Katujengit olivat tapetilla jo 70-luvulla
Taiteilija Mauri Kunnas piirsi 70-luvulla ansiokkaasti yhteiskunnan erilaisiin tapahtumiin liittyviä pilasarjakuvia. Piirrokset julkaistiin NYROK CITY sarjakuvana muistaakseni mm. Suosikki-lehdessä.
Kunnas otti myös kantaa Helsingin 70-luvun katujengeihin ja piirsi niistä varsin osuvia teoksia. Oheinen kuva on teoksesta the best and the wörst of Nyrok City.
Meno oli tuimaa jo entisaikaankin, vaikka etninen värinä puuttuikin. Nyttemmin etninen värinä aiheuttaa päättäjille lähinnä eteisvärinää ja parranpärinää.
Liekö kuitenkaan mitään kouriintuntuvaa parannusta katujengiongelmaan odotettavissa, kun ne rahat, mitä puolustusmenoista jää, palavat nyt hiilinielukompensaatioihin.
Jos lähtee sille linjalle, mitä oli ”jo” anno dazumal, niin varmasti vielä paljon kauemmas saa mennä kuin 70-luvulle.
1900-luvun alun sakilaiset olivat kaupunkiin asettuneita, pääosin työläisnuoria, oman aikansa jengiläisiä. Nimitystä käytettiin erityisesti Helsingin Kallion ja Sörnäisten nuorisoalakulttuurista.
Siellä missä on paljon nuoria, on myös jengejä. Suuret ikäluokat eli 1940-luvun lopulla syntyneet olivat jengi-iässä n. 1955-1970.
Silloin kaduilla saattoi törmätä lättähattuihin.
Paljon arkisempia oli silloin hyvinkin keskiluokkaiset kaupunginosajengit, joista mm. Hector kertoo kirjassaan Asfalttihippi. ”Ake, Make, Pera ja mä”.
1978-1983 punkkarit ja ”fiftarit” myökkäsivät keskenään.
Maahanmuuttajat muodostavat 2020-luvun jengien ytimen – valitettavasti osasta näyttää tulevan pysyvä ilmiö ja osin ammattirikollisia, jos asiaan ei puututa kovalla kädellä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässähän luultiin käyvän niin että väkivalta vähenee ja vähenee. Mutta nyt onkin joku tietty taso väkivaltaa joka kuuluukin olla. Miten tässä näin kävi?
Sanoisin että nuoret aikuiset eivät juuri väkivaltaa ole nähneet. Vanhempi polvi sitten enemmän, Tässä on ollut trendi:
– Kylätappelut, tappelut yliopistossa, häjyily jo 1800-luvulla.
– Sisällissodan molemmin puolin väkivaltaa. Porvari tuskin olisi selvinnyt kävelylenkistä Pitkän sillan pohjoispuolelle.
– Sisällissodan jälkeen paljon käsiaseita, aikansa kännykkä joka piti olla melkein jokaisella. Sakilaisilla vähintään puukko jolla tuikkaaminen oli ihan normimeininkiä.
– Kwai-joen sillan taistelut 50-luvun lopulla. Ilmakiväärejä ja kettinkejä
– Katuväkivallassa nimenomaan potkittiin maassa makaavaa vaikka on sanottu ettei muka näin tehtäisi. Ettei muka olisi kunniakasta mutta kuka kunniaton kunniasta välittää.
– Rasvikset, popparit, punkkarit, teddyt onhan näitä ollut ja tappeluita näiden välillä.
Nyt kun vihdoinkin luultiin että päästäisiin selville vesille, tulee väkivalta entistä pahempana ja säälimättömämpänä. Seksuaalissävyistä alistamista, raiskauksia, jopa joukkoraiskauksia (ennenkuulumatonta) ja ampuminenkin on jo aloitettu.
Ampumisessa tullaan siirtymään konetuliaseisiin ja sivullisia kuolee drive by-shootingeissa. Autojen poltot ovat myös jo alkaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Listaan olisi voinut lisätä kielitappelut. Ylioppilaiden kesken ja muuallakin.
Tilanne rauhoitettiin mm. sillä että Eteläesplanadi varattiin ruotsinkielisille ja Pohjoisesplanadi suomenkielisille,
Verikoirat-nuorisoryhmä murhasi venäläisten etuja ajavia virkamiehiä kuten ainakin yhden poliisin (joka ei ollut edes venäläinen).
Ilmoita asiaton viesti
Pönttövuoren tunnelinkautta tulivat 1950 luvun katujengiläiset ” statin kingit ” ja assalle, siellä kävivät mittelöimässä oikeat stadin kundit ja järjestys tuli aina vähäksiaikaa, mut asenne sodanjälkeen ei ollut näin neuroottinen, jos vähän sai nyrkkiraudoista tai kettingeistä, mut maahan joutuneita ei monotettu, se oli siinä.
Ilmoita asiaton viesti
Erikoinen mielikuva steissin kingeistä. Eiköhän ne steissillä tapelleet olleet enimmäkseen niitä jotka eivät ikinä päässeet steissiä pidemmälle.
Nyrkkirautoja on mielestäni ollut vähän, mikä on hyvä juttu koska nykytiedon mukaan tulee helposti murtumia, kuten kallon- tai silmänpohjan tai leuan murtumia.
Poliisihan ottaa nyrkkiraudan pois jos sellainen löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Häijyilystä sen verran että yleisimmin häjyilystä esitetty maalaus kuvaa itse asiassa Brutubyn miehiä menossa tappeluun Övitsbyn miesten kanssa. Elikkäs tuossa Seutulan ja Kehä III:n eteläpuolella, Övitsby on siis Ylästö.
Mielikuva ruotsinkielisistä väkivallattomina ei ihan vastaa todellisuutta.
Ennen vanhaan kieliryhmien välillä ei ole ollut eroa väkivaltaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti