Eräänlainen nollatutkimus tämäkin
Sähköautoja hehkutetaan nyt kaikkialla ja kaikin tavoin.
Siihen on toki syynsä ja yksi keskeinen syy on se, että pian on vaikeaa löytää muita ajoneuvoja uutena. Autot sähköistyvät hiljalleen.
Erinomainen seikka sähköistymisessä tulee aikanaan olemaan se, että vihdoin ja viimein liikennevaloista ehtii läpi enemmän kuin kaksi autoa per valosykli, kun sähköautojen keskimääräinen kiihtyvyys on vähintään puolet polttomoottoriautoja parempi. Jos F1-kuljettajat starttaisivat samalla tavalla kuin keskiverto helsinkiläisautoilija, niin paalupaikalta lähtenyt olisi kiertänyt jo kierroksen, kun viimeisen ruudun kiihdyttelijä vasta hakisi ykkösvaihdetta.
Asiaan.
Tekniikan Maailma lehti on testannut VW ID4 sähköautoa 60 000 km kestotestissä ja toteaa loppukaneettina, että 350 latauskerran jälkeen auto ajoakkuineen on kuin uusi. Siis missä oli se uutinen? Ei kukaan odottanutkaan, että 60 000km ajetun sähköauton akku oireilisi jollain tapaa. Jos näin olisi, sähköautot kuopattaisiin nopeasti ja hiljaa.
60 000km on aivan liian lyhyt testipätkä mille tahansa nykyaikaiselle autolle. Jopa halvimmat polttomoottoriset Daciat ja Mahindrat taivaltavat em. matkan suhteellisen ongelmitta. Ei edes saksalaisen Auto-Bild lehden ajama 100 000km koeajo aiheuta normaalisti parran pärinää.
Sähköautojen pahimmat ongelmat alkavat vasta siinä vaiheessa, kun keskiverto suomalaisautoilija kykenee ostamaan sellaisen. Silloin auton akkua on ladattu jo pitkälti pari tuhatta kertaa ja hintalappu ikkunassa on max. 10 000 euroa.
Suomessa ei taida olla yhtään tehdasvalmisteista sähköautoa myynnissä käytettynä siihen hintaan.
Amis-Jonnen Bemarissa on yleensä jo vähintään 280 000km ja metsuri-Taunon diesel-Mersussa tai Volvossa saattaa olla se 400 000 km.
Eniten ostettujen käytettyjen autojen keskihinta Suomessa on muutaman tonnin luokkaa. Siinä vaiheessa, kun Jonne kykenee ostamaan itselleen sähköauton, on sellainen jo pomminvarma pommi ja matka kierrätykseen on lähellä. Saksasta saa BMW:n vaihtomoottorin tonnilla parilla ja sen vaihtaa omassa tai kaverin tallissa muutamassa tunnissa. Uudet ajoakut sen sijaan maksavat varaosana asennuksineen jo auton hinnan verran.
NiMH akun elinkaaren pää on noin 5000 latauskerrassa x akun koko, eli 100kW akku kestää ongelmitta rapiat n. 500 000 km. Näillä kilometreillä isompiakkuiset taksi-Teslat alkavat oireilemaan ja ovat käytännössä akkujensa osalta jo lähellä käyttöikänsä päätä. High mile clubin jäsenyyttä on sähköautolla turha haikailla.
5000 latauskertaa on toki valtava määrä, eikä se rassaa uuden sähköauton ostajaa vähäisissäkään määrin. Sen sijaan Jonne tai Tauno, ostaessaan sen 200 000km ajetun jo uutena kohtuuhintaisen (LOL) sähköauton, joutuu ottamaan jo tietoisen riskin siitä, että ajoakut eivät ole enää iskussa ja niiden hajoaminen tietää auton päätymistä paalaamoon.
Volkswagen ID. 4:n hinnat, 38 600 eurosta, aloittava varusteluversio Pure on varustettu 52 kilowattitunnin akulla. Sähkömoottori tuottaa tehoa 109 kW (148 hv) ja maksimivääntö on 220 Nm. Toimintamatka on WLTP-mittauksessa jopa huikeat 343 kilometriä.
52kW akku tarkoittaa käytännössä sitä, että Jonnen tai Taunon ostaessa VW ID4 Pure mallin yli 200 000km ajettuna, sellaisen ajoakkujen laskennallista käyttöikää on jäljellä reilu kolmannes. Voi olla toki reilusti enemmänkin, mutta ei käytännössä paljoa. Paljon riippuu siiitä, miten edellinen omistaja on autoaan ja sen akkuja kohdellut. Erityisesti pakkasessa ulkona säilyttäminen vajaavarauksisella akulla on ajoakuille hidasvaikutteista myrkkyä. Ulkona säilyttämiseen on tyytyminen 80 prosentilla autojen omistajista.
Nykyautojen ikääntyminen ei näy enää samalla tavalla kuin 80- luvulta 90-luvun muotoiluun siirryttäessä. Tästä syystä maanteillä ei pistä silmään se, että suomalaiset ajavat keski-iältään Euroopan vanhimmalla autokalustolla, osa jopa museoikäisillä autoilla. Sähköautosta ei museoon jää paljoa tallennettavaa.
Siitä pitää nykyakkujen vanhentuminen ja kuoleentuminen huolen.
Uusia autoja rekisteröidään Suomessa tällä hetkellä ennätysvähän ja niistäkin 40% yrityskäyttöön tai liisareiksi.
Heitä voi onnitella, jotka kykenevät hankkimaan uuden tai kohtuullisesti ajetun sähköauton. Ne ovat varmuudella mukavia, suorituskykyisiä, hyviä ja vähän huoltoa kaipaavia autoja pienine puutteineen.
Odotan kuitenkin innolla sitä Top Gear ohjelman jaksoa, jossa juontajat lähtevät Afrikan turneelle etsimään Niilin alkulähdettä yli 200 000 km ajetuilla kohtuuhintaisilla (LOL) sähköautoilla.
PS. Paljonko jo uraisten teiden uraantuminen lisääntyy sähköautojen, jotka painavat 30% enemmän kuin perinteiset autot, määrän lisääntyessä liikenteessä.
Mikä asiantuntija!
Ilmoita asiaton viesti
Oliko siis jotain sanottavaakin vai pannaanko kommentti samoin tein poistoon?
Ilmoita asiaton viesti
Laita mokoma poistoon. Tuohan ei kuulu millään tavoin keskusteluun, se on suoranaista…..
Ilmoita asiaton viesti
Jockemaisuutta..?
Ilmoita asiaton viesti
Vastasin vain kysymykseen, ihan oman mielipteeni. Eikä se ole kannabiksen tuotetta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tarvita mitään Jockemaisuutta. Johan täälläkin oli juttu, nastarenkaat syö sen lopunkin sähköautojen ympäristöystävällisyydestä, Norjassa Teslan omistajat ovat ryhtyneet nälkälakkoon järkyttävän huonon laadun takia. Musk tietenkin twiittasi olevansa itsekin välillä paastolla.
Ilmoita asiaton viesti
Teslan omistajat. 😀 No sepäs se vasta viisas ostos on ollutkin, kun nyt on mistä valita. Ymmärrän 5v sitten Teslan oston, mutta 2022? En.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen pihamaallani oli täysin sattumalta samaan aikaan kaksi harmaata Hyundai-perheautoa. Malli i30 -09 ja malli Ioniq 5 -22. Yhteistä niille oli – runollisesti – logo ja koko.
Tyttäreni starttasi vanhemman Hyundain dieselin, joka kuulosti, hmm, autolta. Vieraanamme piipahtanut yrittäjä poistui hieman myöhemmin paikalta sähköautollaan, jonka käyntiääni jätti suorastaan aavemaisen vaikutelman. Onneksi renkaat pihatien hiekalla sentään aiheuttivat ymmärrettävän ääniefektin!
Sähkö henkilöauton käyttövoimana on epäilemättä hieno ratkaisu. Toisaalta se vain pahentaa periaatteellista ongelmaa, jonka minä henkilökohtaisesti yksityisautoilussa näen.
Kun ”lähtee autolla” verrattuna vaikkapa siihen että ”lähtee pyörällä”, ryhtyy siirtämään tuhannen tai jopa kahdentuhannen kilon massaa paikasta toiseen. Kuljettajan osuus kokonaisuudesta on 5…10 prosenttia, ja loppu kirjaimellisesti kuollutta painoa, jota nyt vain siirretään paikasta toiseen, koska henkilö tällä kertaa ”lähtee autolla”.
Sähköauto jättimäisine akkuineen painaa kuin synti, ja tuo teologinen käsite voidaankin aivan mainiosti valjastaa näinä aikoina ympäristötyön käyttöön. Kaksi tonnia arvometalleja, terästä, muoveja, lasia ja tekstiilejä matkalla jostakin johonkin – mukana tyypillisesti yksi (1) ihminen, joka päätti ”lähteä autolla”, tällä kertaa modernisti sähköisellä.
Ilmoita asiaton viesti
Vihersiirtymänhän tarkoitus on estää kaikki yksityisautoilu, myös sähköaiton käyttö. Taksi on toki olemassa, mutta siihen varaa lähinnä kansanedustajills se kun on heille ilmaista lystiä.
Ilmoita asiaton viesti