Kansakunta kenraalien käsissä

Toimittaja-kirjailija Pentti Sainio kirjoitti 2021 kirjassaan Kansakunta kenraalien käsissä varsin mainion kuvauksen siitä, miten kenraalikunta vie ja hallitus vikisee, jos edes tietää vikisevänsä.

Sainio avaa kirjassaan varsin kansantajuisesti sitä, miten eduskunta ohitettiin Hornet-hävittäjiä hankittaessa ja miten sekä miksi kenraalit lobbasivat F-35 hävittäjän HX-voittajaksi. Erityisen mielenkiintoista on Sainion kuvaus siitä, miten kenraalit tai kenraalit evp. käytännössä johtavat Suomen ulkopolitiikkaa Yhdysvaltojen suuntaan. Tasavallan presidentti jää tässä suhteessa puhtaaksi statistiksi. Elossa olevista presidenteistä vain Tarja Halonen onnistui laittamaan luun kurkkuun silloiselle puolustusvoimien komentajalle ja palauttamaan tämän omaan ruoteliinsa erottamisen uhalla. Samalla Halonen käytännössä pysäytti prosessin, jolla Suomea vietiin kenraalien johdolla muutamien NATO-mielisten ministerien tukemana NATO:n täysjäseneksi.

Sainio varoittaa kirjassaan HX-hankkeen kustannuksista, joita varten avattiin avoin maksutili, jonka loppusumma selviää vasta v. 2060. Näinhän kävi myös Hornet-kaupoissa. Nykyiset koneet ovat maksaneet käyttökustannukset ja päivitykset mukaan lukien kymmenkertaisesti hankintahintansa. Itse asiassa puolustusvoimat pitävät Hornet-hävittäjien todelliset kulut edelleen salassa. Mikäli sama pitäisi paikkansa F-35 koneen osalta, niin veronmaksajilla on odotettavissa yhteensä 100 miljardin maksut vuoteen 2060 saakka. Miksei pitäisi paikkaansa? Aseet eivät ole halpoja.

Sainion mukaan Suomen piti alun perin korvata 90-luvulla Draken ja Mig-21 hävittäjät kevyellä yksimoottorihävittäjällä (F-16 tai Gripen), joka olisi riittänyt aluetorjuntaan sekä ilmatilan valvontaan, mutta kenraalikunnan voimakkaan lobbauksen jälkeen hankittiinkin pommituskykyinen sekä erityisen kallis Hornet. Silloin elettiin taloudellisen kriisin aikoja, eikä valtiolla olisi ollut edes varaa hävittäjäkauppoihin eikä vasitenkaan kalleimpiin mahdollisiin. Eduskunnalle tai hallitukselle ei koskaan avattu sitä, mihin Suomi tarvitsi pommikoneita. Nyt F-35 hankinnan myötä pommitusvoimaa lisättiin entisestään. Sainio kysyykin, ketä tai minkä valtion alueita Suomi aikoo pommittaa koneillaan? Myös kaupan suuruus mietityttää Sainiota. Tilanne on sama kuin 90-luvulla, eli valtio ostaa kalleimpia mahdollisia aseita, joihin sillä ei tosiasiallisesti olisi edes varaa.

Sainio korostaa myös sitä seikkaa, ettei F-35 hävittäjillä ole mitään lisäarvoa esim. Venäjän ohjusuhkaa vastaan, koska lentokoneilla ei ole sotahistoriassa tuhottu yhtäkään ohjusta sitten saksalaisten V1 ohjusten ajan jälkeen.

Mielenkiintoista kirjassa on myös arvio siitä, että länsimaissa on hurahdettu jonkinlaiseen uskoon ilma-aseen ylivertaisuudesta. Tämä usko perustuu vuoden 1991 kokemuksiin, jolloin USA:n johtama koalitio sai rauhassa pommittaa 2500 koneen voimin kehitysmaan kivikaudelle. Useat NATO-maat ovatkin investoineet yksinomaan hävittäjiin ja laiminlyöneet puolustuksensa muut osa-alueet. Hyvä esimerkki on Ruotsi (ei NATO-maa) , jolla on kokoaan suuremmat ilmavoimat, mutta ei käytännössä maavoimia ensinkään. Sainio pelkää näin käyvän myös Suomessa. F-35 tulee suurine kuluineen syömään puolustusbudjetista niin suuren osan, ettei varoja riitä enää varsinaisen syömähampaan, eli maavoimien kehittämiseen.  Sainio ei ole pelkonsa kanssa yksin. Pelkoon yhtyvät myös erityisesti maavoimien viralliset edustajat.

Mielenkiintoinen kirjan luku on se, jossa kerrotaan ilmavoimien harhauttaneen päättäjiä Hornetien elinkaaren todellisesta pituudesta. Hornet on kehitetty laivaston ilmavoimien tarpeisiin ja on siksi vahvarakenteinen kone. Sen teoreettinen käyttöaika on jopa 10 000 lentotuntia. Suomi edellytti 6000h rakenteellista kestävyyttä. Horneteilla on lennetty nyt keskimäärin 4500h, joten mitään kiirettä ei koneiden uusimisella olisi ollut, koska 64 konetta ovat jatkuvalla vajaakäytöllä.  Hornetien käyttöikää olisi voitu jatkaa vielä kymmenellä vuodella vuodesta 2030 eteenpäin  niiden keskirungot uusimalla. Kustannus olisi ollut 10 miljardin sijasta 100 miljoonaa. Samalla olisi nähty, mihin teknologia kehittyy. Nyt on riskinä se, että ostettiin jo nopeasti entiseksi muuttuvaa tekniikkaa. Ketä sitten lohduttaa se, että muutkin hölmöt ostivat.

Sainio on kokenut toimittaja ja entinen upseeri itsekin sekä erikoistunut sotahistoriaan ja aseteknologiaan.

Kirjan parasta antia on se, että se haastaa lukijansa ajattelemaan. Suosittelen. Kirja on helppolukuinen ja selkeä ja sisällössä on vältetty tarpeetonta teknologian kuvaamista tai fraseologialla kikkailua.

+7
kosonenjuhapekka
Sitoutumaton Helsinki

Sisukas suomalainen ilman puoluetaustaa. Mitään vaihtoehtoa ei pidä poissulkea. Maalaisjärjen rippeiden vakaa puolustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu