Aseteollisuusjohtaja haluaisi kiihdyttää asebisnestä Ukrainan sodan varjolla
Asevalmistaja Patrian toimitusjohtaja Esa Rautalinko ihmettelee, miksei asetuotantoon panna vauhtia.
Rautalinko näyttäisi tahallaan unohtavan sen, ettei sotaa käydä kuin Euroopan itärajalla ja sota on toistaiseksi vain kahden valtion välinen. Kumpikaan sotivista valtioista ei ole EU:n tai NATO:n jäsen.
Rautalinko unohtaa myös EU:n sisäiset ekonomiset ongelmat, jotka eivät ratkea aseteollisuutta lisäämällä.
Luulisi Rautalingon jos jonkun myös tietävän, etteivät pelkät ammukset ratkaise sotaa. Ukrainan suuri ongelma on ammuspulan lisäksi voimakkaasti kuluvat aseet. Sama ongelma on toki Venäjällä, mutta siellä aseteollisuus on jo siirtynyt tai on siirtymässä sotatuotantoon, jolloin kalustoa pystytään uudistamaan tarvittaessa.
Ammuksia toki on helpompi valmistaa kuin aseita. Kiväärikaliiberiin saakka patruunoita voi ladata vaikka kotona. Jos vain raaka-aineita riittää, niin automaatti-Dillon pyöräyttää satoja patruunoita vuorokaudessa.
Tykistöase on valtavan monimutkainen instrumentti, jonka toimintaan vaikuttavat elementit, joita maallikko ei edes ymmärrä ajatella. Ukrainan toimivan tykistön lukumäärä on sotasalaisuus, jota ei huudella turuilla eikä toreilla. Nämä tykit alkavat olla kuitenkin jo vuoden sotimisen jälkeen elinkaarensa loppusuoralla ja niistä huomattava osa on myös tuhoutunut sotatoimissa.
Jokainen tykki on yksilö ja pitäisi sijoittaa patteriin sen yksilölliset ominaisuudet huomioiden. Muutoin tykistö menettää yhden kulmakivistään, eli tarkkuutensa.
Suomen tykistössä tykeistä ja niiden ampumamääristä pidetään tarkkaa päiväkirjaa. Tämä on tärkeää, jotta tykin ampumatarkkuutta voidaan arvioida myös sen putken kuluman perusteella. Osumakeskiarvoon vaikuttavat monet tekijät. Samalla tykillä ei osuta samaan reikään kuten huippuluokan kiväärillä on mahdollista osua edes tilanteessa, jossa ampumaolosuhteet ovat samat.
”Panoksen lähtönopeuseron lisäksi lähtönopeuden vaihteluun vaikuttaa aseiden, yksittäisten panosten ja niiden lämpötilojen sekä ammuksien väliset erot. Aseiden aiheuttamat lähtönopeuserot johtuvat ruudin palamiseen käytettävissä olevan tilan vaihtelusta muihin aseisiin sekä kulumattomaan aseeseen nähden. Tykin ylimenokartion kuluminen aiheuttaa lataamisen yhteydessä ammuksen työntymisen syvemmälle putkeen eli työntymän kasvun, jolloin myös palotila kasvaa ja näin lähtönopeus pienenee. Tätä hallitaan ammunnassa mittaamalla tykkien työntymät, jotka otetaan huomioon laskettaessa ampuma-arvoja ammunnanhallinta- ja johtamisjärjestelmällä, AHJO:lla, tykkikohtaisesti tai tasomenetelmällä toimittaessa patterin keskiarvona. Työntymäarvoja käyttämällä saadaan suuntaa antava arvio aseen antamasta todelli-sesta lähtönopeudesta. Kranaatin lataaminen putkeen vaihtelevalla voimalla aiheuttaa myös samantapaista, mutta laukauskohtaista, lähtönopeusvaihtelua. Panoksen lämpötila vaikuttaa panoksen palamisnopeuteen ja siten myös ammuksen lähtönopeuteen. Tämä otetaan huomioon ammuttaessa siten, että panosten ruudin lämpötila mitataan tuliasemissa ja mitattu lämpötila otetaan huomioon ampuma-arvoja laskettaessa panoskohtaisesti joko erikseen ilmoitetun lämpötilan vaikutuksen mukaisesti tai panoksen oletetun käyttäytymisen mukaisesti. ”
Kapteeni Jari Luikun Maasotakoulun tutkimus esiupseerikurssilta 63 v. 2011
Edellä mainittuun viitaten Ukrainan armeija tarvitsee ammusten lisäksi sekä uusia tykkejä, tai vähintään putkia niihin, sekä valtavasti tietotaitoa, muuten sen tykistö menettää hiljalleen iskuvoimansa patteristojen tulen levitessä sekä pituus, että leveyssuunnassa. Tällöin tulen vaikutus maaliin heikkenee oleellisesti.
Tykistöaseiden määrä Euroopassa on kuitenkin hyvin vähäinen suhteessa niihin rahamääriin, joita puolustusmenoihin yleensä on käytetty. Tästä kertoo paljolti jo se, että Suomen piskuisella armeijalla on yksi Länsi-Euroopan voimakkaimmista ellei jopa voimakkain tykistö.
Samalla se tarkoittaa, että tykistöosaaminen on Suomessa maailman huippua, koska muualla tykistön käyttöön ei ole viime vuosikymmeninä panostettu suuresti.
Tosiasia on, etteivät EU-maat kykene luovuttamaan Ukrainalle tykkejä, koska niitä ei yksinkertaisesti ole lahjoitettavaksi saakka eikä edes myytäväksi. Edes Euroopassa sotilaalliseksi suurvallaksi havittelevalla Puolalla ei ole kuin n. 700 tykistöasetta, jotka nekin ovat suurelta osin neuvostoperua. Valtavan bruttokansantuotteen omaavalla talousjätti Saksalla ei silläkään riitä tykkejä annettavaksi, koska Saksalla niitä ei ole edes Puolan vertaa. Ja kun niitä tykkejä ei ole, niin tietenkään niihin ei ole ammuksiakaan varastoissa enempää, kuin mitä olemassa olevat tykit tarvitsevat.
Ei ihmekään, että muiden katseet suuntautuvat nyt NATO-maa Suomeen, jonka varastoissa sodan tarvitsemaa mannaa riittää aselajista riippumatta.
Sietää kiihdyttääkkin kun uhkana on että Ukrainassa on pulaa ammuksista ja aseista sekä huippu droneista.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ymmärrän, miksi Venäjällä tavataan sanoa, että tykistö on sodan jumala. Sehän vaatii alamaisiltaan suoranaista palvontaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kosonen se jaksaa. Me Puheenvuoroa lukevat olemme saaneet kyllästymiseen asti seurata, kun hän lähes kaikissa kirjoituksissaan propagoi Venäjän puolesta. Tällä kertaa aiheena on se, että Ukraina ei saisi saada riittävästi ammuksia puolustaakseen itseään. Kohta taas joku juttu Ukrainan mädännäisyydestä ja Venäjän ylivoimaisista ihmeaseista. Hohhoijaa …
Hauska nimi puolustustarvikefirman pomolla: Rautalinko 😃
Ilmoita asiaton viesti
Tekstiin verraten otsikko on jotenkin epäsuhtainen.
Eikö sen pitäisi olla niin että Ukrainan sodan johdosta pitää kiihdyttää asebisnestä.
Kunhan löydämme luotettavan maksajan, voimme kiihdyttää asebisnestä.
Ja on syytäkin kiihdyttää, en pidä mahdollisena että Ukraina häviäisi. Siitähän vasta revohka syntyisi. Toisaalta ei Venäjäkään voi hävitä. Joko Venäjä tulee järkiinsä ilman Putinia tai Putinin kanssa tai sota jatkuu niin kauan kunnes tulevat järkiinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Siinäkin mielessä sodat ovat kuranttia tavaraa, että pitää olla kättä pidempää ja mitä pidempää, sen parempi ja täytyyhän siitäkin bisneksestä saada vähintään sama tuotto, kuin tuulipropelipelistä 🥳
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan aseellinen tukeminen on poliittinen päätös, jossa on mukana niin yksittäiset EU-maat, EU -kokonaisuudessaan sekä myös muu Ukrainan tukemiseksi rakennettu Lännen koalitio. Asetehtaat ja niiden johtajat eivät asiaa päätä.
Jotta asetehtaat voisivat käynnistää asemateriaalin tuotannon, jos em. poliittiset toimijat niin päättävät, vaatii se sen, että asetehtaat saavat sitovia tilauksia ja niihin liittyvän rahoituksen ( ml. 25% – 30 % ennakkomaksut ).
Nopeutettu asemateriaalin tuotanto edellyttää tehtailta investointeja ja lisää osaavaa työvoimaa. Jotta asetehtaat uskaltavat investoida tuotannon lisäkapasiteettiin, on niillä oltava edes jonkinlainen varmuus siitä, että vaikka Ukrainan sota esimerkiksi ensivuonna päättyisi ja ammuskulutus vähenisi, niin teollisuudella on jatkossakin tilauksia. Asemateriaalin tuotannon lisäinvestoinnit eivät maksa itseään vuodessa eikä kahdessa takaisin. Siihen tarvitaan vähintään 5 – 10 vuotta.
Toisaalta aseteollisuuden kannalta visiona lienee se, että paitsi Ukrainan sotaan menee vielä valtava määrä asemateriaalia, niin myös Lännessä tullaan mittavasti täydentämään tulevina vuosina ja vuosikymmenenä varastoja yli sen mitä Kylmän sodan jälkeisissä varastoissa oli materiaalia. Siis silloin kun luultiin Euroopassakin, että mitään sotaa ei enää koskaan tule. Nyt kun ”naamiot on riisuttu”, niin Lännessäkin on herätty katsomaan mitä varastojen perillä enää on. Ja pitäisikö jatkossa olla paremmin varautunut siihen mitä Venäjän suunnasta on taas joskus odotettavissa.
Mutta kaikki päätökset asemateriaalistrategioista ja niihin liittyvistä hankinnoista tehdään, ei asevoimien esikunnissa eikä asetehtaiden konttoreissa, vaan Lännen valtioiden ja koalitioiden demokraattisesti valituissa poliittisissa päätöksentekoelimissä.
Meillä tämä tarkoittaa hallitusta, joka valmistelee ja esittää, sekä eduskuntaa, joka hyväksyy tai hylkää. Siksi olisikin hyvä, että meilläkin niin hallituksessa kuin eduskunnassa ollaan tietoisia tosiasioista. Että ei taas mentäisi mielikuvien, idealismien , ideologioiden sekä mutu:jen perusteella. Tietoa on kyllä saatavilla ihan riittävästi, jos vaan on ymmärrystä hyödyntää tietoa päätöksentekojen pohjaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkein parasta tässä on, että kansantaloudellinen kustannus tulee olemaan kylmän sodan voimanponnistuksiin verrattuna mitätön. Vaatimus 2% BKT:n verrattuna (sisältäen mm. eläkemenot) on pienen pieni osa modernien eurooppalaisten valtioiden julkisista ja niihin verrattavista menoista.
Näistä menoista menee noin 20-25% varsinaisiin puolustusmateriaalihankintoihin. Euroopan maiden isoimmat puolustusinvestoinnit menevät ilma- ja merivoimiin joidenka kalustoa ei ole tähän mennessä Ukrainalle lähetetty. Hollanti tosin ilmoitti lähettävänsä kaksi Alkmaar-luokan miinantorjunta-alusta jotka kai voisi ainakin teoriassa siirtää Rein-Main-Tonava -reittiä Mustalle Merelle ponttoonein (?) ilman että Dardanellien läpi pitäisi kulkea. Voisipa siirtää muitakin pieniä aluksia jos tahtoa olisi tehostamaan Ukrainan merellisiä kykyjä…
Globaalin aseteollisuuden markkinat vertautuvat nykyään kosmetiikan maailmanmarkkinoihin, se on taloudelliselta merkitykseltään pieni vaikka T&K -intensiivinen ja tietenkin poliittisesti tärkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Ukraina pyytää apua vähintään 250 000 kranaattia kuukaudessa tarpeen ollessa lähemmäs 350 000 ja alan suurimpiin toimittajiin kuuluva Nammo kaavailee vasta nostavansa tuotannon 200 000 kranaattiin vuodessa, lienee tuossa jotenkin tuskastuttava yhtälö sen tuottajan puolelta, mikäli poliittiset päättäjät puhuvat tuotannon kiihdyttämisestä ja lupaavat apua, mutta mitään ei tapahdu.
Ilmoita asiaton viesti
Kehittyvässä teollisuusvaltio Suomessa tuotettiin ilman nykyaikaista tuotantoteknologiaa ja sodan ajan materiaalipulassa rapiat 5 miljoonaa kenttätykistön ammusta sotavuosina. 1917 Iso-Britannia tuotti 76 miljoonaa tykistöammusta. Joo, olivat pienempiä, huonompilaatuisia ym.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kyllähän Lännessä kapasiteettia riittää, kun maksajat löytyy. Hyvänä esimerkkinä on myös USA II maailmansodan aikana, joka muutamassa vuodessa polkaisi pystyyn sellaisen sotatarviketuotannon, jolla katettiin paitsi Iso-Britannian asevoimien ja ranskalaisten divisioonien tarpeet myös Neuvostoliiton tarpeet ( Lend Lease , jota Venäjällä ei noteerata vieläkään ). USA syötti sotamateriaalia Neuvostoliittoon Muurmanskin, Iranin ja Siperian kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin näin, nyt vain kädet pois taskusta, (kansantaloudellisesti) mitätön määrä rahaa asetuotantoon ja homma on hoidettu.
https://www.macrotrends.net/countries/ranking/manufacturing-output
https://www.macrotrends.net/countries/EUU/european-union/manufacturing-output
Teollisuustuotanto 2021. Ei ota huomioon kompleksisuutta mikä on EU:ssa luonnollisesti suurempi.
EU: $2 530 miljardia
Venäjä: $256 miljardia
Meksiko: $230 miljardia
Ilmoita asiaton viesti
Patrian toimitusjohtajan ”halu kiihdyttää asebisnestä Ukrainan sodan varjolla” on järkevin mahdollinen johtopäätös Euroopan ajankohtaisimmassa turvallisuuspoliittisessa kriisissä.
Onko Suomelle vahingoksi, jos tärkeä, korkeateknologinen teollisuudenala tuottaa kansantaloudellemme enemmän? Olisiko jotenkin moraalisesti ylevämpää tuottaa samalla summalla pelkästään sidetarpeita ja lääkintävälineitä, jos ukrainalaisia käytännössä haavoittaa ja tappaa pahemmin heidän ammuspulansa?
”Rautalinko unohtaa myös EU:n sisäiset ekonomiset ongelmat, jotka eivät ratkea aseteollisuutta lisäämällä.” – Ellei se teollisuus toimi tappiolla, miksi sen tuotantoa ja työllisyyttä parantava vaikutus ei olisi myönteistä? Ratkeavatko ekonomiset ongelmat jotenkin paremmin antamalla Venäjän voittaa Ukrainassa ja sen jälkeen uhata ja kiristää muuta Eurooppaa voimapolitiikalla?
”Luulisi Rautalingon jos jonkun myös tietävän, etteivät pelkät ammukset ratkaise sotaa” – ajatteletko, että tykit ilman ammuksia ratkaisevat sodan jotenkin paremmin?
Kysyntää ammustuotannolle kasvattaa kulutus Ukrainan puolustautumiseen ja toivon mukaan hyökkääjien häätäminen pois maasta. Teollisuuden tarkoitus on kysyntään vastaaminen kannattavasti.
Tykistöase on todella valtavan monimutkainen instrumentti – ja se voi parhaimmillaan säästää ukrainalaisten siviilien henkiä ja terveyttä huomattavasti paremmin kuin divisioona sosiaalityöntekijöitä tai usean keskussairaalan hoitokapasiteetti, mitenkään näitä väheksymättä. Onko tämän paradoksin ymmärtäminen jotenkin vaikeaa?
Hyökkääjien tappaminen on tyly toimenkuva, mutta se palvelee itseään puolustavassa maassa elämää ja inhimillisiä arvoja paremmin kuin mikään sille vaihtoehtoinen palvelu. Hyökkääjät voivat omasta puolestaan nostaa ylös kädet tai valkoisen lipun, elleivät halua jatkaa sotimistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kommentti Hannu Monoselta!
Ilmoita asiaton viesti