Home sweet home

Ovatko sisäilmasairaudet seuraava kansantautimme?

Kuntien ja valtion omistamat julkiset rakennukset, samoin kuin monet yksityiset rakennukset ovat päässeet rapistumaan muutamassa vuosikymmenessä sellaiseen kuntoon, että niissä toimivat ihmiset ovat vaarassa sairastua vakavasti. Home- ja sädesieni kilvoittelevat elintilasta rakennusten nurkissa ihmisten tyrskiessä ja pärskiessä saastuneissa sisätiloissa. Kaikki tämä on seurausta 80-luvun kelvottomasta rakentamisesta ja huonosta ilmanvaihdosta.

Mitä on sisäilmasairaus?

Se on jatkuvakestoista päänsärkyä, matala-asteista kuumeilua, parantumatonta flunssaa, poski- ja otsaontelontulehduksia, loppumatonta liman eritystä, selittämättömiä kipuja ja särkyjä.

Yleensä oireyhtymää lähdetään hoitamaan täysin väärin, koska lähtötilannetta ei ymmärretä ja huonolaatuisesta sisäilmasta oireilevan tilanne vain pahenee. Moni sisäilmasta sairastunut on saanut työpaikallaan ”hullun” leiman, koska sisäilmasairaus on siitä kavala, että siihen ei sairastu jokainen, vaikka kaikki altistuvat. Osa on täysin oireettomia, osalla on vain hieman nenän tukkoisuutta ja lieviä flunssaoireita, kun taas herkimmät ovat täysin työkyvyttömiä. Hyvin harvoin osataan ensimmäisenä epäillä rakennuksen kosteusvaurioita ja saikuttelijaa syyllistetään sekä esimiesten että työtoverien taholta.

Talvettomat talvet tulevat vain pahentamaan ongelmaa, koska normaalisti kuiva pakkastalvi helpottaa sisäilmaongelmia. Sen sijaan jatkuva kosteus liian tiiviiksi tiivistetyissä suomalaisrakennuksissa vain muuttaa tilannetta entistä pahemmaksi. Asiaa tutkitaan jo yliopistotasolla.

Media on jo tarttunut aiheeseen ja sisäilmaongelmista on alettu puhua myös ääneen.

Kiinteistön omistajien on syytä suhtautua vakavasti, jos valituksia sisäilman laadusta alkaa kantautua korviin. Valittajat eivät välttämättä kärsi mielenterveysongelmista.

Aina kyse ei ole pahimmasta, eli homeesta. Kyse voi olla myös huoltamatta jätetyn ilmanvaihdon toimintahäiriöistä tai jopa ilmastoinnin rakenne- tai asennusvirheistä. Ne ovat edullisia korjata, jos vertaa siihen, että rakennus on päässyt niin huonoon kuntoon, että se on purettava. Ja aina on helpompaa keskustella omien työntekijöiden, kuin aluehallintoviranomaisten kanssa. AVI:n keskustelutilaisuudet ovat yleensä yksipuolisia ja sisältävät kalliiksi tulevia määräyksiä.

Suomen rakennuskanta on vanhaa, mutta ei riittävän vanhaa. 1900-luvun alkupuolella rakennetut kivitalot ja ns. rintamamiestalot ovat yleensä hyvässä kunnossa ja terveitä. Samaa ei voi sanoa 80-luvun betonibunkkereista. Niissä pesii tuleva kansansairautemme.

Home sweet home!

kosonenjuhapekka

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu