Eräänlainen nollatutkimus tämäkin

Sähköautoja hehkutetaan nyt kaikkialla ja kaikin tavoin.

Siihen on toki syynsä ja yksi keskeinen syy on se, että pian on vaikeaa löytää muita ajoneuvoja uutena. Autot sähköistyvät hiljalleen.

Erinomainen seikka sähköistymisessä tulee aikanaan olemaan se, että vihdoin ja viimein liikennevaloista ehtii läpi enemmän kuin kaksi autoa per valosykli, kun sähköautojen keskimääräinen kiihtyvyys on vähintään puolet polttomoottoriautoja parempi. Jos F1-kuljettajat starttaisivat samalla tavalla kuin keskiverto helsinkiläisautoilija, niin paalupaikalta lähtenyt olisi kiertänyt jo kierroksen, kun viimeisen ruudun kiihdyttelijä vasta hakisi ykkösvaihdetta.

Asiaan.

Tekniikan Maailma lehti on testannut VW ID4 sähköautoa 60 000 km kestotestissä ja toteaa loppukaneettina, että 350 latauskerran jälkeen auto ajoakkuineen on kuin uusi. Siis missä oli se uutinen? Ei kukaan odottanutkaan, että 60 000km ajetun sähköauton akku oireilisi jollain tapaa. Jos näin olisi, sähköautot kuopattaisiin nopeasti ja hiljaa.

60 000km on aivan liian lyhyt testipätkä mille tahansa nykyaikaiselle autolle. Jopa halvimmat polttomoottoriset Daciat ja Mahindrat taivaltavat em. matkan suhteellisen ongelmitta. Ei edes saksalaisen Auto-Bild lehden ajama 100 000km koeajo aiheuta normaalisti parran pärinää.

Sähköautojen pahimmat ongelmat alkavat vasta siinä vaiheessa, kun keskiverto suomalaisautoilija kykenee ostamaan sellaisen. Silloin auton akkua on ladattu jo pitkälti pari tuhatta kertaa ja hintalappu ikkunassa on max. 10 000 euroa.

Suomessa ei taida olla yhtään tehdasvalmisteista sähköautoa myynnissä käytettynä siihen hintaan.

Amis-Jonnen Bemarissa on yleensä jo vähintään 280 000km ja metsuri-Taunon diesel-Mersussa tai Volvossa saattaa olla se 400 000 km.

Eniten ostettujen käytettyjen autojen keskihinta Suomessa on muutaman tonnin luokkaa. Siinä vaiheessa, kun Jonne kykenee ostamaan itselleen sähköauton, on sellainen jo pomminvarma pommi ja matka kierrätykseen on lähellä. Saksasta saa BMW:n vaihtomoottorin tonnilla parilla ja sen vaihtaa omassa tai kaverin tallissa muutamassa tunnissa. Uudet ajoakut sen sijaan maksavat varaosana asennuksineen jo auton hinnan verran.

NiMH akun elinkaaren pää on noin 5000 latauskerrassa x akun koko, eli 100kW akku kestää ongelmitta rapiat n. 500 000 km.  Näillä kilometreillä isompiakkuiset taksi-Teslat alkavat oireilemaan ja ovat käytännössä akkujensa osalta jo lähellä käyttöikänsä päätä. High mile clubin jäsenyyttä on sähköautolla turha haikailla.

5000 latauskertaa on toki valtava määrä, eikä se rassaa uuden sähköauton ostajaa vähäisissäkään määrin. Sen sijaan Jonne tai Tauno, ostaessaan sen 200 000km ajetun jo uutena kohtuuhintaisen (LOL) sähköauton, joutuu ottamaan jo tietoisen riskin siitä, että ajoakut eivät ole enää iskussa ja niiden hajoaminen tietää auton päätymistä paalaamoon.

Volkswagen ID. 4:n hinnat, 38 600 eurosta, aloittava varusteluversio Pure on varustettu 52 kilowattitunnin akulla. Sähkömoottori tuottaa tehoa 109 kW (148 hv) ja maksimivääntö on 220 Nm. Toimintamatka on WLTP-mittauksessa jopa huikeat 343 kilometriä.

52kW akku tarkoittaa käytännössä sitä, että Jonnen tai Taunon ostaessa VW ID4 Pure mallin yli 200 000km ajettuna, sellaisen ajoakkujen laskennallista käyttöikää on jäljellä reilu kolmannes. Voi olla toki reilusti enemmänkin, mutta ei käytännössä paljoa. Paljon riippuu siiitä, miten edellinen omistaja on autoaan ja sen akkuja kohdellut. Erityisesti pakkasessa ulkona säilyttäminen vajaavarauksisella akulla on ajoakuille hidasvaikutteista myrkkyä. Ulkona säilyttämiseen on tyytyminen 80 prosentilla autojen omistajista.

Nykyautojen ikääntyminen ei näy enää samalla tavalla kuin 80- luvulta 90-luvun muotoiluun siirryttäessä. Tästä syystä maanteillä ei pistä silmään se, että suomalaiset ajavat keski-iältään Euroopan vanhimmalla autokalustolla, osa jopa museoikäisillä autoilla. Sähköautosta ei museoon jää paljoa tallennettavaa.

Siitä pitää nykyakkujen vanhentuminen ja kuoleentuminen huolen.

Uusia autoja rekisteröidään Suomessa tällä hetkellä ennätysvähän ja niistäkin 40% yrityskäyttöön tai liisareiksi.

Heitä voi onnitella, jotka kykenevät hankkimaan uuden tai kohtuullisesti ajetun sähköauton. Ne ovat varmuudella mukavia, suorituskykyisiä, hyviä ja vähän huoltoa kaipaavia autoja pienine puutteineen.

Odotan kuitenkin innolla sitä Top Gear ohjelman jaksoa, jossa juontajat lähtevät Afrikan turneelle etsimään Niilin alkulähdettä yli 200 000 km ajetuilla kohtuuhintaisilla (LOL)  sähköautoilla.

PS. Paljonko jo uraisten teiden uraantuminen lisääntyy sähköautojen, jotka painavat 30% enemmän kuin perinteiset autot, määrän lisääntyessä liikenteessä.

+1
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu