuosien aikana. Nämä ovat olleet ilmeisesti joillekin ”vettä hanhen selkään.”
Itse Ohje n:o 21 Tapaus Barbarossa oli salainen komentoasia (Geheime Kommandosache!) ja se oli tarkoitettu vain saksalaisupseerien käyttöön (Chef Sache Nur durch Offizier). Suomalaisilla ei ollut mitään tietoa tästä ohjeesta n:o 21 Tapaus Barbarossa 18.12.1940. Tietoa mahdollisesta saksalaisten hyökkäyksestä Neuvostoliittoon saatiin vasta 25.5.1941. Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraalieversti Franz Halder kirjoittaa päiväkirjassaan 14.5.1941 ”Neuvottelut suomalaisten kanssa eivät ole vielä alkaneet.” (Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, huomautus sivulla 230).
Ohjeessa n:o 21 sen kohdassa II mainitaan todennäköiset liittolaiset ja heidän tehtävänsä. Siinä mainitaan Romania ja Suomi. Tässä kannattaa huomioida sana ”todennäköiset” (Voraussichtliche)
https://www.1000dokumente.de/index.html?c=dokument_de&dokument=0009_bar&object=facsimile&pimage=1&v=100&nav=&l=de
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja sen ajan suomalaisten poliitikkojen juonekkuutta, härkäpäisyyttä sekä halua iskeytyä Uuden Euroopan voittopuolelle kuvaa Norjan kohtelu.
Keväällä 1941 Suomessa viritettiin arvovaltainen mutta salainen komitea. Sen tehtävänä oli valmistella Saksalle esitys ja kysymys: voitaisiinko Suomelle lohkaista osa miehitetyn Norjan alueesta?
(lähde Mauno Jokipii, Jatkosodan synty -teos).
Ilmoita asiaton viesti
Niin mikä siinä todistaa mitään, päiväys on 18.12.40.
Geheime Kommandosache
Der Führer und Oberste Befälshaber
der Wehrmacht F.H.Qu. den 18.12.40
OKW/WFSt/Abt.L(I) Nr. 33 408/40 gK ChWk.
Chef Sache
Nur durch Offizier
9 Ausfertigungen
2. Ausfertigung
Weisung Nr. 21/
Fall Barbarossa.
Die deutsche Wehrmacht muss darauf vorbereitet sein, auch vor Beendigung des Krieges gegen England Sowjetrussland in einem schnellen Feldzug niederzuwerfen (Fall Barbarossa).
Das Heer wird hierzu alle verfügbaren Verbände einzusetzen haben mit der Einschränkung, dass die besetzten Gebiete gegen Überraschungen gesichert sein müssen.
Für die Luftwaffe wird es darauf ankommen, für den Ostfeldzug so starke Kräfte zur Unterstützung des Heeres freizumachen, dass mit einem raschen Ablauf der Erdoperationen gerechnet werden kann und die Schädigung des ost-deutschen Raumes durch feindliche Luftangriffe so gering wie möglich bleibt. Diese Schwerpunkt bildung im Osten findet ihre Grenze in der Forderung, dass der gesamte von uns beherrschte Kampf- und Rüstungsraum gegen feindliche Luftangriffe hinreichend geschützt bleiben muss und die Angriffshandlungen gegen England, insbesondere seine Zufuhr, nicht zum Erliegen kommen dürfen.
Der Schwerpunkt des Einsatzes der Kriegsmarine bleibt auch während eines Ostfeldzuges eindeutig gegen England gerichtet.
Den Aufmarsch gegen Sowjetrussland werde ich gegebenenfalls acht Wochen vor dem beabsichtigten Operationsbeginn befehlen. Vorbereitungen, die eine längere Anlaufzeit benötigen sind – soweit noch nicht geschehen – schon jetzt in Angriff zu nehmen und bis zum 15.5.41 abzuschliessen.
Entscheidender Wert ist jedoch darauf zu legen, dass die Absicht eines Angriffes nicht erkennbar wird.
Die Vorbereitungen der Oberkommandos sind auf folgender Grundlage zu treffen:
I. Allgemeine Absicht:
Die im westlichen Russland stehende Masse des russischen Heeres soll in kühnen Operationen unter weitem Vortreiben von Panzerkeilen vernichtet, der Abzug kampfkräftiger Teile in die Weite des russischen Raumes verhindert werden.”
In rascher Verfolgung ist dann eine Linie zu erreichen, aus der die russische Luftwaffe rei chsdeutsche s Gebiet nicht mehr angreifen kann. Das Endziel der Operation ist die Abschirmung gegen das asiatische Russland aus der allgemeinen Linie Wolga Archangelsk. So kann erforderlichenfalls das letzte Russland verbleibende Industriegebiet am Ural durch die Luftwaffe ausgeschaltet
werden.
Im Zuge dieser Operationen wird die russische Ostseeflotte schnell ihre Stützpunkte verlieren und damit nicht mehr kampffähig sein.
Wirksames Eingreifen der russischen Luftwaffe ist schon bei Beginn der Operation durch kraftvolle Schlüge zu verhindern.
II. Voraussichtliche Verbündete und deren Aufgaben:
1.) Auf den Flügeln unserer Operation ist mit der aktiven Teilnahme Rumäniens und Finnlands am Kriege gegen Sowjetrussland zu rechnen.
In welcher Form die Streitkräfte beider Länder bei ihrem Eingreifen deutschem Befehl unterstellt werden, wird das Oberkommando der Wehrmacht zeitgerecht vereinbaren und festlegen.)
2.) Rumäniens Aufgabe wird es sein, den Angriff des deutschen Südflügels, wenigstens in seinen Anfängen, mit ausgesuchten Kräften zu unterstützen, den Gegner dort, wo deutsche Kräfte nicht angesetzt sind, zu fesseln und im übrigen Hilfsdienste im rückwärtigen Gebiet zu leisten.
3.) Finnland wird den Aufmarsch der aus Norwegen kommenden abgesetzten deutschen Nordgruppe (Teile der Gruppe XXI) zu decken und mit ihr gemeinsam zu operieren haben. Daneben wird Finnland die Ausschaltung von Hangö zufallen.
4.) Mit der glichkeit, dass schwedische Bahnen und Strassen für den Aufmarsch der deutschen Nordgruppe spätestens von Operationsbeginn an zur Verfügung stehen, kann gerechnet werden.
III. Die Führung der Operationen:
A.) Heer (in Genehmigung der mir vorgetragenen Absichten):
In dem durch die Pripet sümpfe in eine südliche und eine nördliche Hälfte getrennten Operationsraum ist der Schwerpunkt nördlich dieses Gebietes zu bilden. Hier sind 2 Heeresgruppen vorzusehen.
Der südlichen dieser beiden Heeresgruppen – Mitte der Gesamtfront fällt die Aufgabe zu, mit besonders starken Panzer- und mot. Verbänden aus dem Raum um und nördlich Warschau vorbrechend die feindlichen Kräfte in Weissrussland zu zersprengen. Dadurch muss die Voraussetzung geschaffen werden für das Eindrehen von starken Teilen der schnellen Truppen nach Norden, um im Zusammenwirken mit der aus Ostpreussen in allgemeiner Richtung Leningrad operierenden nördlichen Heeresgruppe die im Baltikum kämpfenden feindlichen Kräfte zu vernichten. Sicherstelling
Erst nach ledigung dieser vordringlichsten Aufgabe, welcher die Besetzung von Leningrad und Kronstadt folgen muss, sind die Angriffsoperationen zur Besitznahme des wichtigen Verkehrs- und Rüstung szentrums Moskau fortzuführen.
Nur ein überraschend schnell eintretender Zusammenbruch der russischen Widerstandskraft könnte es rechtfertigen, beide Ziele gleichzeitig anzustreben.
Die wichtigste Aufgabe der Gruppe XXI bleibt auch während der Ostoperationen der Schutz Norwegens. Die darüber hinaus verfügbaren Kräfte sind im Norden (Geb.-Korps) zunächst zur Sicherung des Petsamo-Gebietes und seiner Erzgruben sowie der Eismeerstrasse einzusetzen, um dann gemeinsam mit finnischen Kräften gegen die Murmansk-Bahn.
Käännös:
Salainen komentoasia
Johtaja ja ylin komentaja
Wehrmacht F.H.Qu. 18.12.[19]40
OKW/WFSt/Abt.L(I) nro 33 408/40 gK ChWk.
Johotajan Asia
Vain upseerin toimesta
9 kopiota
2. kopio
Ohje nro 21/
Barbarossa tapaus.
Saksalaisen Wehrmachtin on oltava valmis kaatamaan Neuvosto-Venäjä nopealla kampanjalla (Barbarossan tapaus) jo ennen Englannin vastaisen sodan päättymistä.
Armeijan tulee käyttää tähän tarkoitukseen kaikkia käytettävissä olevia kokoonpanoja sillä rajoituksella, että miehitetyt alueet on suojattava yllätyksiltä.
Ilmavoimille on tärkeää vapauttaa armeijaa tukemaan itäisen kampanjan tukemiseksi niin vahvoja joukkoja, että maaoperaatioiden voidaan odottaa etenevän nopeasti ja että vihollisen ilmahyökkäysten aiheuttamat vahingot Itä-Saksan alueelle pysyvät mahdollisimman vähäisinä.
Tämä keskittyminen itään saa rajansa vaatimuksessa, että koko hallinnassamme oleva taistelu- ja aseistusalue on säilytettävä riittävästi suojattuna vihollisen ilmahyökkäyksiä vastaan ja että Englannin vastaiset hyökkäykset, erityisesti sen tarvikkeet, eivät saa pysähtyä.
Laivaston operaatioiden painopiste on edelleen selvästi Englantia vastaan, jopa itäisen kampanjan aikana.
Tarvittaessa annan toimeksiannon Neuvosto-Venäjää vastaan kahdeksan viikkoa ennen operaation suunniteltua alkamista.
Pidempää käynnistysaikaa vaativat valmistelut on – jos niitä ei ole vielä tehty – aloitettava nyt ja saatava päätökseen 15.5.41 mennessä.
On kuitenkin tärkeää varmistaa, että hyökkäyksen tarkoitus ei ole ilmeinen.
Ylimpien komentojen valmistelut on tehtävä seuraavalla tavalla:
I. Yleinen tarkoitus:
Venäjän armeijan massa Länsi-Venäjällä tulisi tuhota rohkeilla operaatioilla panssarikiilojen laajoilla etenemistoimilla, ja voimakkaiden osien vetäytyminen Venäjän avaraan laajuuteen tulisi estää.”
Nopealla takaa-ajolla voidaan saavuttaa linja, josta Venäjän ilmavoimat eivät voi enää hyökätä Saksan alueelle. Operaation perimmäisenä tavoitteena on suojautua Aasian Venäjältä yleiseltä Volgan Arkangelin linjalta. Tarvittaessa viimeinen Venäjällä jäljellä oleva teollisuusalue Uralilla voidaan poistaa ilmavoimien toimesta.
Näiden operaatioiden seurauksena Venäjän Itämeren laivasto menettää nopeasti tukikohtansa eivätkä siten enää pysty taistelemaan.
Venäjän ilmavoimien tehokas väliintulo on estettävä voimakkailla iskuilla heti operaation alusta.
II Odotetut liittolaiset ja heidän tehtävänsä:
1.) Operaatiomme siivillä on odotettavissa Romanian ja Suomen aktiivista osallistumista sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan.
Wehrmachtin korkea komento sopii ja määrittää hyvissä ajoin tavan, jolla molempien maiden asevoimat asetetaan Saksan komennon alaisuuteen niiden puuttuessa asiaan.)
2.) Romanian tehtävänä on tukea Saksan eteläsiiven hyökkäystä ainakin sen alkuvaiheessa valikoiduilla joukoilla, sitoa vihollinen sinne, missä saksalaisia joukkoja ei ole sijoitettu, ja tarjota apupalveluita taka-alueella suoritettavaksi.
3.) Suomen tulee kattaa Norjasta tulevan irtautuneen saksalaisen pohjoisen ryhmän (XXI:n osat) lähettäminen ja toimia sen kanssa. Suomi on myös vastuussa Hangön eliminoimisesta.
4.) Voidaan olettaa, että Ruotsin rautatiet ja tiet ovat käytettävissä Saksan pohjoisen ryhmän käyttöön viimeistään operaation alkaessa.
III. Toiminnan johtaminen:
A.) Heer (hyväksyen minulle esitetyt aikomukset):
Toiminta-alueella, jonka Pripetin suot jakavat eteläiseen ja pohjoiseen puoliskoon, painopiste on tarkoitus asettaa tämän alueen pohjoispuolelle. Kaksi armeijaryhmää suunnitellaan tänne.
Näistä kahdesta armeijaryhmästä eteläisellä – keskellä yleisrintamaa – on tehtävänä tuhota vihollisen joukot Valko-Venäjällä erityisen vahvoilla panssari- ja moottoriyksiköillä Varsovan ympäriltä ja pohjoiselta alueelta. Tällä tavoin on luotava edellytykset nopeiden joukkojen vahvojen osien kääntymiseen pohjoiseen tuhotakseen Baltiassa taistelevat vihollisjoukot yhteistyössä Itä-Preussista Leningradin suuntaisesti toimivan pohjoisen armeijaryhmän kanssa. Turvaaminen
Vasta sen jälkeen, kun tämä kaikkein kiireellisin tehtävä on suoritettu, jota on seurattava Leningradin ja Kronstadtin miehitys, voidaan jatkaa hyökkäysoperaatioita Moskovan tärkeän kuljetus- ja aseistuskeskuksen ottamiseksi haltuunsa.
Vain yllättävän nopea Venäjän vastarinnan romahtaminen voi oikeuttaa molempien tavoitteiden saavuttamisen samanaikaisesti.
Ryhmän XXI tärkein tehtävä on edelleen Norjan suojelu itäisten operaatioiden aikana. Pohjoisessa käytettävissä olevilla lisävoimilla (Geb. Corps) on tarkoitus aluksi turvata Petsamon alue ja sen malmikaivokset sekä Jäämeren tie ja sitten yhdessä Suomen joukkojen kanssa Murmanskin rautatietä vastaan.
Operation Silberfuchs,
Saksan ja Suomen yhteisesti toteuttama sotilasoperaatio
alkoi 29.6.1941
Operaation suunnittelu aloitettiin tosissaan joulukuussa 1940. Saksan Norjan armeijan (AOK Norwegen) esikuntapäällikkö Erich Buschenhagen vieraili Suomessa ja laati suunnitelman, joka määrittäisi Suomen roolin sodassa Neuvostoliittoa vastaan.
18. joulukuuta 1940 Hitler antoi käskyn nro 21, jossa täsmennettiin operaatio Barbarossa kampanjan suunnitelma, mukaan lukien tavoitteet ehdotetulle Saksan ja Suomen väliselle yhteistyölle.
Operaation yksityiskohtaisen suunnitelman laati Saksan Norjan armeijan komentaja Nikolaus von Falkenhorst ja hänen esikuntansa tammikuussa 1941.
18. helmikuuta 1941 Norjan Wehrmachtin esikuntapäällikkö eversti Erich Buschenhagen saapui Helsinkiin, ja seuraavina päivinä hän neuvotteli Suomen edustajien kenraali Aksel Fredrik Airon ja kenraali Erik Heinrichsin kanssa.
Viimeistään tässä vaiheessa ”todennäköiset” (Voraussichtliche) voi heittää unholaan…
Mitä tulee Arvi Korhosen ajopuuteoriaan niin se teoria on jo ajat sitten osoitettu paikkansa pitämättömäksi.
Mikäli mielenkiintoa riittää niin täältä voi käydä lukaisemassa mitä missä ja milloin oli menossa Finnisches Freiwilligen-Bataillon der Waffen-SS suhteen…
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen Korhosen kirjan lukemista ja kommentointia sitten. Ohje n:o 21 Barbarossa on kirjoitettu fraktuuralla, joten sen lukemisessa voi olla vaikeuksia. Sen aikaisessa Saksassa se oli yleinen kirjasinkäytäntö.
Ei siis Geheime Kommado fachel, vaan Geheime Kommandosache! huutomerkillä varustettuna eli suomeksi salainen komentoasia! Ei salainen komento-osasto.
Suomi kävi erillissotaa ja siitä ei päästä yli eikä ympäri. Ei löydy mitään dokumenttia, ei Saksasta eikä Suomesta, joka kumoaisi tämän faktan. Liittolaissopimusta ei ollut. Marsalkka Mannerheim ja presidentti Risto Ryti ym. olivat viisaita ihmisiä, joita jälkipolvien on kiittäminen. He toimivat koko sotien ajan ”puun ja kuoren välissä” isänmaan hyväksi.
Mitä ajopuuteoriaan tulee, niin sen esitti sodan aikana Suomessa toiminut Saksan suurlähettiläs Wilpert von Blücher muistelmissaan vuonna 1950.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wipert_von_Bl%C3%BCcher
Ilmoita asiaton viesti
Geheime Kommandosache joka häiritsi tuli korjatuksi, tosin tiedotteen salainen luonne kävi selville aivan hyvin jo ennen korjausta. Jollei 18. helmikuuta 1941 Norjan Wehrmachtin esikuntapäällikkö eversti Erich Buschenhagen vierailu Helsinkiin, ja seuraavien päivien neuvottelut kenraali Aksel Fredrik Airon ja kenraali Erik Heinrichsin kanssa tehnyt selväksi missä mennään niin viimeistään 15. kesäkuuta 1941 Puolustusvoimain pääesikunnan antama käsky sen osoitti. Hjalmar Siilasvuon johtama III AK alistettiin Rovaniemellä olevalle Saksan Norjan armeijan (saks. AO Norwegen) esikunnalle.
Elikä pilkkuja *****malla ei nyt vaan onnistu 🥱
Keskusteluhistoria
ChatGPT
Sinä sanoit:
Kuka toi ensimmäisenä julki nk. ajopuuteorian liittyen Suomen Saksan rinnalla käymään sotaan Neuvostoliittoa vastaan 1941-1944 (jatkosota)
ChatGPT sanoi:
Ajopuuteorian toi julkisuuteen ensimmäisenä historiantutkija J. K. Paasikivi vuonna 1945. Paasikivi esitti, että Suomi ajautui toisen maailmansodan aikana Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan ilman varsinaista omaa aktiivista päätöstä. Teorian mukaan Suomi oli ”ajopuu” suurvaltojen virran vietävänä, eikä sillä ollut juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa sodan kulkuun tai omaan asemaansa geopoliittisessa tilanteessa. Ajopuuteoria esitettiin selityksenä sille, miksi Suomi liittyi jatkosodassa Saksaan, vaikka maa ei ollut muodollisesti Saksan liittolainen.
Ajopuuteoriaa on myöhemmin kritisoitu laajasti, ja sen tilalle on esitetty selitysmalleja, kuten tietoisen valinnan teoria, joka korostaa Suomen johdon aktiivista roolia ja valintoja yhteistyössä Saksan kanssa.
Wipert von Blücher joka edusti natsi-Saksaa Suomessa lähestulkoon vuosikymmenen tunsi takuulla sympatiaa ainkin suomen natsimielisiä kohtaan joilla ei enää tappion jälkeen mennyt aivan niin lujaa kuin jatkosodan alkupäivien Suur-Suomi huormoksessa. Natsidiplomaatin kirjoituksille ajopuuteorioista en laske minkäänlaista painoarvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Koko yli 60 vuotta kestänyt keskustelu asiasta koskee sitä kiistatonta faktaa, että Korhosen mainitussa kirjassa esittämä ajopuuteoria on huuhaata. Ilman muuta kirja on syytä lukea. Luetaanhan keskiajan fyysikoitakin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että saa valita, ottaako blogiinsa älämölökommentteja vain ei
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ketjussa älämölö loistaa poissaolollaan johtuen varmastikin siitä, että sotilastiedustelija on sotaharjoituksissa. Ei onneksi ylimääräisissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kesäkuun 17. päivänä 1941 määrättiin yleinen liikekannallepano, jolloin noin 600 000 miestä ja naista sai kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Joukot asettuivat välirauhan aikana valmistuneisiin puolustusasemiin, vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksessa määritellyn uuden kaakkoisrajan tuntumaan.
Jatkosota alkoi 25.6.1941.
”Aattelepa ite” : Jope Ruonansuu
Ilmoita asiaton viesti
****Tekoälyn antama vastaus*******
Onko tässä tekoälyn antamassa vastauksessa päätä tai häntääkään?
KYSYMYS: Suomen jatkosodan liikkeellekannallepanomääräys annettiin 17.6.1941 ja sen antoi presidentti Risto Ryti. Hän ei kuitenkaan ollut puolustusvoimien ylipäällikkö joten miksi ihmeessä hän antoi tuollaisen määräyksen?
ChatGPT said:
ChatGPT
Suomen jatkosodan liikkeellepanomääräys, joka annettiin 17. kesäkuuta 1941, on mielenkiintoinen ja tärkeä tapaus Suomen historiassa. On totta, että presidentti Risto Ryti antoi tämän määräyksen, vaikka hän ei ollut puolustusvoimien ylipäällikkö. Normaalisti tällaisen määräyksen olisi odotettu tulevan puolustusvoimien ylipäälliköltä, joka oli tuolloin marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Tässä on syyt, miksi Ryti antoi liikkeellepanomääräyksen:
Perustuslaillinen asema: Suomen perustuslain mukaan presidentti on maanpuolustuksen ylin johtaja, mikä antaa hänelle oikeuden tehdä tärkeitä päätöksiä myös sotilaallisissa asioissa. Vaikka Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö, presidentillä oli oikeus antaa määräyksiä, jotka koskivat maan puolustusta.
Poliittinen ja diplomaattinen vastuu: Risto Ryti oli Suomen tasavallan presidentti ja siksi hänellä oli poliittinen vastuu maan johdosta ja ulkopolitiikasta. Määräyksen antaminen Rytin nimissä korosti sitä, että päätös oli Suomen valtion virallinen kanta, ei pelkästään sotilaallinen toimenpide. Tämä oli tärkeää erityisesti kansainvälisesti, sillä Suomi pyrki säilyttämään tietynlaisen diplomaattisen aseman toisen maailmansodan aikana.
Yhteistyö ja koordinaatio Mannerheimin kanssa: Vaikka määräys tuli Rytin nimissä, se oli tietysti yhteydessä Mannerheimin ja muiden sotilasjohtajien kanssa. Mannerheim ja Ryti tekivät tiivistä yhteistyötä, ja päätös oli todennäköisesti yhteisymmärryksessä tehty, vaikka se muodollisesti annettiin presidentin nimissä.
Näiden syiden vuoksi oli siis loogista ja perusteltua, että presidentti Ryti antoi tämän liikkeellepanomääräyksen, vaikka Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö.
Ilmoita asiaton viesti
Keskusteluhistoria
ChatGPT
Sinä sanoit:
Suomen jatkosodan liikkeellekannallepanomääräys annettiin 17.6.1941 ja sen antoi presidentti Risto Ryti. Suomessa vallitsi sotatilalaki eikä Ryti ollut milloinkaan Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö vaan Gustav Mannerheim jolle edellinen presidentti Kyösti Kallio oli siirtänyt puolustusvoimien ylipäällikyyden heti talvisodan ensimmäisenä päivänä 30.11.1939 joten miksi hän antoi määräyksen eikä Mannerheim, oliko mukana mahdollisesti Mannerheimin oveluutta?
ChatGPT sanoi:
On totta, että Suomessa talvisodan alusta lähtien puolustusvoimien ylipäällikkyys oli siirretty Gustaf Mannerheimille, eikä presidentti Risto Ryti ollut puolustusvoimien ylipäällikkö. Tämä herättääkin kysymyksen, miksi Ryti antoi jatkosodan liikkeellepanomääräyksen 17. kesäkuuta 1941 eikä Mannerheim, joka oli muodollisesti ja operatiivisesti vastuussa sotilaallisista toimenpiteistä.
Tähän voi olla useita syitä, ja näiden taustalla on poliittisia, sotilaallisia ja käytännöllisiä tekijöitä:
Valtiosäännön ja lainsäädännön mukainen asema: Vaikka Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö, ylimmän poliittisen vallan ja vastuun kantaja oli presidentti. Mannerheim saattoi komentaa puolustusvoimia, mutta merkittävät strategiset päätökset, kuten koko maan liikkeellepano, olivat poliittisesti niin merkittäviä, että niihin tarvittiin presidentin vahvistus. Liikkeellepanomääräys koski koko kansakuntaa ja liittyi Suomen lainsäädäntöön, joten presidentin antama virallinen määräys oli tarpeen.
Vastuun jakaminen: Ryti oli vastuussa poliittisista ja diplomattisista päätöksistä, ja Mannerheim puolestaan sotilaallisista toimenpiteistä. Mannerheim on tunnetusti pyrkinyt pysyttelemään mahdollisimman etäällä politiikasta. Mannerheim saattoi myös haluta, että presidentti ottaa poliittisen vastuun liikkeellepanosta, jotta hän itse voisi keskittyä sotilasstrategiaan. Tämä oli ovelaa, koska hän tiesi liikkeellepanon ja sodan aiheuttavan kiistanalaisia poliittisia seurauksia.
Valtionjohdon roolit sodan kynnyksellä: Vaikka Mannerheim johti sotatoimia, Suomen sodanjohto oli tiiviissä yhteistyössä poliittisen johdon kanssa. Sotatoimet ja liikkeellepano liittyivät myös kansainvälisiin suhteisiin ja sotilasliittoihin, erityisesti Saksan kanssa. Näissä kysymyksissä presidentti Ryti oli ollut keskeisessä roolissa ja kantoi suuren osan poliittisesta vastuusta yhteistyöstä Saksan kanssa, mikä mahdollisesti vaikutti siihen, että hän muodollisesti antoi liikkeellepanomääräyksen.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Mannerheim oli tietoinen liikkeellepanon välttämättömyydestä, mutta vastuun siirtäminen presidentille saattoi olla poliittisesti viisas ja tarkoituksenmukainen ratkaisu, joka kuvasti Mannerheimin ja Rytin roolien välistä työnjakoa jatkosodan kynnyksellä. Mannerheimilla saattoi hyvinkin olla tässä tiettyä oveluutta, sillä hän pystyi säilyttämään asemansa puhtaasti sotilasjohtajana ja jättämään poliittisen vastuun Rytin harteille.
Sinä sanoit:
Eikö liikekannallepano ole lähinnä sotilaallinen toimenpide?
ChatGPT sanoi:
Olet aivan oikeassa siinä, että liikkeellepano on pääasiassa sotilaallinen toimenpide, sillä sen päätavoitteena on siirtää reserviläiset ja muut resurssit rauhan ajan organisaatiosta sodan ajan kokoonpanoihin. Sillä varmistetaan, että maa on valmis puolustamaan itseään mahdollisen sodan sattuessa. Näin ollen se olisi luonnollisesti sotilasjohdon vastuulla.
Kuitenkin jatkosodan liikkeellepanon yhteydessä on huomioitava, että kyseessä oli myös laajempi poliittinen päätös, joka liittyi koko kansakunnan valmistautumiseen sotaan ja erityisesti Suomen suhteeseen Saksaan. Tässä tilanteessa presidentti Risto Ryti antoi liikkeellepanomääräyksen, vaikka Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö. Tähän voi olla useita keskeisiä syitä:
Sotatila ja poliittinen konteksti: Vaikka liikkeellepano on sotilaallinen toimenpide, sen käynnistäminen oli poliittisesti niin merkittävä päätös, että se vaati valtionjohdon, tässä tapauksessa presidentin, hyväksynnän. Jatkosodan valmistelut olivat vahvasti sidoksissa Saksan kanssa tehtyihin sopimuksiin ja salaisiin valmisteluihin, mikä teki tilanteesta erityisen arkaluontoisen poliittisesti. Presidentti Risto Ryti oli ollut keskeisessä roolissa Suomen ja Saksan yhteistyön muotoilussa, ja tämän vuoksi hänellä oli myös merkittävä rooli liikkeellepanon käynnistämisessä.
Siviilijohto ja sotilaat: Suomen poliittisen järjestelmän mukaan presidentti toimi valtionpäämiehenä ja oli korkeimman sotilasvallan haltija, vaikka Mannerheim toimi puolustusvoimien ylipäällikkönä. Tässä mielessä presidentillä oli oikeus ja vastuu allekirjoittaa näin tärkeä määräys, vaikka sen käytännön toimeenpanosta vastasivat sotilasviranomaiset. Presidentti oli siis muodollisesti vastuussa, vaikka sotilasjohto toteutti operatiiviset toimenpiteet.
Vastuunjako: Mannerheim, joka tunnettiin varovaisuudestaan ja poliittisesta etäisyydestään, halusi pitää selkeän eron sotilas- ja poliittisen johdon välillä. Mannerheim saattoi katsoa, että liikkeellepano oli niin laaja-alainen päätös, että sen pitäisi tulla poliittiselta tasolta, erityisesti, koska siihen liittyi kansainvälisiä sopimuksia ja seurauksia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka liikkeellepano oli sotilaallinen toimenpide, siihen liittyi merkittäviä poliittisia ulottuvuuksia, ja Suomen valtiosäännön mukaan presidentillä oli tärkeä rooli tämänkaltaisissa ratkaisuissa. Mannerheim saattoi myös taktisesti haluta, että presidentti kantaa poliittisen vastuun, jotta hän itse voisi keskittyä sotilasstrategiaan.
Sinä sanoit:
Vältti täten myös mahdollisen kysymyksen sotasyyllisyydestä, otti vastaan vain presidentin ”käskyjä” eikä tehnyt poliittisia päätöksiä, kätevää?
ChatGPT sanoi:
Juuri näin, Mannerheimilla oli todellakin ovelaa politiikkaa taustallaan, kun hän vältti suoran poliittisen vastuun sodan aikana. Hän otti vastaan presidentin antamia käskyjä ja toimi niiden mukaisesti, mikä antoi hänelle mahdollisuuden keskittyä sotilaallisiin tehtäviin ja pysyä erillään poliittisista päätöksistä. Tämä oli strateginen tapa suojautua myöhemmin esiin nousevilta poliittisilta syytöksiltä, kuten kysymyksiltä sotasyyllisyydestä.
Mannerheim oli varsin tietoinen siitä, että sota ja siihen liittyvät päätökset – erityisesti liittoutuminen Saksan kanssa – voisivat johtaa poliittiseen vastuuseen ja mahdollisesti sotasyyllisyyteen. Hän halusi säilyttää asemansa ensisijaisesti sotilasjohtajana ja jättää poliittisten päätösten vastuun presidentti Rytin ja hallituksen kannettavaksi. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että Ryti otti vastaan poliittisen vastuun Suomen yhteistyöstä Saksan kanssa, erityisesti antamalla ns. Ribbentrop-sopimukseen liittyvän sitoumuksensa jatkosodan aikana.
Mannerheimin taktiikka oli siis hyvin kätevä. Hän varoi tekemästä suoraan poliittisia päätöksiä ja pidättäytyi poliittisten keskustelujen ulkopuolella, mikä mahdollisti sen, että häntä ei voitu samalla tavalla syyttää sodan jälkiselvittelyissä. Kun sodan jälkeen kysymys sotasyyllisyydestä nousi esiin, vastuu kohdistui nimenomaan poliittisiin johtajiin, kuten Risto Rytiin ja muihin hallituksen jäseniin, ei niinkään Mannerheimiin. Tämä oli strategisesti hyvin harkittu toimintatapa.
Mannerheim siis vältti tietoisesti asettumasta sellaiseen asemaan, jossa hänen olisi pitänyt kantaa poliittinen vastuu sodan seurauksista. Tämä varmisti, että hänen maineensa säilyi vahvana sotilaallisena johtajana, ja häntä kunnioitettiin laajasti myös sodan jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kysys huviksesi tekoälyltä mikä toimenpide on matkustajakoneen alasampuminen. (Matkustajakone Kaleva rauhantilan vallitessa)
Ilmoita asiaton viesti
Iha ite voipi kysyä 🥱
Ilmoita asiaton viesti
toteen vain näin historian näkökulmasta että lähimpänä tässä ketjussa totuutta taitaapi olla Nea Uusitalo. Hyökkäystä Neuvostoliittoon hahmoteltiin tiettävästi jo 21.12 1940 alkaen ja siitä kehittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän juuri on sitä sotilaiden työtä. Maan hallitus päättää julistetaanko sota vai ei. Sitä ei sotilaat tee.
Ilmoita asiaton viesti
No sodanjulistusta ei tehnyt Mannerheim, vaan hallitus teki esityksen eduskunnalle, joka hyväksyi hallituksen esityksen. Sen jälkeen Ryti julisti päätöksen pitämällä puheen jossa ilmoitti kansalaisille, että Suomi on jälleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan (selittelyineen).
Sen sijaan käsky liikekannallepanosta, jota tässä nyt ruodittiin, ei olisi vaatinut Rytiä, koska Mannerheimilla oli tuolloin ylipäällikön vakanssi ja maassa vallitsi sotatilalaki jolloin hänellä oli kaikki valtuudet määrätä ylimääräiset sotaharjoitukset jona liikekannallepano toteutettiin, joka siis ei ollut poliittinen toimi vaan sotilaallinen toimi. Mannerheim oli kuitenkin ovela, hän oli koko uransa ajan aina kadettikoulusta lähtien pyrkinyt ja onnistunut välttämään ja luistamaan kaikista tilanteista joista voisi joutua edesvastuuseen. Anekdoottina: tsaarin henkivartijana hänestä ei ollut paskankaan hyötyä tsaarille, CGE:n uraa sekin toki edisti. Koti-ikäväkin iski varsin sopivasti sanottaisiinko olosuhteiden muututtua epäsuotuisiksi 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tämä olikin vaan sellainen retorinen heitto, Nea Uusitalo. Vähän sama kuin kysymys, saako naapurin tontille rakentaa oman talon.
Ilmoita asiaton viesti
Ylipäällikön vakanssilla (joka ei ollut koskaan Rytin hallussa) ottaen myös huomioon maassa tuolloin vallinneen sotatilalain Gustav Mannerheim ei olisi astunut piiruakaan Rytin tontille julistamalla liikekannallepanon itse, eli diplomaattisemmin ”määrätä ylimääräiset sotaharjoitukset”.
Asiaan liittyvä detalji…
Keskusteluhistoria
ChatGPT
Sinä sanoit:
Jatkosotaa edeltänyt liikekanallepano Suomessa toteutettiin ylimääräisenä kertausaharjoituksena, yksinkertainen kyllä vai ei?
ChatGPT sanoi:
Kyllä.
…elikä sen pituinen se!
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoinnin esto on mielestäni paikallaan mm. silloin, milloin blogisti ei ehdi vastaamaan herättämiinsä kysymyksiin. Nimittäin minua on lievästi harmittanut joidenkin sinänsä arvostamieni poliitikkojen vastaamattomuus. Ja tähän lisättäköön, että Jari Lindström vastaili ministerinäkin tosi runsaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Jari Lindström on muuten ainoa persu jota koskaan olen arvostanut.
Ilmoita asiaton viesti
Voi miten pettynyt olen, kun kommentoija Lamminpää ei kertonut arvostavansa…
Ilmoita asiaton viesti
Yritä kestää se kuin mies.
Ilmoita asiaton viesti
Itseäni hieman huvittaa se, että arvostetaan jotain ministeriä osallistumisesta tähän peen jauhantaan. Minusta sillä palkalla pitäisi kyllä pystyä parempaan.
No, kansahan sen päätti, kun huomasi tarinoidensa onttouden.
Ilmoita asiaton viesti