Hirveät hirvet hirvittävät
Ajelin eilen kohti Forssaa alkuillasta kakkostiellä auringon vielä jöllöttäessä matalalla taivaanrannassa. Ilta alkoi jo hämärtää. Olosuhteet olivat hyvät, tienpinta kuiva ja liikenne suhteellisen vähäistä. Tiekohtainen rajoitus 100km/h, joka minullakin oli vakkariin asetettuna. Minut ohitettiin, ei kovinkaan suurella ylinopeudella, mutta ohi mentiin kuitenkin. Ehkä noin kilometri ohituksen jälkeen näin eräällä suoranpätkällä, kuinka kyseinen auto, ollen ehkä muutama sata metriä edelläni edelläni, jarrutti voimakkaasti osuen samalla johonkin eläimeen. Näin eläimen lentävän osuman voimasta ilmassa ja sen jälkeen juoksevan kovaa vauhtia tien reunan pusikoon. Eläimeen törmännyt ajoneuvo pysähtyi pian bussipysäkille ja pysähdyin itsekin varmistaakseni kuljettajan kunnon ja antaakseni yhteystietoni, jos hän tarvitsee tilanteelle vakuutusyhtiötä varten todistajan.
Havaitsin auton keulan saaneen huomattavia vaurioita ja kuskin olevan jossain määrin järkyttyneenä. Keskustelimme siinä tovin ja kun havaittiin, että auto oli ajokunnossa, jatkoin matkaani. Ilmeni, että eläin, johon auto törmäsi, oli peura. Se oli juossut niin nopeasti tielle, ettei liki 30m/s nopeudesta ollut mitään tehtävissä. Törmäys oli väistämätön. Peurakin todennäköisesti menehtyi maastoon, mutta mistäpä sitä olisi voinut mennä etsimään. Vain pari kilometriä eteenpäin ja oman autoni edestä juoksi peura tielle. Sen ehti havaita jo ennen piennarta, jolloin jarruttaminen onnistui, eikä puskurissa onneksi roikkunut ketään. Kolmannen tielle pyrkivän peuran näin heti kohta edellisen jälkeen. Peuroja tuli havaittua tiellä ja pelloilla yhteensä toista kymmentä ennen kuin pääsin perille.
Koska kyseessä oli pikainen käynti, palasin takaisin puolen yön tietävillä. Ei huvittanut ajella satasta, kun tiesi, mitä metsien kätköissä ja pelloilla lymyää pimeydessä. Ajoin valaisemattomilla pätkillä huomattavasti järkevämpää 80km/h nopeutta, jolloin jarrutusmatka liki puolittuu satasen vauhdista. Eikös jo Ensio Itkonen todistanut, että nopeuden kaksinkertaistuessa jarrutusmatka nelinkertaistuu. Kun pimeässä näkökenttä ulottuu vain valojen kantamalle, on merkittävä ero siinä pysähtyykö autosi kolmenkymmenen vai neljänkymmenen metrin matkalla.
Peurat ovat ison koiran kokoisia ja suhteellisen kevyitä, mutta näkemästäni päätellen sellaiseenkin osuminen aiheuttaa ilkeän vaurion autoon ja saattaa pelästyttää kuskin sydänjuuria myöten.
Otsikossa puhun kuitenkin hirvistä. Sellaiseen osuminen saattaa jo tappaa. Yhtään hirveä en matkallani nähnyt ja hyvä niin. Mieluummin todistin peura- kuin hirvikolaria. Hirvikolari olisi vaatinut paikalle pelastuslaitoksen, poliisin, riistanhoitopiirin metsästäjät, hinausauton ja mahdollisesti Monosen. Myös liikennehaitta olisi ollut merkittävä. Omakin matka olisi katkennut pelastustehtävän aloittamiseen ja ensihoitoon, jos henki ei keneltäkään mennyt.
Tulipahan taas havaittua autoilijoiden piittaamattomuus liikenneturvallisuudesta. Pudotin oman ajonopeuteni ilmeisen (ja todellisen) peura- ja hirvivaaran johdosta maltilliseksi ajamatta kuitenkaan häiritsevän hiljaa. Jokainen kynnelle kykenevä ohitti minut ja osa vielä melkoisella ylinopeudella. Voisi sanoa, että siinä mentiin kuin laivan kapteeni; hyvällä tuurilla. Hulluimmat ohittivat jopa sulkuviivojen kohdilla.
Terveiset taksikuskille. Kortti olisi lähtenyt, jos valvova silmä olisi osunut kohdalle.
Tautologiaa uhmaten: Peuroja tuli havaittua tiellä ja pelloilla yhteensä toista kymmentä ennen kuin pääsin perille. Se, onko peurakanta päässyt paisumaan jo liian suureksi, on oman bloginsa paikka.
”Se, onko peurakanta päässyt paisumaan jo liian suureksi, on oman bloginsa paikka.”
On todellakin, sen myötä myös petoeläimet tulee lähemmäs asutusta ruoan perässä. Sitten ne penteleet vielä syö kaiken mihin yltävät. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Peurakannan vähentämisestä ei uskalla kirjoittaa mitään, koska aiheeseen puuttumalla saa niskoilleen toisaalta metsästäjät ja toisaalta luonnonsuojelijat, eli kaksi ääripäätä.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, olen itsekin huomannut kun vaatinut kannan kovaa karsimista.
Joillekin riistaa, joillekin söpöjä, omasta mielestä tuhoeläimiä kun ovat levinneet asutusten keskellekin.
Ilmoita asiaton viesti
Niitä on jopa lähellä Helsingin ydinkeskustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä kotisaarellani ja naapurikunnassa Salossa valkohäntäpeuroja on reippaasti ja niiden vähentämisestä keskustellaan jatkuvasti. En ole oikein törmännyt ajatuksiin, että ”luonnonsuojelijoilla” olisi paljoa vastaan tämän vieraslajin vähentämiseen. Metsästäjillä kyllä.
Jakolinjat menevät niin että metsästäjät jotka niitä voisivat karsia, pitävät lukumäärää yllä mm. talviruokinnalla. Ne jotka haluavat niitä ammuttavan, eivät pidä pyssyä kädessä.
Iso valkohäntäuros voi painaa 70 kg joten tosiaan, pahaa jälkeä tulee kun sellaiseen ajaa vaikka 80 km/h. En ole kuullut että kuitenkaan kuolonkolareja, jos peuraa ei lasketa.
Tätä kirjoittaessani näen kolme valkohäntää ulkona pellolla. Jokapäiväinen näky.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kyllä metsästäjiltä enemmän tästä tulee huutoa, mutta kyllä myös ”luonnonsuojelija”-henkiset ihmiset jotka ei tajua kannanhoidosta mitään avautuu myös asiasta että on niin kiva kun luonto on lähellä. Eipä ole enää jos on kotipuutarha pihassa.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ei tuo ihan tavatonta ole. Ei Bambin äitiä saa tappaa ja liha on muutenkin murha.
Edellinen koirani piti peurat poissa pihasta. Oppivat kyllä ymmärtämään aika äkkiä turvarajan, jonka takaa voi rauhassa tuijotella lie’assa olevaa koiraa.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä taas oli muutama vuosi sitten älytön villisikaongelma, kulkivat isoina laumoina keskellä päivää keskellä Corberan keskustaa. Sitten kansalaiset kyllästyi ja pyssyt paukkui niin että eivät viimeiseen kahteen vuoteen enää kuin harvoin näkyneet ja silloinkin täällä enemmän landella. Aivan uskomatonta tuhoa tekivät pihassa.
Ilmoita asiaton viesti
Mä olen kerran tavannut villisian, pysäytin auton kun se ylitti tien hiljaisella ja pimeällä metsätiellä. Mietin kyllä että viiraako päässä kun se ei ole ensimmäinen elukka jonka pitäisi tulla vastaan.
Niitä on satunnaisesti, ei edes joka vuosi havaintoa, ja ne pyritään pitämään poissa. Ei ”edes” metsästäjät halua kasvattaa kantaa.
Ilmoita asiaton viesti
No minä nyt kuitenkin uskalsin, kun en pelkää ääripäitä vaan pidän arvossa ihmisten keskivertokansalaisuutta – siis tolkun ihmisyyttä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/laura-oksala/ilves-on-suomen-luonnon-todellinen-valtias/
Että kun ihmisille asiat selitetään, he miettivät, mikä on järkevää ja kannattavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Punkkien yleistymistä selitetään ilmastonmuutoksella kun paljon todenmukaisempi selitys olisi metsissä yleistyneet karvaeläimet.
Peura muuten voi juosta vaikka hiljaa ajavan auton oveen, eli kysymys ei ole aina siitä että tilanne olisi autoilijan hallittavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Punkkien leviämisen yhteys kasvaneisiin peurakantoihin kai on useimmille itsestään selvää.
Ilmoita asiaton viesti
Kysypä asiaa ilmastonmuutosuskovaisilta. Tai lue Hesaria niin näet erilaisen kannan.
Ilmoita asiaton viesti
Luin hesaria.
”Hirvieläimet ovat siis todellisia punkkien busseja.
”Aikuinen hirvi kelpaa myös punkeille. Pienemmät kauriit ja peurat ovat kuitenkin niiden erityisessä suosiossa, ja ne tunkevat myös innokkaammin pihoihin ja puutarhoihin.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005232936.html
Ja:
”Puutiaisten määrää voi rajoittaa hankkiutumalla eroon niiden isäntäeläimistä. Åbo Akademin eläkkeellä oleva loistutkija Margaretha Gustafsson suosittaa niinkin kovaa keinoa kuin suosikki-isäntien, metsä- ja valkohäntäkauriiden, ampumista.”
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002906401.html
Ilmoita asiaton viesti
Peurakannan (kauris-) vähentämisen tarve on ollut agendalla jo noin 10 vuotta joten ei keskustelun pitäisi olla ongelma.
Itse ajan autolla eniten väliä Espoo-Turun saaristo (Naantalin kunta).
Lounais-Suomen peurakanta oli lähivuosien huipussaan tuossa 2019 jolloin pellon laidassa saattoi nähdä yhtä aikaa yli 20 peuraa (kaurista).
Jouduimme rakentamaan verkkoaidan kesäpaikan koko tontin ympäri.
Alueen peurakanta on selvästi supistunut huippuvuosista, mutta varmasti eniten siihen vaikuttaa koko ekosysteemin sykli, samaan tapaan kuin esim. jänisten kohdalla.
Turun moottoritiellä harvoin näkee peuraa, suurin todennäköisyys törmäykselle on pienemmät maantie alueella, sekä erityisesti metsätiet.
Syyskauden ilta-ja yöaika ovat tietysti autoilun kannalta eläinvahinkojen osalta riskialttiimpia.
Hirvi kuuluu ampiaisen, koiran ja hevosen ohella on tilastojen mukaan Suomen tappavimpiin eläimiin.
Peura keveytensä takia aiheuttaa eniten välillisiä vaaratilanteita, tieltä suistumisten ja peräänajojen muodossa.
Minusta peurakannan (kauris-)sääntely metsästämällä on perusteltua.
———-
Lisätty: kauris
Ilmoita asiaton viesti
Näin seutukuntalaisena; kyseessä kuitenkin lienee ollut kauris, metsäkauris. Niitä tällä seudulla kyllä ilmenee ja paljonkin, pieninä laumoinakin.
Peura on lähes hirven kokoinen aikuisena mutta vasa melko harvoin ilman emoa tielle ilmestyy.
Antti Mikkoselle; ei metsäkauris mikään tuhoeläin liene. No asutuksilla tietenkin niitä kuljeksii mutta: Miksi metsästää ilveksiä, näillä seuduin tavallinen kuitenkin; ilves saalistaa kauriita ja siis vähentää kauriita, miksi niitä metsästää kun niistä saa pelkän trofeen, ei mitään muuta?
No, tiedänhän minä toki, miksi; vaan en viitsi mainita juurikin metsästäjien primitiivireaktioiden vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Auton vaurioista päätellen eläin saattoi todellakin olla peura. Olen nähnyt kauriin aiheuttamia vaurioita ja useimmiten ne ovat lähinnä peltiin tarttuneita karvoja. Pelloilla näkyi valkoisia takalistoja ja jos kyse ei ollut Byggmax-miehen vilkkuvasta baakkomista, niin sitten kyse oli valkohäntäpeurasta.
Kauriin ja peuran koko- ja painoero ovat merkittäviä, mutta ei peura sentään hirven kokoiseksi kasva. Mutta jos kasvaa, niin autoilijoilla on syytä pelätä henkensä edestä. Nykyautojen rakenteet ja erityisesti liimatut laminaattituulilasit kestävät sen, että törmäyksen kohteeksi joutunut riistaeläin ei päädy suoraan ohjaajan paikalle.
Hirven massa yhdistettynä liike-energiaan kuitenkin ylittää auton rakenteiden kestävyyden ja siksi hirvikolarit ovat hengenvaarallisia, jos hirven ruhon osia päätyy ohjaamoon.
Ilmoita asiaton viesti
No, entisenä metsästäjänä sanoisin; valkohäntäpeura kasvaa lähes hirvinaaraan mittoihin; siis lähes.
Ilmoita asiaton viesti
Hirvi: Maamme suurikokoisin hirvieläin; ruumiin pituus jopa 300 cm, säkäkorkeus 170–210 cm, elopaino sonneilla jopa 600 kg. Paino aikuisilla vaihtelee suuresti, keskimääräinen lihapaino n. 180 kg, puolitoistavuotiaalla n. 150 kg ja vasalla n. 80 kg.
Kooltaan valkohäntäpeura on hirveä paljon pienempi, mutta metsäkaurista suurempi. Täysikasvuisen yksilön ruumiinpituus on 150–180 cm, säkäkorkeus 90–105 cm ja paino 70–140 kg. Koska koko kuitenkin vaihtelee alalajin mukaan, mainitut mitat ovat tyypillisiä vain suurimmille alalajeille, kuten Suomessakin esiintyvälle O. v. borealis -muodolle.
Tämä siis netistä. En ole metsästäjä.
Ilmoita asiaton viesti
”valkohäntäpeura kasvaa lähes hirvinaaraan mittoihin; siis lähes.”
No ei läheskään. Hirvinaaraan paino on luokkaa 200-450 kg, ison valkohäntäpeurauroksen luokkaa 70 kg.
Ilmoita asiaton viesti
No, senverran metsästäneenä ja kyllä 70 kiloinen valkohäntäpeura on ehdottomasti ylivuotinen vasa. Valkohäntäpeura painaa n 70 – 150 kg.
Hirven koko: Wikipewdia; 200 – 700 kg.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, riistakeskuksen mukaan pukki voi painaa jopa 130 kg, naaras 40-80 kg.
https://riista.fi/game/valkohantapeura/
On se silti aika kaukana hirvestä.
Ilmoita asiaton viesti
Juu muistan joskus 70-luvulla Lestijärvellä ammutun hirven,joka painoi 800 kiloa.
Tämäkin meni lehdistölle läpi ilman kritiikkiä.
Suurimpien hirviemme lihapaino lienee 350 kilon kieppeillä
Sen sisuskalut ja nahka eivät paina samanvertaa. Lähellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Valkohäntäpeuralla ja metsäkauriilla on tosiaan ero.
Peura on vielä oma lajinsa.
Wikipedia tietää kertoa valkohäntäpeurasta:
”Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris (aik. laukonpeura, Odocoileus virginianus) on Amerikasta kotoisin oleva, peurojen alaheimoon kuuluva hirvieläinlaji. Se elää ihmisen siirtämänä vieraslajina ainakin Karibialla, Suomessa, Tšekissä ja Uudessa-Seelannissa. Laji tuotiin Suomeen 1930- ja 1940-luvuilla, ja nykyisin se on alueellisesti tärkeä riistaeläin.”
”Metsäkauris (Capreolus capreolus) on Euroopassa yleisenä elävä pienikokoinen, lyhythäntäinen ja monenlaisiin elinympäristöihin sopeutunut hirvieläin.”
Ja:
”Metsäkauriin häntä on pieni töpö, kun taas valkohäntäpeuralla on komea pulloharja, jonka eläin nostaa usein pystyyn liikkuessaan. Valkohäntäpeuran hännän alapuoli on valkoinen, mutta valkoista löytyy myös metsäkauriin peräpäästä niin kutsutusta peräpeilistä. Valkohäntäpeura on huomattavasti metsäkaurista kookkaampi.”
”Suomen valkohäntäkauriit on peräisin Pohjois-Amerikasta, mistä muutamia yksilöitä tuotiin Vesilahdelle Laukon kartanon maille perustettuun tarhaan 1930-luvulla. Luonnonvarainen kanta sai alkunsa vuonna 1938 tarhasta karanneista yksilöistä”
”Peura (Rangifer tarandus) on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläinlaji. Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.”
Ilmoita asiaton viesti
Siis peurojen alaheimoon kuuluva kauris?
Muutama vuosi sitten eläintieteilijät halusivat luokitella valkohäntäpeuran kauriiksi. Muistuttaahan se paljon enemmän metsäkaurista kuin peuralajejamme eli metsäpeuraa ja tunturipeuraa (poro).
Meidän pihallamme vierailee erityisesti talvisin metsäkauriita. Lumiseen aikaan löytyy uusia sorkanjälkiä lähes joka aamu. Se on erikoista, kuten ennenkin olen sanonut, että kauriit käyvät syömässä pihallamme kasvavan marjakuusen neulasia, vaikka tunnetusti se on erittäin myrkyllinen ja tappaa hevosen jo pienellä määrällä. Tiedä sitten, miksi kauriit eivät siihen kuole. Taitavat käyttää huumekasvina. Oravatkin syövät sen marjoja eikä kuolleita oravia ole näkynyt.
Ilmoita asiaton viesti
”Siis peurojen alaheimoon kuuluva kauris?”
————-
Eikös tuossa lue että
”Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris (aik. laukonpeura, Odocoileus virginianus) on Amerikasta kotoisin oleva, peurojen alaheimoon kuuluva hirvieläinlaji.”
Mutta ei ihme että nimet ja lajit menevät sekaisin – varsinkin kun valkohäntäpeuraa kutsutaan myös valkohäntäkauriiksi (tai toisinpäin), ja sitten meillä on vielä se ”oikea” kauris eli metsäkauris.
Ja myös ”oikea” peura, Suomessa poro.
Puuttuisi vielä että nämä kaikki risteytyisivät keskenään hirven kanssa. Tekisit siinä sitten lajitunnistusta kun elukkaa huitoo metsänreunasta tielle.
Ilmoita asiaton viesti
Lukee kyllä, mutta jos se on valkohäntäkauris ja kuuluu peurojen alaheimoon, niin se on peurojen alaheimoon kuuluva kauris.
Ilmoita asiaton viesti
Metsäpeuraa on myöskin Suomessa, paljonkin.
Poro periytyy lähes hävinneestä tunturipeurasta.
Ilmoita asiaton viesti
Norjassa taitaa vielä olla villejä tunturipeuroja, mutta ei Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Suomessa varsinaisesti mutta aivan pohjoisessa Suomessa silloin tällöin tunturipeuroja käväisee ja ihan oleskeleekin.
Harvinainen otus se on.
Ilmoita asiaton viesti
Islannissa näkee paljonkin poron näköisiä eläimiä, lienevät näitä. Siellä niillä ei ole vihollisia. Kai ne ovat sinne tulleet jo jääkauden aikana?
Ilmoita asiaton viesti
Islannin porot ovat tietääkseni ihmisen sinne viemiä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, eivät ainakaan tältä suunnalta ole voineet Islantiin päätyä omin voimin. Tuskin Amerikastakaan ja silloin olisi kyseessä eri laji.
Ilmoita asiaton viesti
Googlailin tuossa että skandinaavien saapuessa Islantiin naali olisi ollut ainoa paikallinen nisäkäs, ja se kai on jääkauden peruja. Porot, tai mitä peuroja ne viikinkiaikaan olivat, on sinne viety.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, tämä oli oiva täydennys.
Wiki näköjään kertoo että
”Metsäpeura eli suomenpeura, itämurteissa petra (Rangifer tarandus fennicus) on suurikokoinen ja havumetsissä elämiseen sopeutunut peuran (Rangifer tarandus) alalaji, jota tavataan vain Suomessa ja Luoteis-Venäjällä.”
P.s. Tunsin parikin Petraa mutta en heitä koskaan arvannut peuraksi kutsua.
Ilmoita asiaton viesti
Pienempiä hirvieläimiä syötetään lisäksi omenoilla, porkkanoilla, ym.
myös kesällä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä nosto asiallisesta aiheesta. Kolme vuotta sitten syksyllä ajoin peurakolarin juuri tuolla alueella. Hidastaminen vei vaurioita vähemmäs, mutta etukulmaan juossut peura pisti auton peltikorjaukseen. Uutta oli se, ettei poliisi tullut paikalle vaan hoiti asian puhelimitse. Nopeuksiin tulee kiinnitettyä nykyään tiettyinä aikoina enemmän huomiota.
Ilmoita asiaton viesti
Soittiko kumpikaan poliisille tai siis hätäkeskukseen? Se velvoite kai kuuluu myös näihin pienempiinkin hirvieläimiin törmätessä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä soitin. Ja sieltä tuli ohje, että jos liikkeelle pääsee, voi lähteä. Poliisi soittaa tiedot, niin kuin tekikin ajon aikana, ja riistanhoitoyhdistys hoitaa raadon pois.
Ilmoita asiaton viesti
Entä jos eläin jää haavoittuneena, esim. vain jalkaan, makaamaan?
Ymmärtääkseni viranomaisilla ja metsästysseuroilla on ollut sopimuksia yhteistyöstä näissä tapauksissa eläinten lopettamisesta, mutta jossain uutisoitiin tämän yhteistyön rakoilevan.
Voiko eläintä jättää kitumaan?
Mitä pitäisi tuolloin tehdä, jos ei satu olemaan asetta mukana tai ei ylipäänsä ole aselupaa, ja – onko villieläimen lopettaminen laiton teko ilman viranomaisen lupaa?
Ilmoita asiaton viesti
Olet aivan oikeassa. Kun Luke ei enään halua olla riista/petolaskennoissa riistanhoitoyhdistysten kanssa missään tekemisissä ,niin reaktio on päivänselvä.
Metsästysseurat ovat jo vuosikymmeniä hoitaneet haavakkoeläinten jatkotoimet voimia säästämättä ja ilman korvauksia.
Kiitokseksi Luke ei halua heidän osaamista muuhun kuin eläimen inhimillisen kärsimyksen lopettamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kärsivän eläimen lopettaminen . Ei todellakaan laiton, vaan velvollisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuluu riistanhoitoyhdistykselle. Minun ei tarvinnut tehdä mitään, törmännyt yksilö kuoli tienpientareelle todennäköisesti kylkiluiden puhkaistua keuhkot. Minulla on autossa raskas rautaputki, mutta sitä ei tarvittu.
On totta, että poliisin ja riistanhoitoyhdistysten sopimus on paikka paikoin katkennut, koska yhdistyksille ei ole haluttu maksaa tuosta työstä enää. Outoa, koska loukkaantunut eläin voi aiheuttaa uusia vaaratilanteita ja kärsii kuitenkin. Näiden jahtaaminen ja lopettaminen ei nyt ihan helppoakaan ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tietääkseni siitä ei ole koskaan maksettu mitään.
Se on ihan metsästäjien vapaaehtoista toimintaa,joka perustuu inhimillisyyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ahaa, sitä en tiennyt. Minusta kyllä joku korvaus olisi ihan kohtuullista.
Ilmoita asiaton viesti
Todettakoon vielä, että puoli vuotta myöhemmin loppukeväällä todistin peurakolaria lähellä Kärkölää. Joku nainen oli ajanut yhteen peuran kanssa ja raato oli tiellä. Olin ainoa, joka pysähtyi. Valtaosa liikenteestä ajoi ohi. Kovaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ittekin osuin peuran kanssa yhteen, kakkotiellä, pikkusen Huittisista Helsingin suuntaan, 9600 ekee maksoi remontti. Oli tietysti vakuutukset kunnossa kun oli vuoden ikäinen ajokki. Peuroja kyllä riittää Huittisten ja Karkkilan välillä, onneksi pysyvät pääasiassa metsän puolella. Lumien tultua näkee hyvin, kun joskus harvoin pystyy ajelee pitkät päällä.
Ilmoita asiaton viesti
Noilla paikkeilla oli omakin kolarini lokakuussa -21.
Ilmoita asiaton viesti
Jep välillä kun joutuu lähtee 03.30 lähtee ajelee kohti ’hullujenhuonetta’ niin satoja silmiä vilkkuu pitkin ojanpientareita ja pelloilla.
Ilmoita asiaton viesti
Syynä peurojen hallitsemattoman lisääntymiseen on harkitsematon ja lyhytnäköinen ilvesten metsästys ja salametsästys.
Tätä on yritetty kovasti rautalangasta vääntää ihmisille, että jättäisivät ilveksen rauhaan.
Ihminen ei ole monestikaan kovin kaukonäköinen lähtiessään mukaan monenlaiseen metsästyshömppään. Eikä varsinkaan tunnu ajattelevan, että täysin turha, perusteeton, ilvesviha voi pahemman kerran paukahtaa omaan tuulilasiin.
Ilmoita asiaton viesti
Äänekkäästä vastustuksesta huolimatta Riistakeskus myönsi ihan liikaa poikkeuslupia ilveksen kannanhoidolliseen metsästykseen, mikä näkyy nyt peurakannan hallitsemattomana kasvuna ja peurojen ja autojen yhteentörmäyksinä:
https://riista.fi/ilveksen-kannanhoidolliset-poikkeusluvat-on-myonnetty/
Ilmoita asiaton viesti