Ilmavoimien uhoaminen ”pöyristyttää.”

Suomen ilmavoimat hehkuttaa kykenevänsä taistelemaan 600 vastustajan hävittäjää vastaan ja laskee voittosuhteeksi 1/10. Eli yksi kone aiheuttaisi vastustajalle kymmenen koneen menetykset.

Ilmavoimat perustelee uhoaan muistelemalla menneitä. Toisessa maailmansodassa suomalaisässät pudottivat vastustajia taivaalta todellakin hyvällä pudotussuhteella. Olosuhteet tuolloin olivat kuitenkin aivan toisenlaiset, kuin nykymaailmassa.

On syytä muistaa, että saksalaiset lentäjät pudottivat vastustajiaan vieläkin enemmän ja silti he hävisivät sodan.

Kun Venäjän sotateollisuus ryhtyy jauhamaan toden teolla, se pystyy muutamassa päivässä valmistamaan uuden modernin hävittäjän, kun normaalisti sellaisen kasaamiseen kuluu aikaa kuukausia. Tähän kompastuivat sekä Suomi että Saksa. Lentäjiä ja koneita ei vain riittänyt pudottamaan kaikkea ilmassa liikkuvaa, kun sotakalustoa ryhdyttiin valmistamaan sadoissa, ellei jopa tuhansissa tehtaissa Uralin takana.

Suomessahan ei valmistettu koneita. Niitä kyettiin ainoastaan korjaamaan Tampereella. Älköön kukaan höpöttäkö Myrskystä tai Pyörremyrskystä. Ne eivät vaikuttaneet sotaan millään tasolla. Edelleenkään Suomessa ei ole lentokonetuotantoa. Venäjällä sen sijaan on liukuhihnat ainakin sekä MIG- että Suhoi ja Tupolev koneille.

Kesän 1944 ilmasirkuksesta Joppe Karhunen kertoi, että pahimmillaan sai ampua mihin suuntaan tahansa ja aina osui vastustajaan, niin paljon sillä oli koneita ilmassa. Taistelut käytiin pääasiassa alle kilometrin etäisyyksiltä ja monasti niin läheltä, että vastustajan ”silmänvalkuaiset” näkyivät.

Tämän kaltaisissa koiratappeluissa lentäjien taito korostui ja nimenomaisesti taidossa suomalaisilla oli hienoinen yliote. Punapilottien parhaimmisto oli itärintamalla ja Karjalan ilmatilassa lensikin paljon kokemattomia, koulutusvaiheessa olevia tai lähinnä siirtolentoja tekeviä venäläispilotteja. Myös vastustajan kalusto vaihteli, mutta sodan edetessä Suomen ilmavoimat alkoivat jäädä teknisesti hienokseltaan jälkeen. Uusimmat JAK-3 ja JAK-9 sekä LA-5 hävittäjät olivat suorituskyvyltään jo parempia, kuin Messerschmitit.

Mannerheimristin ritari Ilmari Juutilainen kirjoitti muistelmissaan, ettei sotiminen ollut helppoa. Kun venäläiset luopuivat vanhoista doktriineistaan ja sallivat lentäjille vapaan liikehdinnän, niin taisteluista tuli todella vaikeita, eikä aina ollut varmuuttaa, pääseekö takaisin kotiin. Silti aina puskettiin päälle.

Näin siis jatkosodan aikaan.

Nykysodassa lentäjät eivät edes näe toisiaan. Taistelut käydään ohjuksin. Mukaan tulee laskea sekä ilmasta ilmaan, että maasta ilmaan ammuttavat ohjukset. Kysymys on siis siitä, kummalla puolella on paremmat tutkat, ohjukset ja vastatoimenpiteet. Niitähän ei ole testattu tositoimessa koskaan. Tästä syystä en lahtisi uhoamaan pudotussuhteilla ainakaan ennen kuin puheille on olemassa faktaa.

Propaganda on sitten asia erikseen.

kosonenjuhapekka

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu